LTO-piippua käytetään usein yhdessä aurinkolämmön kanssa. Silloin kun lämpöä ei saada auringosta, voidaan asuntoa ja käyttövettä lämmittää LTO-piipulla muuten hukkaan menevällä energialla.

Kun arvioidaan savukaasujen mukana hukkaantuvan energian määrää, olisi etenkin avotakkojen kohdalla talteenoton määrää lisättävä huomattavasti. Suurempi hyöty kuitenkin saataisiin, jos liesien, kiukaiden ja varaavien tulisijojen savukaasuista saataisiin otettua lämpöä talteen. Näitä tulisijoja on käytössä olennaisesti enemmän kuin avotakkoja, joita useimmiten käytetään tunnelman luomiseen ja makkaran paistamiseen.

Kaikki eivät tietenkään ole yhtä innokkaita takan lämmittäjiä, mutta muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan joulu-helmikuussa varaavia tulisijoja lämmitettiin keskimäärin kolme kertaa viikossa ja puukiukaita läpi vuoden tasaisesti hieman alle kaksi kertaa viikossa. Poltetut puumäärät vuoden aikana olivat keskimäärin 3,7 kiintokuutiota varaavassa takassa ja kaksi kiintokuutiota puukiukaassa. Karkeasti laskettuna näistä saatu energiamäärä on noin 14 000 kWh/vuosi taloutta kohti.

Savukaasujen mukana taivaalle haihtuvaa energiaa voidaan ottaa talteen tarkoitusta varten kehitetyllä talteenottopiipulla tai piippuvaraajalla. Kotimaisia valmistajia on olemassa ainakin kaksi: Savumax ja Härmä Air. Savumaxin piippuvaraajasta oli juttu lehdessämme helmikuussa 2008.

Moduulirakenteinen LTO-piippu

Härmä Airin vesikiertoinen moduulipiippu muodostuu 1 170 mm tai 540 mm pitkistä moduuleista, jotka voidaan liittää toisiinsa niin, että pystysuuntainen enimmäiskorkeus on peräti 35 metriä. Piippu voidaan kannattaa myös roikkuvaksi, jolloin suurin pituus alimmaisen kannakkeen alapuolelle on kuusi metriä. Huonetilassa enimmäistuentaväli on kuusi metriä, vesikatolla ilman tuentaa 3,5 metriä. Sivuttaissiirroissa tuennan pitää olla enintään 3,5 metrin välein.

Piipun sisäputken halkaisija on 150 mm ja ulkokuoren halkaisija 265 mm. Tällä talteenottopiipulla parannetaan myös olennaisesti paloturvallisuutta, koska piipun sisällä on paitsi eristekerros, myös ilmarako ja vesivaippa, joka lämpenee savukaasuilla. Mikäli talteenottomoduuleja asennetaan kylmään ullakkotilaan tai kylmänä olevaan vapaa-ajan asuntoon, laitetaan veden asemesta glykolia jäätymisen estämiseksi. Moduulien vesivaipat yhdistetään toisiinsa piipun ulkopuolisella yhteellä, joka käännetään yleensä piipun kaikkein vähiten näkyvälle puolelle. Lisäksi piipun matkalle asennetaan muotoiltu peitelista.

Ulkopuolinen kytkentä parantaa kosteusturvallisuutta. Mahdolliset vuodot havaitaan välittömästi. Hormi on helppo asentaa, sillä tyhjänä piippu painaa ainoastaan 10-12 kg/metri riippuen halutusta sisäputken halkaisijasta. Nestetilavuus piipussa on noin viisi litraa/metri.

Hormin saa tuoda kahden sentin päähän palavasta materiaalista. Valmistajan mukaan piipun suurin mahdollinen ulkopinnan lämpötila on ainoastaan 27 °C. Tämä on varmistettu kuuden tunnin polttokokeella, minkä aikana palokaasujen lämpötila on ollut 700 °C. Piippu soveltuu siis erinomaisesti nykyaikaisiin passiivitaloihin, joiden yläpohjan eristepaksuudet ovat jopa 700 mm paksuja.

Tuon testin lisäksi on vielä tehty 30 minuutin nokipalokoe, jossa hormiin on ajettu 1 000 °C palokaasuja puolen tunnin ajan. Nokipalokokeessa piipun pintalämpötila ei saa nousta huonetilassa yli 80 celsiusasteen eikä välitilassa olevan, palavan materiaalin lämpö saa nousta yli 85 asteen.
Pienet turvaetäisyydet helpottavat entisestäänkin hormin asentamista ahtaisiin paikkoihin esimerkiksi aumakattoisten talojen lappeiden liittymäkohdissa tai kaksikerroksisten talojen välipohjan ja yläpohjan lävistyskohdissa, joissa suunnittelija tai tekijä ei ole huomannut miettiä molempia palkkijakoja piipun kannalta.

Yleisesti talteenottomoduuleja asennetaan korkeissakin rakennuksissa kaksi, kolme peräkkäin heti tulisijan jälkeen, jolloin hormissa savukaasut ovat kuumimmillaan ja näin ollen talteenotto tehokkainta. Kiukaissa ja kaminoissa, joissa savukaasut ovat kaikkein kuumimpia, nestetäyttöiset moduulit voivat ulottua vesikatolle saakka.

Hormiin joutuvasta lämpömäärästä saadaan piipulla otettua talteen savukaasujen ja varaajan lämpötilasta riippuen 2-6 kWh/h/moduuli. Piipun moduulien mitoitus on aina asiantuntijan työtä. Siinä on huomioitava paitsi tulisijan tuottamien savukaasujen lämpötila, myös se, ettei niitä jäähdytetä talteenotolla liiaksi. Mahdollinen liika jäähtyminen aiheuttaa hormiin kondensio-ongelmia.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 11/12, joka ilmestyi 19.12.2012.