Maailman vesipäivänä 22.3. muistutetaan, että vääränlainen rakentaminen on ilmastonmuutostakin isompi tekijä kaupunkialueiden tulvien synnyssä.

Kevät ja lumien sulaminen näkyvät pian taas tulvina ympäri Suomea, ja ilmastonmuutoksen arvioidaan voimistavan tulvia entisestään. Rakennetun ympäristön vedenkiertoon ihmisen kädenjälki vaikuttaa kuitenkin voimakkaammin kuin sääilmiöt tai ilmastonmuutos, arvioivat Aalto-yliopiston tutkijat.

”On huono lähestymistapa ajatella, että olemme ilmastonmuutoksen tai rankkasateiden uhreja. Me olemme itse aiheuttaneet monia ongelmia – ja voimme myös ratkaista niitä”, sanoo tutkijatohtori Nora Sillanpää.

Perinteisesti taajama-alueiden hulevesitulvia on hallittu rakentamalla viivytysaltaita, joihin hulevesi ohjataan. Tämä saattaa siirtää tulvimisongelman luonnonuomiin. Asfaltoiminen puolestaan estää sade- ja sulamisveden luonnollista haihtumista ja imeytymistä maaperään, jolloin hulevesi myös valuu luonnonuomiin ja edistää niiden tulvimista.

Aalto-yliopistossa tutkitaan hajautettuja menetelmiä, joilla voidaan edistää luonnonmukaisempaa vedenkiertoa myös kaupunkialueilla.

”Luonnonmukaisuus ei tarkoita, että ratkaisut syntyvät itsestään, vaan ne vaativat monimutkaistakin teknologiaa ja insinööriosaamista”, Sillanpää sanoo ja ottaa esimerkiksi automarketit ympäristöineen. Pysäköintiruutujen väleihin rakennetut vettä läpäisevät pinnat auttaisivat vettä imeytymään maaperään, ja markettien viherkatoilla voitaisiin edesauttaa veden haihtumista.

Itämeren kuormitus kuriin

Aalto-yliopistossa on tutkittu ympäristöystävällisempiä ratkaisuja myös maatalousalueiden tulvien hallinnassa. Kun maatalousmaata kuivatetaan, peltojen ja metsien liikavedet ohjataan salaojituksella puroihin ja jokiin, mikä usein voimistaa tulvimista. Perinteisesti tulvia on yritetty hallita leventämällä ja suoristamalla luonnonuomia sekä perkaamalla niiden kasvillisuutta, mikä heikentää jokien ja purojen kalakantoja. Samalla häiriintyvät myös luonnon omat vedenpuhdistusprosessit: kun kiintoaineita, ravinteita ja haitta-aineita sitova kasvillisuus poistetaan, aineet pääsevät kulkeutumaan pelloilta suoraan sisävesistöihin ja mereen.

”Itämerta kuormittavat aineet kulkeutuvat pienten maatalouspurojen kautta. Pieniin puroihin meillä on kuitenkin hyvä mahdollisuus vaikuttaa”, sanoo tutkijatohtori Kaisa Västilä, joka tutkii kaksitasouomia tulvanhallinnan keinona. Kaksitasouomassa luonnonuomaa ei perinteiseen tapaan kaiveta auki, vaan sen rinnalle rakennetaan tulvatasanne uomaa ympäröivää maanpintaa alemmalle tasolle. Näin tulvavedet virtaavat hallitusti tulvatasanteella eivätkä tulvi pelloille, ja samalla voidaan säästää uoman luonnollista ekosysteemiä.

Tulvatasanteilla voidaan hyödyntää myös kasvillisuutta, joka kerää valuma-alueelta tulevaa kiintoainetta ja varastoi itseensä ravinteita. Tulvatasanteellinen kaksitasouoma on yleistymässä myös taajamien pienvesissä vaihtoehtona perinteiselle ympäristöä haittaavalle uomaperkaukselle.

”Menetelmässä hyödynnetään luonnon omia puhdistusprosesseja, joihin lisätään tutkimustietoa ja insinööritaitoa”, Västilä tiivistää.

Tutkimusta tehdään läheisessä yhteistyössä tiedon käyttäjien eli kaupunkien, suunnittelijoiden, viranomaisten ja yritysten kanssa. Tuloksille riittää kysyntää myös Suomen rajojen ulkopuolella.

”Kaupungistuminen on megatrendi maailmalla. Ne ratkaisut, joita täällä kehitetään, ovat hyödynnettävissä myös maailman miljoonakaupungeissa”, sanoo vesitalouden professori Harri Koivusalo.

Maailman vesipäivää vietetään 22. maaliskuuta. Tämän vuoden teemana on ”Nature for water”, joka nostaa esille, kuinka tulvia, kuivuutta ja vesien saastumista voidaan hillitä luonnonmukaisilla keinoilla.