Moni haluaa kotiinsa kunnon puulattian. Sellaisen, joka ei kulu hetkessä vaihtokuntoon vaan patinoituu vuosien myötä kauniisti. Niin ajattoman näköisen, että sitä eivät vaihtuvat sisustustuulet horjuta hiukkaakaan. Sellainen on massiivilankkulattia.

Lankku on lattiamateriaaleista perinteisin ja arvostetuin, sillä järeistä tukeista sahattu puu huokuu luonnostaan laatua ja arvokkuutta. Lankkulattia varaa mukavasti lämpöä ja tuntuu jalan alla jykevältä vaan ei kovalta. Puu myös tasaa sisäilman laatua sitomalla ja luovuttamalla kosteutta.

Ennen sotia lankkua käytettiin yleisesti, sillä paksun materiaalin eristyskyky oli haluttu ominaisuus. Sotien jälkeen rakennustarvikkeista tuli pula, joten muotiin tuli kapeampi massiivipuu eli lauta. Lautalattian sai myös asennettua tiiviimmin, mikä vetosi rintamamiestalojen omistajiin.

Ajat ovat jälleen muuttuneet ja alapohjien eristämisessä on edistytty. Lankun nykyihailijoita kiehtoo materiaalin taatusti testattu toimivuus: vuosisatojen kuluessa hyväksi havaitun kelpaavuutta ei ole syytä epäillä. Tänään asennettu lankkulattia kestää kevyesti vaikka satoja vuosia kulutusta, hiontaa, irrotusta, kiristystä, uudelleen ladontaa, maalausta, mitä vaan.

Laatulankkua paikalliselta sahalta

Lankkua myyvät muutkin kuin varsinaiset lattiakauppiaat. Kotiin tai mökille kaavaillun lankkulattian hankintapaikka voi olla paikallinen saha. Soittokierros lähiympäristöön siis kannattaa.

Salon Tuohitussa toimiva Suonion Saha ja Höyläämö on puutavaraa ja rakennustarvikkeita myyvä pienehkö saha, jollaisia on Suomessa perinteisesti paljon. Yritys tunnetaan laadukkaasta sahatavarasta, joten myös lankun kysyntä on jatkuvaa ja tasaista.

”Toimitamme lankkua asiakkaille tilausten mukaan. Liikkeellä kannattaa olla ajoissa eli ihan suoraan varastosta ei kysyjille lankkua kyytiin lastata. Korkeintaan pieniä määriä on heti saatavilla. Nyt tilattu lankkuerä on asiakkaalla keskimäärin parin viikon tai kuukauden päästä”, sanoo Suonion Saha ja Höyläämöä luotsaava Tapio Suonio.

Sahatut lankut ladotaan rimoitettuihin pinoihin lauhdekuivaamoon, jossa ne kuivataan 40–50 asteen lämmössä 1–2 viikkoa eli kunnes kosteusmittari näyttää 8 % kosteutta. Lauhdekuivaamossa kylmäkone tiivistää ilmankosteuden vedeksi ja kuljettaa sen putkea myöten kuivaamotilasta ulos. Isommilla sahoilla lankut kuivataan suurissa jatkuvatoimisissa kanavakuivaamoissa. Päämäärä on kuitenkin sama, lankun on oltava asennuskelpoisen kuivaa.

”Suurin kysyntä on mäntylankulla, mutta kuusta kysyvät vaalean lattian ostajat. Yleisin paksuus on 28 mm, joka menee vielä hyvin vesikiertoisen lattialämmityksenkin päälle. Myös 32 mm paksuutta on toisinaan tarjolla.”

Suonion oman talon lattioilla on mänty-, kuusi- ja koivulankkua. Hän ei ole huomannut käytännössä isoa eroa lattioissa, vaikka kuusta pidetään pehmeämpänä. Osa lattioista on maalattu, värinä vanha kimröökin harmaa. Osassa tiloista lankkulattiat on käsitelty öljyvahalla.

Lankkua arvostetaan laajasti

”Lankkulattialla on tasainen kysyntä, mutta asiakkaat katsovat asiaa hiukan eri näkökulmista. Joillakin on meneillään vanhan talon peruskorjaus, jossa talon alkuperäisen hengen mukainen ja kenties jossain vaiheessa laminaatin tieltä siirtynyt lankkulattia halutaan takaisin. Tai taloon tehdään lisäosa, johon halutaan myös lankkua. Asiakkaissa on myös hyvin modernien talojen uudisrakentajia, joihin vetoaa materiaalin kestävyys, laadukkuus ja näyttävä ulkonäkö”, sanoo Domus Classicaa ja Metsänkylän Navettaa luotsaava Pia Kuurma.

