Me suomalaiset haluaisimme kyselyjen mukaan edelleen mieluiten asua omakotitalossa järven rannalla, oman perunapellon vieressä. Silti pakkaudumme kerrostaloihin kaupunkeihin ja itse asiassa vain muutamiin suurimpaan kaupunkiin.

Pitäisikö olla huolissaan, kun kasvukeskuksia lukuun ottamatta muu maa näivettyy, vanhojen omakotitalojen ja jopa kerrostaloasuntojen arvo laskee? Missä ja miten me oikein jatkossa asumme ja olemmeko asumiseemme tyytyväisiä?

Kysyimme heiltä, joilla on kyky katsoa tulevaisuuteen.

”Uusien omakotitalojen rakentamistahti on laskenut lyhyessä ajassa 15 000:sta 7000:een vuodessa. Asuntoja toki rakennetaan, mutta kerrostaloihin”, Aalto-yliopiston vieraileva professori Jarek Kurnitski sanoo.

”Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö ihmiset haluaisi asua pientaloissa, eivätkä isot kehitystrendit sinänsä ole pientaloasumista vastaan.”

Pientalo kaupungissa

Kaupungistuminen on yksi megatrendeistä. Megatrendi on amerikkalaisen futuristin John Naisbittin 1980-luvulla lanseeraama termi. Sellainen vaikuttaa suomalaisen futuristin Elina Hiltusen mukaan ympäri maapalloa jopa vuosikymmenien ajan, ellei jotain radikaalia ja yllättävää tapahdu.

Ihmiset muuttavat kaupunkeihin opiskelun, työn ja ylipäätään paremman elämän perässä kaikkialla maailmassa – myös Suomessa. Arvioiden mukaan vuonna 2050 maailman väestöstä 68 prosenttia asuu kaupunkialueilla.

Kun ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin, niihin tarvitaan paljon uusia, tehokkaasti rakennettuja asuntoja. Ne ovat enimmäkseen kerrostaloissa.

Suuriin kaupunkeihimme, erityisesti pääkaupunkiseudulle, tarvitaan huokeita asuntoja ja se tarkoittaa Elina Hiltusen mukaan väkisinkin ylöspäin rakentamista.

”Enkä todellakaan tarkoita 200 000 euron hintaisia 10 neliön yksiöitä Kamppiin, vaan todella edullisia asuntoja vetovoimaisille alueille.”

Jarek Kurnitski uskoo, että kaikesta kerrostalorakentamisesta huolimatta suomalaisiin kaupunkeihin mahtuu jatkossakin omakotitaloja.

”Keski-Euroopan maissahan kerrostaloasuminen ei ole ollenkaan niin yleistä kuin Suomessa. Siellä noin 2/3 asunnoista on erillistaloissa tai kytketyissä pientaloissa. Eikä meillä täällä Suomessa ole maasta yleisesti ottaen pulaa.

Monissa kunnissa on myös huomattu, että pientalovaltaista asumista pystytään kaavoittamaan tehokkaasti: kytketyt kaupunkipientalot ovat toimivat ratkaisu.”

Myöskään Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan prosessorin Peter Lundin mukaan pyrkimys tehokkaaseen maankäyttöön kasvukeskuksissa ei ­välttämättä sulje pois esimerkiksi rivitalo- tai pienkerrostalorakentamista. Helsingin Viikissä portaittaisella rakentamisella – edessä pientaloja, paritaloja, takana korkeita kerrostaloja – ja vihersormiajattelulla on saatu aikaan viihtyisä ja kestävä asuinalue.

Kaupunkiin rakennettava omakotitalo, oli se sitten kytketty tai erillinen, on kuitenkin varmasti pienikokoisempi kuin olemme tottuneet omakotitaloilta ajattelemaan.

Kaupunkitontit ovat kalliita eikä niille edes mahdu suuria taloja, mutta toisaalta omakotitalojen rakennuttajatkaan eivät enää haikaile entisen kaltaisia hehtaarihalleja. Elina Hiltunen arvelee, että jatkossa kodeista karsitaan turhat neliöt ja aikaa vietetään muuallakin kuin oman kodin seinien sisällä.

”Ehkä sen omakotitalon ei ole pakko olla kooltaan aina 200 m2, vaan 70 m2 voisi riittää?”

Pienet, kompaktit valmistalot ovat myös helppoja rakentaa. Vuoden 2019 Asuntomessuilla Kouvolassa oli esillä tehdasvalmisteisia valmiina tontille tuotavia pikkutaloja.

”Niiden pystyttäminen on todella nopeaa ja tehokasta. Tontille tarvitaan vain perustukset ja tekniikkaliittymät. Talo tuodaan tontille ja nostetaan paikalleen”, Jarek Kurnitski kuvaa.

Vuokra-asumisen suosion edelleen kasvaessa myös vuokrattavista kaupunkipientaloista tulee olemaan enemmän tarjontaa. Nuoret eivät välttämättä enää halua pitää varojaan kiinni asunnossa eikä omakotitalon omistaminen useammilla paikkakunnilla muutenkaan ole turvallista sijoittamista.

Unelma maaseudulla

Vaikka yhä useammat suomalaisetkin kasautuvat kasvukeskuksiin, maaseutu ei silti välttämättä täysin tyhjene. Osa kaupunkilaisistakin haluaisi jo nyt muuttaa maalle, jos suinkin voisi.

Maaseudun Tulevaisuuden Kantar TNS:llä viime vuonna teettämässä tutkimuksessa 844 000 suomalaista pohtii vakavissaan maalle muuttoa ja vieläkin useampi muuttaisi, jos pystyisi.

