Maan tapa tahtoo olla, että omakotirakentajan rahat loppuvat ennen kuin talo on valmis. Budjetin ja kustannusarvion ero on mysteeri monille.

Omakotirakentajan laskupää pettää niin usein, että rakennusprojektin rahoituksen lipsuminen on maan tapa. Omakotitalon rakennuslaina on Suomessa nyt tavallisimmin vajaat 300 000 euroa, pääkaupunkiseudulla enemmän (lähde: STT). Usein rahaa pitäisi taikoa jostain lisää ainakin 10–20 %, jotta talo saataisiin valmiiksi.

Lainaneuvotteluissa asiakkaan maksukykyä ja rakennushankkeen kokonaisuutta käsitellään laajasti, mutta silti jossain mättää. Miksi rahan tarve mitoitetaan niin rutiininomaisesti väärin?

”Ensin pitäisi tehdä käsitteet itselleen selviksi. Budjetti tarkoittaa rakennushankkeen tulo- ja menoarviota. Se on rahoitussuunnitelma ja raami rakentamiseen käytettävälle rahalle. Budjetin suunnittelussa pitää arvioida esimerkiksi nykyisen asunnon arvo, palkkatulot, lainan määrä ja siihen liittyvät korot sekä korkoriski. Lisäksi mahdolliset muuta rahan lähteet. Näin saadaan kehys rakennettavan talon kustannuksille”, sanoo Peruskorjaamisen ja Rakentamisen Kehittämiskeskus ry:n (PRKK) toimitusjohtaja Mikko Juva.

Kun budjetti on mietitty, on koko ajan seurattava talon kustannusarviota. Sitä ei siis lasketa kertaluonteisesti vaan jatkuvasti eri vaiheissa suunnittelua. Kustannusarviossa huomioidaan kaikki rakentamiseen menevät kulut sekä tonttikustannus. Budjetti ja kustannusarvio lasketaan siis aivan eri asioista.

”Budjetissa on siis käytettävissä oleva rahasumma ja kustannusarviossa koko rakentamisen ajan aiheutuvat kokonaiskustannukset. Kustannusarvion kertoman kokonaiskustannuksen pitää mahtua budjetin raamiin, muuten rahat loppuvat kesken. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että suurin osa rakentajista ei tiedä budjetin ja kustannusarvion olevan eri asioita. Lähes kaikki ylittävät suunnittelemansa budjetin.”

Ongelmilta säästäisi rakennusprojektia johtava pätevä ammattilainen. Hänet kannattaa palkata heti suunnittelun alussa eli ennen talokaupan tekoa.

Keulimista ja kuorrutusta

Rakentajan olisi hyvä tiedostaa, mitä maksaa niin sanottu perustalo verrattuna erilaisilla herkuilla varustettuun malliin. Kalliiksi koituvat esimerkiksi monimutkaiset kattorakenteet, rakennusvaiheen jo alettua esitetyt muutokset, kulmat, nurkat, erkkerit, kuistit, katokset. Avaran kodin ylimitoitettu tavoite maksaa myös jatkossa, sillä neliöt maksavat.

Moni omakotirakentaja alkaa kuitenkin tehdä budjettinsa yli meneviä ratkaisuja, jotka eivät kuulu talopaketin hintaan. Sana ”omakotitalo” sisältää rakennusvaiheen koitosten keskellä paljon latausta. Kun se ikioma kotitalo rakennetaan vain kerran elämässä, tekee mieli satsata kunnolla. Ja kun kerran tehdään, niin tehdään vielä vähän enemmän ja parempaa kuin piti.

Alkuperäisten materiaalien parantamista voisi verrata mopon virittämiseen. Touhu on kutkuttavan houkuttelevaa, ei-suositeltavaa ja seurauksiltaan mahdollisesti kohtalokasta. Kärjistäen: taloon hankitaankin tammilankkulattiat ja täydellinen spa-osasto, kun piti olla parkettia ja perussauna.

”Ehkä pieniksikin koetuilla muutoksilla samankokoisen talon hinta voi lähes kaksinkertaistua. Kun monessa eri vaiheessa ja rakenteessa tulee valittua hieman kalliimpia ratkaisuja, voi lopputulemassa hintaero olla huimaava. Ylilyöntejä saattaa syntyä esimerkiksi runko- ja julkisivuvalinnoissa, lämmitysjärjestelmissä, sisustusratkaisuissa.”

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 1/21. Lue koko artikkeli: Kun budjetti pettää