Huonosta sisäilmasta kärsii yhä useampi omakotiasukas ja erittäin yleinen syy huonoon sisäilmaan on yksinkertaisesti riittämätön ilmanvaihtuvuus.

Huonoon sisäilmaan tottuu valitettavan helposti. Asukas ei tunkkaisuutta itse välttämättä huomaa, mutta ulkoa sisään tuleva vieras sen kyllä havaitsee – vaikka ei ehkä kehtaa mitään sanoakaan.

Monen painovoimaisella ilmanvaihdolla varustetussa talossa asuvan aamuiseen väsymykseen, ajatustoiminnan kankeuteen ja päänsärkyyn voi syyksi paljastua makuuhuoneen liiallinen hiilidioksidipitoisuus. Sitä kannattaa epäillä, jos huoneen ovi pidetään öisin kiinni ja ilma aamuisin haisee kovin ”käytetyltä.” Yön aikaisen hiilidioksidipitoisuuden voi mitata olosuhdemittareilla, joita voi sekä vuokrata että ostaa myös kotikäyttöön.

Sisäilmaluokassa S1 hiilidioksidipitoisuuden enimmäismäärä 750 ppm (tilavuuden miljoonasosaa) tarkoittaa hyvää. Ulkoilmassa hiilidioksidia on noin 400 ppm. Yöllä makuuhuoneessa hiilidioksidipitoisuuden määrä voi kuitenkin nousta jopa 2000 ppm:iin.

Raitista ilmaa ikkunasta – tai jostakin

Aikoinaan raitista ilmaa saatiin taloon kuin taloon kätevästi avaamalla ikkuna ja tuulettamalla. Lämpimään vuodenaikaan ikkunat pidettiin auki tai raollaan.

Nykyisin uusissa rakennuksissa on useimmiten koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, jonka oikein mitoitettuna, asianmukaisesti käytettynä ja säännöllisesti huollettuna tulisi huolehtia rakennuksen käyttäjien ja asukkaiden riittävästä ilmanvaihdosta ulkoisista ja sisäisistä olosuhteista riippumatta.

Painovoimainen ilmanvaihto oli omakotitaloissa yleisin ilmanvaihtotapa aina 1980-luvulle saakka. Koneellinen poistoilmanvaihto alkoi yleistyä 1960-luvulta lähtien. Siinä käytetty ilma poistetaan rakennuksesta puhaltimen avulla keittiöstä ja kylpyhuoneesta. Korvausilman otetaan ulkoilmaventtiilien tai ikkunarakojen kautta.

Metropolia-ammattikorkeakoulussa lehtorina sekä osaamisaluepäällikkönä työskentelevä, maaliskuun puoliväliin asti Sisäilmayhdistys ry:n pitkäaikaisena toiminnanjohtajana toiminut DI Jorma Säteri painottaa, että näitä taloja Suomessa on vielä varsin paljon. ”Joihinkin 1970-luvulla rakennettuihin taloihin korvausilman tulolle ei ollut varsinaisesti suunniteltu reittiä ollenkaan”, hän huomauttaa.

Ilmaa on kuitenkin taloon tullut hatarien rakenteiden, kuten ikkunoiden kautta ja rakennevuotoina. Niinpä ilmanvaihto on saattanut tuntua toimivan varsin hyvin. Vääristä paikoista sisään tuleva ilma tuntuu vetona.

Mutta ainakin ilmaa on riittänyt.

Remonttivirheistä ongelmia

Viime vuosikymmenellä vanhoissa omakotitaloissa tehtyjen energiatehokkuutta parantavien remonttien aiheuttamia ilmanvaihto-ongelmia on nostettu esiin varoittavina esimerkkeinä suunnittelun puutteesta ja koordinoimattomista toimenpiteistä, joiden vaikutusta ei ole osattu ennakoida.

Ongelmiin törmätään siinä vaiheessa kun harvan, vetoisan ja kalliisti lämmitettävän talon energiatehokkuutta ryhdytään parantamaan eristystä lisäämällä ja rakenteita tiivistämällä. Korvausilmaa ei enää saada kaikenlaisista raoista eikä ilma enää riitä.

Juuri tästä syystä rakenteiden energiatehokkuutta parantaessa onkin aina erittäin tärkeää kiinnittää huomiota myös vanhan talon ilmanvaihdon toimivuuden varmistamiseen, oli kyseessä sitten painovoimaisella ilmanvaihdolla toimiva tai poistoilmanvaihtokoneella varustettu talo.

Säterin mukaan kuitenkin jo 1980– 1990-luvuilla tehtiin paljon remonttivirheitä, joissa korvausilman saantiin ei kiinnitetty huomiota. Lopputulos oli tunkkainen sisäilma. Korvausilmaa tuli taloon suoraan seinän tai välipohjan läpi, antennikaapelien rei´istä tai taloyhtiöissä naapuriasunnosta.