Monelle valinnan kriteerinä on terveellinen sisäilma. Liimatut ja kerrostetusta materiaalista valmistetut lattiat arveluttavat nykyään monia ja niille etsitään vaihtoehtoa. Varsinkin allergiaperheissä rakennusmateriaaleihin kiinnitetään erityistä huomiota.

Yksi lankun ominaisuuksista on ekologisuus. Kun järeä kuusitukki päätyy sahalle ja sieltä lankuiksi, sen elinkaari jatkuu lattiassa jopa satoja vuosia. Puuta ei siis tuhlata heppoiseen lattiaan, jota sietää hioa kerran pari, jonka jälkeen se joutaa vaihtoon. Hankintahinnaltaan lattia on arvokas, mutta jatkossa käytännössä ikuinen.

Myös lankun käyttöön liittyvä perinteisten rakennustapojen kunnioittaminen miellyttää monia. Halutaan tehdä oikein ja asioihin varataan se aika, kun niihin on varattava. Lankku sahataan talvikaadetusta puusta ja kuivataan kunnolla. Rakentamista usein riivaava liian kova kiire, ja kuivumatta jääneiden pintamateriaalien liimankäryt ovat ilmiöitä, jotka eivät houkuta asumaan.

Paras puulaji omaan lattiaan

Massiivilankkulattioissa kuusi kasvattaa suosiotaan. Männyn ja kuusen pehmeysero on vastoin yleistä luuloa merkityksettömän pieni. Kuusen suosion kasvun ymmärtää, sillä siitä tehty lankku on leveää ja tasaväristä. Mänty on ollut suosittua, mutta moni on kyllästynyt sen kirjavuuteen. Männyn sydänpuu näkyy ellei pintakäsittely ole peittävä.

Koivusta lankkulattian materiaalina Kuurmalla on kahdenlaista sanottavaa. Sitä on hänenkin kodissaan yhdessä lattiassa.

”Koivu on oikukas ja vaativa, se voi kieroutua vielä jopa vuoden päästä. Toisaalta koivulattia on asetuttuaan sileä ja patinoituu upeaksi. Tammilattioita joskus kysytään, mutta hinta on aika kova. Tammea ei Suomesta ole saatavissa, puu tulee Virosta.”

Kuurman kodin lattioilla on kuusi-, mänty- ja koivulankkua. Omakohtaista käyttökokemusta on kertynyt usean vuoden ajalta. Sekin harhakäsitys on käytännössä kumoutunut, että yli 28 mm paksu lankku ei sopisi lainkaan lattialämmityksen kanssa.

”Lämpö nousee aina ylös, kunhan alapohja on hyvin eristetty. Joissain tapauksissa suosittelemme lämmöntasauslevyjä, niin puu ei varmasti halkea. Puhun kokemuksesta, sillä olemme myyneet lankkua kuusitoista vuotta. Omat lattiamme ovat 33 mm paksuja ja alla on lattialämmitys, ilman ongelmia.”

Ei hätäisen hommaa

”Lankkulattian ostajan kannattaa olla ajoissa liikkeellä, varsinkin jos toiveissa on leveä lankku. Toimitamme täsmäpituiset lankut asiakkaan pohjakuvan mittojen mukaan, myymme täyspitkää. Viiden metrin lankun sijasta voimmekin siis valita vaikkapa 5 m ja 10 cm, jos tila sen tarvitsee. Usein neuvotaan hankkimaan 15 % ylimääräistä, mutta mittojen mukaan toimittaessa se on turhaa.”

Kuurma suosittelee, että lankkujen annettaisiin levätä kotona 2–3 viikkoa ennen asennusta, jotta puu sopeutuu vallitsevaan lämpöön ja kosteuteen. Kun ei kiirehditä turhaan, ei synny isoja rakoja. Jos lankkulattia on kesämökkioloissa, jossa tulee lämpötilanvaihteluja, lattian voi irrottaa ruuveistaan ja kiristää parin vuoden päästä, jos siltä tuntuu.

”Toisaalta raot kuuluvat lankkulattian luonteikkuuteen. Jos tuntuu, että raot ja oksat eivät sovi lainkaan omaan lattiakäsitykseen vaan pintojen pitää olla täysin sileitä ja tasaisia, lankku ei ole se paras valinta omaan kotiin.”

Ladontatavoista suomalaiset valitsevat yleensä yhtenäistä, samansuuntaista pintaa. Varsinkin isossa tilassa ilmettä elävöittäisi poikkilankun käyttö. Se on myös perinteinen tapa sommitella lankut tilaan sopivasti ja samalla elävästi.