Jotta maaseudulle voisi muuttaa, siellä pitäisi olla mahdollisuus elantoon ja palveluihin.

Voi hyvinkin olla, että työn tekeminen maaseudulla on jatkossa nykyistä helpompaa. Ilmastomuutoksen myötä muuttuvan maatalouden ennustetaan tuovat uusia työmahdollisuuksia. Myös kehittyvä matkailu työllistää nykyistä useampia.

Jatkossa myös etätyön tekeminen on varmasti entistä järkevämpää ja yleisempää yhä useammille. Elina Hiltunen ehdottaa, että maaseudulle perustettaisiin työkommuuneja eri alojen työntekijöitä varten.

Kaikkien maalle muuttavien ei myöskään välttämättä tarvitse ajatella sitä koko elämän mittaisena tuomiona. Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä sanoo, että jatkossa ihmisillä ei ole pitkiä työ-, asumis- ja perheuria, vaan vaihtuvia, muuttuvia syklejä.

”Kutsukaamme sitä vaikka elämänpoluksi.”

Palveluja maaseudulta silti tarvitaan, asutaan siellä missä elämänvaiheessa tahansa ja nykyisin niitä karsitaan lähes kaikkialla. Kimmo Rönkä tarjoaa ratkaisuksi moniyrittäjyyttä.

”Ilman palveluja autioituvaa maaseutua ei voida pelastaa, mutta moniyrittäjyydellä sinne voidaan saada aikaan kaupunkimaista huolenpitoa ja turvallisuutta.”

Joustavasti vaihtuvan elämäntilanteen tai työmahdollisuuksien mukaan paikasta toiseen siirtyvä ihminen tai perhe olisi täydellinen asiakas siirrettäviä pientaloja valmistavalle yritykselle. Onhan uskaliasta ainakaan ostaa omaksi taloa, jos paikkakunnalla ei viihdykään pitkään. Mukaan otettava pientalo ratkaisisi tämän pulman kätevästi.

Toisaalta – jos lompakko antaa myöten – maalla on tilaa toteuttaa minkä kokoisia unelmia tahansa.

Tilaratkaisultaan typistetyintä omakotitaloa ainakaan syrjäseudulle ei ehkä voikaan rakentaa, jos sattuu olemaan sosiaalisempaa sorttia.

”Omakotitalon ei pitäisi olla koppi. Kyllähän siellä on voitava majoittaa vieraita – sukulaisia, ystäviä tai lapsia. Pienessä kaupunkiasunnossahan vieraiden on mentävä hotelliin, jos talossa ei ole vierashuonetta”, Kimmo Rönkä pahoittelee.

Hänen mukaansa monelle maaseudulle rakentaminen onkin tapa toteuttaa itseään ja unelmiaan.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 7/20.

Muuttaako korona asumisen haaveet?

Juttu omakotiasuminen muutoksessa kirjoitettiin ennen koronaepidemian rantautumista Eurooppaan. Moni asia muuttui nopeasti. Enää ei tarvitse epäillä, etteikö etätyö sinänsä monissa ammateissa sujuisi vallan mainiosti. Tosin pari kuukautta työn tekoa keskustakodin tehoneliöissä mahdollisesti vielä jälkikasvun pyöriessä jaloissa tai kiistellessä pöytäpinnasta on osoittanut monille, että väljissä neliöissä ja omassa pihassa on puolensa.

Asuntovälityssivustoilla onkin keväällä ollut kovasti liikennettä ja erityisesti mökkikauppa on vilkastunut selvästi.

Muuttoliikkeitä tutkivat asiantuntijat eivät kuitenkaan vielä ole olleet valmiita ennustamaan suurta ryntäystä maaseudun rauhaan, sillä kaupunkikeskustojen vahvoja vetovoimatekijöitä ei pandemiakaan vielä poista. Sen sijaan suurten kaupunkien lähiseutujen suosio saattaa hyvinkin kasvaa.

Myös jutussa haastattelemamme tulevaisuuden tutkijat ja asumisen asiantuntijat pitävät hyvin todennäköisenä, että alamme asumisessamme arvostaa tilaa ja luonnonläheisyyttä entistäkin enemmän – vaikka emme nyt maalle kaipaisikaan.

Peter Lund sanoo, että COVID-19 tuo varmasti mukanaan niin yhteiskunnallisia vaikutuksia kuin rakenteellisia muutoksiakin.

”Ahtaasta kaupunkiasumisesta voidaan jatkossa haluta väljempään asumiseen.”

Kimmo Rönkä arvelee myös, että nyt miniasuntojen rajat ovat nyt tulleet vastaan: asunnon ostajat ja vuokraajat arvostavat tilavampia ja toimivampia yksiöitä, joihin kuuluu vakiona lisätilaa ja iso parveke.”

Rönkä sanoo, että yltiöurbaanista siirrytään nyt luonnonläheisempään asumisen trendiin. Kaupungista tulee koronan jälkeen monimuotoisempi – vihreämpi, omavaraisempi ja joustavampi. Pihat, parvekkeet, puistot ja lähimetsät ovat entistä tärkeämpiä. Väljempi esikaupunkiasuminen kiinnostaa perheiden ja koiraihmisten lisäksi etätyöhön tykästyneitä.

Jos vain toimivaan infraan ymmärretään panostaa, hyvin sujuneet etätyöt voivat hyvinkin elävöittää maaseutua. ”Luonnon arvostus ja kiinnostus kotoiluun ovat selvästikin lisääntyneet koronan aikana mikä sinänsä voisi lisätä harvaan asuttujen paikkojen kiinnostavuutta. Jos vain nettiyhteydet toimivat, harvemminkin asuttu paikka käy”, Elina Hiltunen uskoo.