Ikkunaremontti kärjistää ongelman

Ikkunoiden uusiminen energiatehokkaisiin on hyvä tapa parantaa talon asumismukavuutta ja myös säästää energialaskussa. Vanhojen kaksilasisten ikkunoiden kautta häviää jopa 15–20 prosenttia lämmöstä.

Uuden ikkunat oikein asennettuna ovat luonnollisesti erittäin tiiviit.

”Ikkunaremontti saattaakin kärjistää sisäilmaongelmaa, kun korvausilmaa ei pääsekään enää ikkunoiden ja rakojen kautta sisään”, sanoo tuotekehityspäällikkö, DI Jorma S. Tiiri Domlux-ikkunoita valmistavasta Domus Yhtiöt Oy:stä.

”Asentamisen ammattitaitoon onkin kiinnitettävä erityistä huomiota, ettei aiheuteta ilmavuotoja karmien ja rakenteiden välille”, Fenestra ikkunoiden myyntipäällikkö Aki Keinänen painottaa.

Useita ikkunaratkaisuja

Viimeistään ikkunaremontin yhteydessä onkin mietittävä talon korvausilman riittävyyttä.

Onneksi korvausilmaa voidaan ottaa taloon hallitustikin ja näin sen laatu on takuulla rakojen ja rakenteiden läpi tullutta ilmaa parempi. Vaihtoehtoina ovat mm. ikkunan tai oven tilkerakoon asennettavat korvausilmaventtiilit, tuloilmaikkunaventtiilit tai seinäventtiilit.

Ikkunan karmissa olevien rako-tai karmiventtiilien tarkoituksena on huolehtia korvausilman tuomisesta taloon, jossa on painovoimainen ilmanvaihto tai poistoilmanvaihto. Ilman virtausta voidaan säätää vivusta automaattisesti tai käsin. Venttiileihin voi saada erilaisia lisätarvikkeita suodattimista aina äänenvaimenninyksiköihin.

Edullisimmat rakoventtiilit maksavat ikkunan hankinnan yhteydessä alle 50 euroa.

Tiirin mukaan venttiilejä tarvitaan normaali-ilmanvaihtoon makuuhuoneisiin ja olohuoneeseen, yksi/makuuhuone, olohuoneeseen yksi tai useampi/10 m2, mutta mitoitukseen vaikuttaa myös talon pohjaratkaisu. Tarvittava ilmamäärä ja ikkunoiden leveys sekä määrä määrittävät venttiileiden koon ja lukumäärän.

Myös jälkikäteen

Jos ikkunaremonttia tilatessa tuli säästettyä väärässä paikassa ja rako- tai korvausilmaventtiilit jäivät hankkimatta, sellaiset voi yleensä asentaa tai asennuttaa myös jälkikäteen.

Nettirautakaupoissa jälkiasennuksella asennettavat rakoventtiilit maksavat alle 20 € kappaleelta ja pakkauksessa on venttiilin ulko- ja sisäosa kiinnitysruuveineen. Ilmakanavat tehdään poraamalla. Lopputulos ei ole ehkä yhtä siisti kuin tehtaalla asennettu venttiili.

Säteri neuvoo, että ns. tuuletusluukulliseen ikkunaan korvausilmaventtiili on helppo asentaa jälkikäteen. Tuuletusluukullisessa ratkaisussa on suuri, kiinteä ikkuna ja vieressä avattava hyttysverkollinen, mutta läpinäkemätön luukku vieressä.

Energiatehokas tuloilmaikkuna

Ikkunoiden rako- ja karmiventtiilit ovat yhteydessä ulkoilmaan suoraan, joten niiden sisään tuoma korvausilma kylmänä vuodenaikana aivan erityisen raikasta. Se ei ole energiatehokasta ja koska kylmä ilma tuntuu ikävältä, ihmiset mielellään sulkevat venttiilin pakkasella. Silloin ilmaa ei tietenkään sisään tule.

Säteri suositteleekin vaihtoehdoksi tuloilmaikkunaratkaisuja, joissa korvausilma johdetaan lämpenemään ikkunan väliin ennen kuin se päästetään sisätiloihin. Kesällä ilma ohjataan luonnollisestikin suoraan sisään. Ratkaisu säästää energiaa ja poistaa myös vedon tunnetta.

Tuloilmaikkunoita asennetaan nykyisin erityisesti taloyhtiöiden ikkunaremonteissa, joissa halutaan ottaa ikkunoiden kautta poistuva hukkalämpö talteen että hyödyntää auringon lämpövaikutus.

