Maaliteollisuus pyrkii johdonmukaisesti liuotinpohjaisesta kemiasta vesiliukoiseen. Kauppa on seurannut kehitystä: öljymaalin päätyminen ostoskärryyn edellyttää asiakkaalta jo vankkaa omaa näkemystä. Ilman tätä kärrystä löytyy hyvin todennäköisesti akryyli-, akrylaatti- tai lateksimaali.

Lauri Koski Suomen luonnonmaaleista kertoo perinteisen öljymaalin ja vesiliukoisten, muoviin tukeutuvien ”vesivärien” toimivan esimerkiksi puisessa ulkoverhoilussa hyvin eri tavoin.

Perinteiset öljymaalit imeytyvät puun sisään osan kuivuessa pintaan ohueksi kalvoksi. Pintakalvo on alussa tiivis, mutta harsuuntuu ennen pitkää läpäisevämmäksi. Suojaava vaikutus perustuu näin pitkälti puuhun imeytyneeseen maaliin.

Vesiliukoisten maalien imeytyminen on vähäistä; niiden toiminta perustuu muovipohjaisiin sideaineisiin, jotka liimaavat maalin kalvoksi suojattavan pinnan päälle. Koska maali on lähes kokonaan pintakalvona puun päällä, pinta säilyttää sävyn ja kiillon yleensä pitempään kuin ohuemman kalvon tekevä öljymaali.

Kosken mukaan muovimaalien huoltoväli on pidempi kuin perinteisten öljymaalien, mutta etu ei ole yksiselitteinen. Ennemmin tai myöhemmin remontti tulee eteen myös muovimaalipinnoilla, ja tällöin urakka on tuntuvasti työläämpi.

Muovimaali toimii on/off-periaatteella. Käyttöikänsä loppua lähestyvä pinta alkaa ensin halkeilla ja lopulta irtoilla suikaleina ja palasina paljastaen alla olevan suojattoman puun. Ennen uusintamaalausta vanhan pinnan jäänteet on yleensä poistettava varsin työläästi ja alta paljastuva puu suojattava pohjamaalilla.

”Oikean öljymaalipinnan puhdistus on helpompaa, parhaassa tapauksessa se on lähinnä päällä olevan irtonaisen roskan poistamista”, sanoo Koski.

Eron näkee kiuvuneesta maalista

Käytännössä ero öljy- ja muovimaalin välillä on kuitenkin veteen piirretty viiva. Valmistusprosessin yhteydessä öljyissä tapahtuu usein polymerisaatiota eli aineeseen syntyy muoville tyypillisiä polymeeriketjuja. Muoveja voidaan käyttää myös maalien lisäaineina. Tällainen ”öljymaalikin” voi tehdä hankalasti puhdistettavaa pintaa, koska tuote on suurelta osin muovimaali.

Muovi- ja öljymaalin erottaa siitä, kuinka pinnasta irronnut palanen käyttäytyy taivutettaessa. Jos pala raksahtaa poikki taivutettaessa, maali on öljymaalia; jos aine taipuu murtumatta, kyse on muovimaalista.

Kosken mielestä kuluttajansuojassa olisikin paljon parantamisen varaa maalialalla.

”Monissa mainoksissa hehkutetaan tuotteiden luonnonmukaisuutta, vaikka ne on tehty suurelta osin muovista. Täysin muovittomia tuotteita on erittäin vaikea löytää maalikaupoista.”

Esimerkkinä Koski kertoo ”kalkkimaaleista”, jotka eivät sisällä lainkaan kalkkia.

”Mainostekstit voivat olla täyttä höpö höpöä, mukamas perinteinen kalkkimaali voi olla käytännössä lateksia.”

”Tällainen on mahdollista siksi, että ei ole olemassa mitään maalipoliisia, joka rajoittaisi markkinaväittämien harhaanjohtavuutta”, sanoo Koski.

Vesi jää maalikalvon taakse

Koski pitää öljymaalien kosteusteknistä toimintaa muovimaaleja turvallisempana. Pintakalvon harsuunnuttua oikea öljymaali ei juuri haittaa kosteuden kulkeutumista rakenteeseen tai sieltä pois.

Vaikka muovimaalitkin voivat olla hengittäviä, ne voivat Kosken mukaan silti lahottaa tehokkaasti alla olevan puun.

Vesiliukoisissa muovimaalissa on sekoitettu eli dispergoitu yhteen kaksi ainetta, jotka eivät luonnostaan sekoitu toisiinsa. Vesi ja pienet akryylipallot on puskettu yhteen valmistusprosessissa.

Valmiissa maalissa muovi muistuttaa pallomerta, jonka läpi kosteus voi kulkea kaasumaisessa muodossa, mutta ei nestemäisenä vetenä. Ongelmat alkavat, jos maalikalvon läpi kaasun muodossa kulkeutuneet vesimolekyylit kondensoituvat maalikalvon takana nestemäiseksi vedeksi.

”Nesteeksi muututtuaan vesi ei enää pääse pois tiiviin maalikalvon läpi, vaan jää seinään lahottamaan puuta”, sanoo Koski.

Vastaavaa ei hänen mukaansa tapahdu perinnemaaleilla, koska kosteus pääsee tämän läpi vetenäkin.

Käytännössä muovimaali ei kuitenkaan yleensä lahota ulkoverhoilua lunastuskuntoon. Jos laudoituksen takana on tavanomainen tuuletusväli, pääsee lauta kuivumaan sisäpuolelta.

Juttu on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 12/19. Lue koko juttu digilehdestä.