On kokkiohjelmien ja ruokablogien kulta-aika, ja keittokirjoja varten saatetaan kotiin hankkia jopa muuten epäsuosiossa oleva kirjahylly. Yhä useamman mielestä asumisen keskiössä onkin keittiö.

”Nyt halutaan syödä ruokaa, josta tietää, mitä se sisältää. Halutaan nähdä raaka-aineet, ostaa luomua, ottaa huomioon erilaiset ruokavaliot. Halutaan tehdä ruokaa itse”, Työtehoseuran tutkimusjohtaja Heli Mäntylä listaa.

Mäntylän mukaan keittiö on tällä hetkellä ”ihan varmasti asunnon ykkösasia”. Voisikin kuvitella, että se näkyisi myös asuntojen suunnittelussa. Vaan ei.

”Vaikkapa makuuhuoneiden tilan osalta kyllä mietitään yöpöytien sijoittamista sängyn molemmin puolin tai pohditaan, millaista lasku- ja säilytystilaa tai peiliä on eteisessä, mutta keittiön kanssa ei todellakaan olla nykytarpeiden tasalla.”

”Mitä mieltä on suunnitella asuntoja, joiden keittiöissä ei ole juurikaan säilytystilaa ja joihin ei sovi kunnon ruokapöytää? Miksi rakentaa senioriasunnon keittiöön pikkutaso, jossa mummo mahtuu syömään vain yksin?”

”Eikö tämä keittiökeskeisyys, johon liittyy ruuan laatu, ekologisuus ja yhteisöllisyys, ole terve, hyvä trendi, jota pitäisi siksikin kaikin keinoin tukea?” Mäntylä kysyy.

Tilaa tavaroille, tapaamisille ja kierrätykselle

Paitsi työnsä takia Mäntylä on myös itse äskettäin muuttaneena vahvasti kiinni teemassa.

”Tiedän kokemuksesta, miten vaikeaa on löytää asunto, jossa olisi toimiva perhekeittiö. Nykykeittiössä voit hyvin keittää kahvit ja lämmittää pitsan, mutta ruoanlaittotrendi niissä ei näy. Keittiöt ovat tosi pieniä, ja säilytystilaa asioille ja työvälineille on minimaalisesti.”

Omassa uudessa keittiössään hän panikin tuulemaan. Samalla tuulettuivat myös huoneiden keskinäiset mittasuhteet.

”Yhden seinän kaadoin, ja keittiö on nyt suurempi kuin olohuone, josta löytyy edelleen riittävästi sohvaa television katsomiseen. Minulle kuitenkin tärkeintä on, että voin venyttää ruokapöydän jatko-osilla jopa 3-metriseksi. Silloin siihen mahtuvat jo ystävät ja lapset kumppaneineen ja lapsineen. Ja se, että ruokapöytä on nyt keskellä asuntoa, on aika viehättävä ajatus.”

Tarpeiden osalta ajan tasalla on harvoin myöskään – usein juuri keittiöihin keskittyvä – jätteiden kierrätys. Esimerkiksi monissa taloyhtiöissä sinänsä kiitettävästi lisääntynyt muovinkeräys tuottaa kotitalouksissa lähinnä päänsärkyä, koska riittävää tilaa nyt jo noin seitsemän eri jätteen erittelyyn ei yksinkertaisesti löydy.

”Kaikkia kierrätys ei tietenkään edes kiinnosta. Mutta ei tulevaisuuden asuntoja voi tältä pohjalta suunnitella. Lähtökohtana tulee pitää heitä, jotka kierrätystä kannattavat. Tutkimusten mukaan kierrätys myös lisääntyy, jos asunnosta löytyy siihen mahdollisuus. Hankaliin käytäntöihin ei ymmärrettävästi tartuta”, Mäntylä muistuttaa.

Erilaisia ratkaisuja olisi tarjolla, jos niihin haluttaisiin tarttua. Muun muassa Mäntylän ekotoimivaa kotia käsitelleestä väitöskirjasta löytyy idea jätteidenkierrätyskaapista, jonka voi sijoittaa joko keittiöön, kodinhoitohuoneeseen tai eteiseen. Ja toki kierrätyksen voi hajauttaa asunnon eri paikkoihin.

”Biojätteen, joka pitää tyhjentää lähes joka toinen päivä, samoin kuin sekajätteen paikka on keittiössä, mutta vaikkapa eteisessä voisi olla vaate- ja kenkäkomeron lisäksi kierrätyskomero paperille ja isommille kartongeille.”

”Ei minun omassa pienessä kaupunkiasunnossanikaan tosin sellaista ole”, hän myöntää. ”Mutta omakotitaloihin sellainen mahtuisi joustavasti – tai kerrostaloonkin, jos asia huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa.”

Mikä keittiössä mättää?

Kyse ei tietenkään ole pelkästään trendeistä. Vuosia muun muassa Asuntomessujen uutuuskeittiöitä työkseen arvioineen Mäntylän onkin helppo listata keskeisimmät tekijät, joista keittiöissä löytyisi parannettavaa vuodesta toiseen. Perustelut nousevat niin toimivuudesta, käytännöllisyydesta kuin turvallisuudesta.

”Nykyisin melkein jokaisen omakotitalon keittiössä on työskentelysaareke. Se pitäisi sijoittaa niin, että sen ympäri pystyy kunnolla kulkemaan. Pitäisi myös ottaa huomioon, että kaksi toisiaan vasten olevaa laatikostoa tarvitsee avautuakseen välilleen 120 cm, etteivät ne kolahda toisiinsa.”

”Saarekkeen keittotaso taas tarvitsee kaverikseen vesipisteen. Niin saadaan toimiva ruuanlaittokeskus, jossa voi hyöriä montakin kokkia. Eikä kuumien kattiloiden kanssa kulkeminen monen metrin päähän vesipisteelle ole myöskään turvallista”, Mäntylä muistuttaa.

Monista keittiöistä puuttuvat riittävät työskentely- ja laskutilat tai ne ovat väärissä paikoissa.

”Keskeinen työskentelyalue on altaan ja keittotason välissä, jotka ovat monesti kiinni toisissaan. Siihen tarvittaisiin noin 400–1000 cm:n työtaso. Laskutilaa tarvitaan myös jääkaapin viereen.”

Laitteiden sijoittelussakin on toivomisen varaa.

”Uusissa asunnoissa monet laitteet, kuten vaikkapa uuni, on sijoitettu hyvälle käyttökorkeudelle. Uunia harva perhe kuitenkaan käyttää joka päivä. Tärkeämpää olisi nostaa käyttötasolle astianpesukone, johon astioita pistetään päivittäin.”

”Usein myös sijoitetaan vierekkäin lämpöä tuottavia koneita, kuten astianpesukone ja jääkaappi, mikä lisää sähkön kulutusta – jota voitaisiin vähentää myös varmistamalla laitteille riittävät ilmankiertotilat.”

Lue koko artikkeli TM Rakennusmaailmasta 6/18.