Tuloilmaikkunoita on valmiina ikkunavalmistajilla ja tuloilmaikkunaventtiileitä voi myös hankkia joko itseasennettaviksi tai asennettuina olemassa oleviinkin ikkunoihin tai parvekeoviin esimerkiksi Dir Air Oy:stä.

Eri valmistajien tuloilmaikkunaventtiilit toimivat hieman eri periaatteilla. Keinänen neuvoo venttiiliä valittaessa kiinnittämään huomiota pitkäaikaiskestävyyteen ja helppoon käytettävyyteen.

Tiirin mukaan tuloilmaikkunaratkaisu toimii alipaineisissa tiloissa hyvin. Ongelmaksi kaksikerroksissa painovoimaisen ilmanvaihdon rakennuksissa muodostuu yläkerta, johon tahtoo muodostua ylipaine. ”Ilmaa alkaakin puskea ulos ikkunaventtiilin kautta puitteiden väliistä , jolloin ikkunan ulkopuitteen lasin sisäpinta huurtuu.”

Eri valmistajilla on hänen mukaansa tosin tuloilmaikkunaventtiileissään hieman eri tavoin toimivia läppämekanismeja, joiden pitäisi hoitaa asia ylipainetilanteessa.

Tiiri suosittelee kuitenkin alakertaan tuloilmaikkunoita ja yläkertaan tavallisia rakoventtiileitä. ”Niiden kautta ilma ainakin poistuu ulos ja korvausilmaa otetaan alakerran kautta.”

Tuloilmaikkunaratkaisusta saa varautua maksamaan sadasta eurosta ylöspäin varsinaisen ikkunan hinnan päälle.

Muitakin vaihtoehtoja on

Ilmaa voidaan taloon tietysti tuoda muutenkin kuin ikkunan kautta. Säteri sanoo, että monessa painovoimaisella ilmanvaihdolla varustetussa talossa paine-ero on yleensä niin pieni, ettei tuloilma helpolla kulje ahtaasta raosta. Rakoventtiili toimii hänen mukaansa paremmin koneellisella ilmanvaihdolla ja suuremmalla kuin 20 pascalin paine-erolla, kun paine-ero painovoimaisessa ilmanvaihdossa voi olla siitä vain kymmenesosa.

Useimmissa painovoimaisella poistoilmanvaihdolla varustetuissa taloissa on ainakin keittiössä ja märkätiloissa reikä seinässä -tyyppinen korvausilmaventtiili. Valitettavan usein makuuhuoneissa tai oleskelutiloissa sijaitsevat ”raitisilmaräppänät” on jossakin vaiheessa vedon pelossa tai energian säästön takia voitu laittaa umpeen ja jopa peittää tapetilla. Tähän reikään voidaan helposti asentaa suurempi putki ja moderni korvausilmaventtiili. Hyvä vaihtoehto on myös huonekohtainen ilmanvaihtolaite, joka sijoitetaan seinälle venttiilin tapaan, mutta joka toimii kuten lämpöä talteen ottava ilmanvaihtolaite.

Tuloilma puhtaaksi

Ulkoilma ei ole kaikissa olosuhteissa riittävän puhdasta, asuttiin sitten keskellä maaseutua tai taajama-aluetta. Niin ikkunan karmeihin asennettaviin venttiileihin kuin seinän läpi porattaviin versioihinkin on olemassa erilaisia suodattimia.

Suodattimien avulla tuloilmasta saadaan pois katupölyä, nokea ja allergeeneja.

”Karkeammat suodattimet suodattavat suuremmat hiukkaset ja siitepölyn. Esimerkiksi hienompi nokipöly niistä tulee kuitenkin läpi”, Säteri selittää.

”Siitepölyä ja hienompia hiukkasia suodattavien suodattimien ongelmana tahtoo olla, ettei niiden läpi ei kulje hyvin enää ilmakaan”, hän jatkaa.

Tehokkaimpia suodattimia ovat valmistajakohtaiset hienot allergiasuodattimet, joilla on aina vaikutusta ilmamääriin. ”Suositus on, että ne vaihdetaan 1–2 kertaa vuodessa, mutta oikein likaisilla paikoilla useamminkin”, Tiiri sanoo.

Reikä seinässä tyyppisiin ratkaisuihin jo kehitetty hyvinkin tehokkaita kuitusukkatyyppisiä, sähköisesti varattuja suodattimia, joilla saa Säterin mukaan pienetkin hiukkaset tehokkaasti pois. ”Taajama-olosuhteissa suodattimesta näkee jo parissa kuukaudessa hyvin, miten tehokas suodatin on.”

Tukkeutuneen suodattimen läpi ei ilma tietenkään hyvin kulje.