”Isossa tilassa, saisi olla välissä komean näköisesti 6-metristäkin. Vanha asennustapa on myös ekologinen, kun kaikki puun eri mitat voidaan hyödyntää, eikä puusta haluta vain sitä 4–5 metriä pitkää lankkua.”

Lankku on armollinen amatööreille. Jos ladonta meni vähän pieleen, ei muuta kuin irti ja uudestaan, harjoitus tekee mestarin.

Entä jos toiveissa on jo kertaalleen lattiana palvellut lankku eli patinaa saanut kierrätetty lankkulattia?

”Kierrätyslankkua tarjotaan meille hyvin vähän. Lähinnä tulee yksittäisiä lankkuja pieniä eriä, ei kokonaisia numeroituja lattioita. Se on hyvä! On hienoa, jos lankkulattioita arvostetaan ja vanhoista hienoista kohteista pidetään hyvää huolta. Vuosien takaa muistuu mieleen toisenlainenkin esimerkki: satojen vuosien ikäisestä rakennuksesta oli tarkoitus purkaa lankkulattiat laminaatin tieltä. Kieltäydyin kohteliaasti myyntitarjouksesta ja pyysin vielä harkitsemaan purkamista. Vanhoja hienoja lattioita ja taloja ei tule mistään lisää, niitä pitäisi hoitaa ja arvostaa aarteina”, Kuurma kannustaa.

Kaunis pinta nyt ja aina

Puulaji ohjaa pinnan ulkonäköä. Jos lankkulattiasta halutaan esimerkiksi läpikuultava valkoinen, paras valinta on kuusi, koska se ei raidoitu. Tanskalaistyyppinen harmahtavan vaalea lattia saadaan aikaan niin, että kuusilankku käsitellään lipeä + öljy -käsittelyllä. Öljy on tärkeä, sillä lipeä pintakuivattaa puuta niin, että se voi tikkuuntua.

”Kestävin pintakäsittelyvaihtoehto on öljyvaha. Omat lattiamme on käsitelty niin, ja hyvin on pysynyt, vaikka meillä on kolme isoa koiraa. Lattiaa ei tarvitse jatkossa hioa vaan pinnalle levitetään vain uusi kerros öljyvahaa. Öljyvaha on helppo tapa saada aikaan kaunista pintaa. Hyvä vinkki: päällimmäiseksi kannattaa levittää väritön vaha, silloin lankun ja värillisen öljyvahan pinta on todella hyvin suojattu ja kestävä”, Kuurma opastaa.

”Vanhanaikainen suopakuuraus on yksi tapa käsitellä pinta, mutta harva enää valitsee sen. Suopakäsittelyn voi tehdä myös kevennetysti ja helpommin niin, että pinta ensin öljytään ja sitten suopakuurataan.”

Vanhan tai osittain uusilla lankuilla korjatun lankkulattian voi myös maalata, jos tuntuu, että pinnasta saisi siten omaan silmään sopivimmin yhtenäisen. Lakkausta ei juuri kukaan kysy eikä sitä suositellakaan.

Siivous pintakäsittelyn mukaan

”Siivoustapoihin on hyvä kiinnittää huomiota. Yleisohje kuuluu, että millä lankku on käsitelty, sillä myös pestään. Jos valintana on suopapesu, tärkeintä on välttää likaisen veden pyöriminen ympäriinsä eli työhön varataan aina kaksi ämpäriä.”

Lankkulattiaa pestessä vesi ei saa olla kuumaa, vaikka mielikuvissa kuuma vesi puhdistaa hyvin. Siivousammattilaiset tietävät kertoa, että suomalaiset käyttävät kodin pintojen pesuun ylenmäärin vettä. Sitä käytetään niin reilusti, että pinnat tärvääntyvät. Liiallisen ja kuuman veden kanssa lotraaminen ei sovi myöskään lankkulattialle, sillä vesi nostaa puun karvat pystyyn.

”Puhdistusaineiden oikea pH on tärkeä. Jos lattia on öljytty tai öljyvahattu, valitaan pH-arvoltaan neutraali pesu-aine. Parhaassa tapauksessa puhdistusaine sisältää samalla suoja-aineen. Esimerkiksi pellavaöljysuovan avulla pinta pysyy hyvänä ja pesu sekä hoitoaine ovat kätevästi samassa.”

Viikkosiivouksen yhteydessä lankkulattia puhdistetaan siis ilman vahvoja pesuaineita ja kuumaa vettä, mutta aika ajoin on perusteellisemman puhdistuksen aika.