tuloilma

Vanhoille omakotitaloille ei ole lämmön talteenottoa koskevia määräyksiä – ainakaan vielä. Lämmön talteenotto on älykäs ratkaisu, mutta tulo- ja poistokanavien rakentaminen ei ole yleensä yksinkertaista. Talot ovat yksilöitä.

Ilman raitista ilmaa talon asukkaan elämä pahenee sietämättömäksi. Talokin kärsii, elleivät ilmavirtaukset kuivata ylimääräistä kosteutta.

Tuuletuksen huono puoli voi olla, että käytetyn ilman ja kosteuden mukana taivaalle katoaa myös kalliisti kehitettyä lämpöä.

Taivaalle hukattu lämpö pitää korvata kehittämällä uutta, ja tämä kuluttaa taas energiaa ja verottaa asukkaan kukkaroa. Vielä pahempaa on se, että turha energia lisää osaltaan kasvihuoneilmiötä, jota haluaisimme hillitä.

Suomessa on noin 1,1 miljoonaa omakotitaloa. Lämpöä talteenottava ilmanvaihto on rakennettu ympäristöministeriön kehittämisjohtajan Helena Säterin arvion mukaan noin 250 000 taloon. Kaikki muut 850 000 taloa puhkuvat siis taivaalle kuin soihdut.

Säästömahdollisuus on suuri. Suomen omakotitalojen arvellaan aiheuttavan ilmastoa lämmittävän hiilidioksidin päästöjä 7–8 miljoonaa tonnia vuodessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että koko Suomen liikenteen halutaan vähentävän hiilidioksidipäästöjään kolmella miljoonalla tonnilla vuoteen 2020 mennessä. Voisiko omakotitaloissa päästä esimerkiksi miljoonan tonnin säästöön?

Lämmön talteenoton edut tunnetaan jo hyvin. Kerran kehitetystä lämmöstä saadaan hyödynnettyä jopa puolet uusiokäyttöön, kun poistoilmasta otetaan talteen lämpöä, ja sitä siirretään korvausilmaan. Tämä vähentää omakotitalon energiankulutusta 30 prosentilla.

Lämmön talteenotosta on säädös rakennusmääräyksissä. Uuden pientalon poistoilman sisältämästä energiasta on otettava talteen vähintään 30 prosenttia. Määräyksestä saa poiketa vain, jos kykenee esittämään jonkin toisen tavan päästä yhtä suuriin säästöihin.

Ympäristöministeriö suunnittelee houkutinta

Valtio on päättänyt tukea omakotitalojen lämmitysjärjestelmien korjaamista energia-avustuksella, jonka kokonaismäärä on tänä vuonna 14 miljoonaa euroa. Helena Säteri arvelee summan nousevan lähivuosina. Ympäristöministeriö on suunnitellut, että jatkossa myös ilmanvaihdon lämmöntalteenottojärjestelmät tulisivat avustuksen piiriin.

Uudet rakennukset ovat rakennushallinnon kannalta helppoja – annetaan vain määräyksiä, mutta vanhempaa rakennuskantaa ei ole yksinkertaista lähteä varustelemaan uusilla järjestelmillä.

Jokainen talo on yksilö, ja tässä ilmanvaihtokysymyksessä se tulee näkyviin hyvin selvästi.

Jos haluaa taloonsa ns. hallitun ilmanvaihdon, se merkitsee järjestelmää, jossa käytettyä ilmaa poistetaan ja korvaavaa ilmaa tuodaan tilalle ilmanvaihtokojeen avulla.

Ilmanvaihtokanavat ovat 100–200 millin paksuisia, ja ne pitää myös eristää. Jos tuloilmaa haluaa jäähdyttää esimerkiksi lämpöpumpun avulla, tarvitaan kunnolliset eristeet vesivahinkojen välttämiseksi. Tällöin puhutaan jo melkoisista ”elefantinjaloista”, jotka eivät ole mitään ”olohuonetavaraa”.

Lue lisää TM Rakennusmaailman numerosta 3/2008!