Suodatinten vaihtaminen on asukkaalle itselleen kuuluva toimenpide ja pitäisi muistaa tehdä säännöllisesti. Kaikki ilmanvaihdon suodattimet pitää vaihtaa vähintään kerran vuodessa. Harva kuitenkaan tekee niin.

Terveysilma Oy:n keväällä teettämästä tutkimuksesta selvisi, ettei reilu neljännes suomalaisista tiedä, onko suodattimia vaihdettu heidän kotonaan tai jos on, niin milloin. Vastaajista 14 prosenttia kertoo vaihtavansa suodattimet kerran vuodessa, ja 16 prosenttia pari kertaa vuodessa. Kahden vuoden välein vaihtohommiin ryhtyy 5 prosenttia kansasta. Joka kymmenes myöntää vaihtavansa suodattimet sitäkin harvemmin.

Myös taloyhtiöissä suodattimien vaihto kuuluu yleensä asukkaan velvollisuuksiin.

Uusia suodattimia rakoventtiileihin ja tuloilmaikkunoihin saa esimerkiksi rautakaupoista, verkkokaupoista, ikkunavalmistajien verkkokaupoista ja venttiilivalmistajilta.

Tarkista valmistajan tai myyjän ohjeet, voiko suodatinta imuroida tai pestä. Esimerkiksi Tiivin käyttämissä tuloilmaventtiileissä on vakiona elektrostaattinen allergiasuodatin, jonka voi kyllä imuroida, mutta aivan ennalleen sen suodatuskyky ei silti palaudu. Siksi se pitäisi vaihtaa säännöllisesti. Paperisuodattimetkin voi toki imuroida, mutta vain ensiapuna vaihtojen välillä. Useimmat muoviset karkeasuodattimet voi pestä miedossa saippualiuoksessa.

Anna ilman tulla

  • Kovilla pakkasilla venttiilit on kiusaus sulkea, sillä, kuten Säteri sanoo, veto tuntuu heti. Niiden avaaminen sitten pakkasten laantuessa tahtookin usein unohtua, sillä tunkkaiseen ilmaan tottuu. ”Termostaatilla varustetut ulkoilman lämpötilan mukaan säätyvät ulkoilmaventtiilit ovat tässä suhteessa turvallisempia.”

Säterin vinkeillä voit vähentää venttiilistä tulevaa vetoa:

  • Tarkista, voiko venttiiliä suunnata.

  • Sulje eniten vetävä venttiili, anna raitista ilmaa tulla toisesta huoneesta ja pidä huoneiden välinen ovi auki.

  • Siirrä sängyn tai nojatuolin paikkaa vedon tieltä.

  • Tarkista huonelämpötilan taso.

  • Älä sulje ainakaan kaikkia tuloilmaventtiilejä kerralla!

Lue lisää:

Yläpohjan ilmavuodot tulevat yleisimmin höyrynsulkumuovin saumojen teippauksista tai sulussa olevista rei’istä tai lämmöneristelevyjen (uretaani) välisistä tiivistyksistä.

Seinien, alapohjien, välipohjien ja yläpohjien liitokset ovat yleisimpiä ilmavuotojen paikkoja. Niiden vuodoissa on yleensä kyse huolimattomasta tai puutteellisesta tiivistyksestä, harvoin varsinaisista rakennevirheistä. Nämä vuodot ovat yleensä pieniä.

Ovet vuotavat tyypillisesti oven tiivisteestä, kun säätö ei ole kohdallaan tai ovilevy on käyrä, kynnyksen alta, karmin ja seinän välistä ja painumavaran tiivistyksestä. Postiluukku tietenkin vuotaa.

Ilmanvaihtoasennusten läpiviennit ovat ilmanvuotojen kannalta merkittävä riskikohta. Huolimattomasti asennetut läpivientikaulukset ja tiivistysteippaukset vuotavat herkästi. Sama pätee sähköasennuksiin. Läpivientiputket jäävät helposti huonosti tiivistetyiksi.

Hormit vuotavat nekin tiivistyksistään, ja jos hormin tasoitus on tehty puutteellisesti, siitäkin seuraa ilmavuotoa.

Seinissä vuotokohtina ovat höyrynsulkumuovin saumojen teippaukset, höyryn- ja ilmansulussa olevat reiät, lämmöneristeiden saumat, ulkoseinien läpi menevien kannatinpalkkien tyvi ja putkikotelointien tarkastusluukut. Seinien vuodot ovat yleensä korkeintaan kohtalaisia.

Ikkunat vuotavat tyypillisimmin karmin tiivisteistä, karmin ja seinän välisestä uretaanitiivistyksestä, ikkunan yläpuolisesta painumavarasta, sälekaihtimen säätimen läpiviennistä.