TM Rakennusmaailman numerossa 2/14 kerroimme Turussa tekeillä olevasta tutkimuksesta, jossa selvitetään kahden erilaisen maasuodattamon toimivuus. Suodattimet on rakennettu viimeisen päälle tarkasti ja oikein, ja niitä tutkitaan tieteellisellä tarkkuudella. Jätevesimääriä ja niiden ravinnepitoisuuksia valvotaan jatkuvasti, ja kaikki ylimääräiset vedet, kuten sadevesi, otetaan huomion.

Kun suodattamot olivat olleet noin vuoden käytössä, puhdistustulokset jäivät jätevesiasetuksen minimivaatimuksen alle, kuten helmikuun lehdessä kerroimme. Tutkimuksia on kevään mittaan jatkettu, ja tulokset heikkenevät edelleen fosforin ja typen osalta. Puhdistustulosten lisäksi on pyritty selvittämään maasuodattamoiden retentioaikaa, eli viipymää, tarkoittaen aikaa, jonka jätevesi käyttää kulkeutuessaan suodattamon lävitse. Aidossa hiekkapedissä viipymäksi todettiin noin 10-20 tuntia. Biomoduuleilla toteutetussa kentässä viipymä oli vain noin 3-8 tuntia.

Ensiraportissamme helmikuussa kerroimme, että testeissä käytetty virtaama on verraten suuri, alussa jopa 1 200 litraa vuorokaudessa, mikä sitten pudotettiin 900 litraan. Virtaama oli suuri siksi, että käytettävissä oleva jätevesi on melko laihaa, joten riittävän biologisen kuormituksen aikaansaamiseksi oli käytettävä suurta virtaamaa.

Biosuodinmoduuleiden valmistajan edustaja moitti suurta virtaamaa ja piti sitä perusteena huonoille puhdistustuloksille. Tuloksista saattoi kuitenkin tulkita, että suodattamot suoriutuivat erittäin hyvin orgaanisen jätteen puhdistamisesta ja että ammonium-muodossa ollut typpi ehti nitrifioitua vallan hyvin, eli ylikuormituksen merkkejä ei ollut. Virtaama ei ollut suodattamoille mikään ongelma eivätkä heikot puhdistustulokset johtuneet siitä.

Asia varmistettiin kolmannessa testijaksossa tämän vuoden maaliskuussa pudottamalla vuorokausivirtaama 600 litraan. Määrä vastaa neljän, viiden henkilön kotitalouden normaalia vedenkulutusta; puhdistustulokset eivät fosforin ja typen osalta parantuneet – ne päinvastoin vielä loittonivat aina kauemmas asetuksen vaatimuksista.

Perinteisen hiekkasuodattimen fosforinpoistokyky on nyt keväällä pudonnut 58 prosenttiin, ja typen osalta keskimääräinen poistoprosentti on 20. Biomoduleilla toteutetun suodattimen fosforinpoisto oli 49 prosenttia, ja typpeä oli vähentynyt keskimäärin 14 prosenttia. Orgaanisen jätteen poistuma oli sen sijaan edelleen erittäin hyvä.

Maasuodattamoiden vedenpuhdistustehoa ei aiemmin oikeastaan ole tutkittu kunnolla missään. Maailmaltakaan ei löydy tieteellisiä tunnusmerkkejä täyttäviä tutkimuksia.
Suomessa ympäristöhallinto siteeraa Hajasampo- ja myöhempää Ravinnesampo-nimisiä tutkimuksia, joita aikanaan käytettiin alkuperäisen jätevesiasetuksen pohjana.

Näiden tutkimusten ja lähes kaikkien muidenkin tutkimusten ongelmana on se, että ne ovat niin sanottuja seurantatutkimuksia. Niissä otettiin satunnaisia näytteitä monelta taholta ilman sen tarkempaa tietoa maa-ja laitepuhdistamoihin saapuvan jäteveden koostumuksesta. Toki niitäkin on välillä yritetty ottaa, mutta vaihtelun on havaittu olevan erittäin suuri. Niinpä vähennysprosentit on yleensä laskettu ohjeellisen kuormituksen perusteella.

Helmikuun jutussamme arvelimme maaperäsuodatuksen rakentamisen voivan olla pitkällä tähtäimellä riskialtista, koska Turussa tekeillä oleva tutkimus osoittaa, ettei maasuodattamon puhdistuskyky oikeasti täytä jätevesiasetuksen vaatimuksia, vaikka niin on haluttu luulla.

Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, ettei tätä tutkimusta kansallisella tasolla liiemmälti noteerata. Se kuitataan yhtenä tutkimuksena monien muiden joukossa. Tuskin sitä edes aiotaan ottaa huomioon ennen kuin se on viety loppuun ja laadittu viralliset englanninkieliset tutkimusraportit, jotka on julkaistu jossakin tunnetussa tiedejulkaisussa. Maasuodatuksen on sovittu kelpaavan, ja jätevesiasetuksen siirtymäaika on jotenkin hoidettava loppuun keikuttamatta venettä sen enempää.

Toki olemme saaneet jonkin verran vihaista palautetta muun muassa Muovi­teollisuus ry:ltä, jonka jäsenet haluavat myydä muovisia biokasetteja maasuodattamoihin, mutta muuten palauterintamalla on ollut hiljaista. Asiasta ei yksinkertaisesti synny minkäänlaista keskustelua.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/14, joka ilmestyi 2.7.