Ympäristöteknologiayritys Clewer päätti jo vuosia sitten, että maasuodattamoiden todellisesta puhdistustehosta tarvitaan oikeaa, tutkittua tietoa. Nyt Clewerin mailla on seurattu kahta maasuodattamoa tiiviisti vuoden ajan. Toinen on hiekasta ja sorasta rakennettu perinteinen maaperäsuodattamo ja toinen kaupallisiin, niin sanottuihin biomoduuleihin perustuva suodattamo. Molemmat suodattimet on rakennettu niin sanotusti ”viimeisen päälle”, jottei tuloksia epäiltäisi ainakaan sen takia, että suodattimen toteutus olisi puutteellinen.

Koska tämän tutkimuksen on toistaiseksi tehnyt Clewerin henkilöstö, halukkaat tahot voivat altistaa sen puolueettomuuden epäilyksille. Siitäkin huolimatta, että tutkimus tehdään niin avoimesti, että jopa ympäristöministeri Ville Niinistö on käynyt siihen tutustumassa.
Tulosten puolueettomuuden takaamiseksi seurantaan on liittymässä jätevesialan tutkijoista koostuva neuvosto mukaan lukien TM Rakennusmaailma, joka seuraa ja valvoo tutkimuksen edistymistä. Helsingin yliopiston ympäristötekniikan professori Martin Romantschuk lienee nimekkäimpiä valvontaryhmän henkilöitä.

Jätevesiasetuksen normaalitaso edellyttää, että jätevesistä puhdistetaan orgaanisista aineista vähintään 80 prosenttia, fosforista 70 % ja typestä 30 % käyttäen vertausarvona käsittelemätöntä jätevettä. Testin maaperäsuodattimet eivät ole keskimäärin saavuttaneet tätä vaatimusta. Hyvä uutinen on, että perinteinen hiekkasuodatin on kuitenkin keskimäärin poistanut fosforista jopa 79 prosenttia, joskin typestä vain 27 prosenttia. Biomoduleista koostuva suodatin sen sijaan on pärjännyt huonommin, kokonaisfosforin poistuma on vain 48 % ja typen 24 prosenttia. Sen sijaan orgaanisen jätteen osalta molemmat ovat kirkkaasti ylittäneet vaatimustason, mutta se onkin prosessin ylivoimaisesti helpoin osa.

Toistaiseksi mitatut lukemat saattavat nekin kuitenkin pidemmässä juoksussa osoittautua optimistisiksi. Molemmat suodattimet ovat uusia ja ikäänkuin sisäänajossa. Käytäntö on jo osoittanut, että typpi varastoituu suodattimeen kuivina aikoina. Kun kovat sateet kasvattavat vesimääriä, typpi huuhtoutuu ulos. Samoin fosforin osalta on jo ennestään kokemuksia, että fosforinpidätyskyky on alussa parempi, mutta se heikkenee käytön myötä.

Kaiken kaikkiaan maaperäsuodattimien puhdistuskyky ei kuitenkaan näytä mairittelevalta; kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hyvin rakennettu hiekkasuodatin melkein selvittää asetuksen lievemmän vaatimustason, mutta biosuodin ei pääse lähellekään, vaan tuloksena on selkeä improbatur.

Ensimmäinen käyttövuosi on takanapäin, suodattimet on ajettu sisään ja tutkimukset jatkuvat tästä ainakin puoli vuotta eteenpäin puolueettoman asiantuntijaryhmän valvonnassa. Tähänastiset tulokset antavat kuitenkin melkoisesti miettimisen aihetta.
Ensinnäkin, kannattaako yhdenkään haja-asutusalueen asukkaan panostaa maaperäsuodatukseen, siitäkin huolimatta, että oman kunnan ympäristösihteeri sitä tällä hetkellä suosittelee, joissakin tapauksissa jopa vastoin parempaa tietoaan.

Huolella toteutettuna maaperäsuodatin tulee jopa yhtä kalliiksi kuin toisenlaiset jätevesiratkaisut. Muistakaamme, että maaperäsuodattimet olivat pannassa jo 2000-luvun alussa ja kaikkialle vaadittiin biologis-kemiallisia pienpuhdistamoita. Historialla on tapana toistaa itseään, ja byrokratialla tapana laittaa omat virheensä kansalaisten maksettaviksi, mikäli, niin kuin nyt näyttää, osoittautuu, että maaperäsuodattimet eivät kaikesta huolimatta täytä jätevesiasetuksen vaatimuksia.
Osa maaseudun kaivoista ovat saastuneet kiinteistön omista jätevesistä. Laskemalla jätevedet maan sisälle ja toivomalla, että ne puhdistuvat siinä, tähän ongelmaan tuskin saadaan helpotusta.

Mikä nyt neuvoksi?
Ylivoimaisesti paras ja samalla edullisin ratkaisu on haja-asutuksen jätevesille on kaksoisviemäröinti, jossa käymälävedet ohjataan erikseen suljettuun tankkiin, ja niin sanotut harmaat vedet puhdistetaan harmaavesipuhdistamossa. Koska harmaassa vedessä ei juurikaan ole fosforia tai typpeä, maaperäpuhdistamo on mainio harmaavesisuodin. Syntyvien käymälävesien määrää voidaan minimoida käyttämällä vähävetisiä vessanpönttöjä tai jopa alipaineella toimivia pönttöjä ja suosimalla kompostoivaa ulkokäymälää aina ilmojen salliessa.

Kuten moni lukija varmasti muistaa TM Rakennusmaailma vertaili menneinä vuosina kahdeksaa biologis-kemiallista pienpuhdistamoa yhteistyössä MTT:n ja Käytännön Maamies -lehden kanssa. Kaksi vuotta kestänyt pitkäaikaisseuranta tarjosi todennäköisesti enemmän käytännön tietoa puhdistamoiden toiminnasta kuin mikään muu tähän asti tehty tutkimus.

Alussa, alkuperäisen asetuksen ollessa voimassa monella puhdistamolla oli vaikeuksia luotettavasti täyttää jätevesiasetuksen vaatimukset. Koska asetusta vuonna 2011 kuitenkin lievennettiin, useimpien testimme pienpuhdistamoiden puhdistusteho on kuin onkin täysin riittävä. Testin heikoimmat esitykset ovatkin käytännössä karsiutuneet markkinoilta ja paremmat läpikäyneet jatkokehittelyn, joten määräykset täyttävän, toimivan pienpuhdistamon hankinta on aiempaa helpompaa.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 2/14, joka ilmestyi 19.2.