Käyttövesiputkien epoksipinnoittamisen turvallisuudesta on viime aikoina esitetty epäilyjä. Rajuimmillaan syytökset ovat olleet hurjia, mutta selkeitä näyttöjä työvirheistä tai altistushaitoista ei löydy. Rakennuslupien saamista kohu on kuitenkin jo haitannut.

Suomalainen rakennuskanta on siinä iässä, että putkiremontit painavat päälle. Menetelmät, joissa vanhoja putkia ei tarvitse repiä irti rakenteista, herättävät mielenkiintoa. Viemäripuolella esimerkiksi erilaiset sujutusmenetelmät ovat jo arkea. Käyttövesipuolella tarjolla on muun muassa vesiputkien hiekkapuhallusta ja sitä seuraavaa epoksipinnoitusta.

Viime aikoina maailmalta on kantautunut käsityksiä epoksin toisen lähtöaineen bisfenoli A:n eli BPA:n erityisestä vaarallisuudesta. Myös Suomessa on aiheeseen tartuttu. On puhuttu jopa putkistopommista. Pelkona on ollut, että epoksilla pinnoitetusta käyttövesiputkista valuisi juomalaseihin myrkkyä.

Tukea sille, että epoksilla pinnoitettujen käyttövesiputkien turvallisuutta pitäisi epäillä, on haettu esimerkiksi Prizztech Oy:n omistaman Vesi-instituutti Wanderin tekemästä raportista Vesijohtojen saneerauspinnoitus. Raporttia valikoiden lukemalla voikin saada käsityksen, ettei BPA:ta tunnettaisi tarpeeksi ja sen käyttöön liittyisi suuria ja tuntemattomia riskejä.

Lisätutkimuksia aiheesta raportissa joka tapauksessa toivotaan. Yhtenä syynä tähän mainitaan, että BPA:n on epäilty olevan niin sanottu hormonihäirikkö, joka jo äärimmäisen pieninä pitoisuuksina vaikuttaisi haitallisesti ihmisen hormonitoimintaan. Vastaavia ajatuksia on esitetty myös muualla, minkä seurauksena Ruotsissa kaksi merkittävää asumisalan järjestöä ovat suosittaneet käyttövesijohtojen epoksipinnoittamisesta pidättäytymistä.

Myös rakennusneuvos Matti J. Virtanen ympäristöministeriöstä on esittänyt televisiossa varauksellisen käsityksen epoksipinnoittamisesta. Virtanen on toiminut Vesi-instituutin raporttia synnyttämässä olleen projektin johtoryhmän puheenjohtajana.
”Ministeriö ei ole kuitenkaan esittänyt asiasta mitään virallista suositusta”, Virtanen muistuttaa.

Tapoja, joilla ihminen voisi altistua epoksipinnoituksella saneeratusta käyttövesiputkesta vapautuvalle BPA:lle, on käytännössä kaksi. Ensimmäinen mahdollisuus on, että asianmukaisesti kovettuneesta ja putkessa hyvin kiinni pysyvästä epoksimassasta liukenisi ajan saatossa juomaveteen haitallisia määriä BPA:ta. Toinen pelko liittyy siihen, että epoksipinnoituksessa menisi jotain pieleen eikä aine esimerkiksi kovettuisi kunnolla.

Ensin mainittua tilannetta on tutkittu muun muassa VTT:n tekemissä juomavesikelpoisuusmäärityksissä. Kuten myös Vesi-instituutin raportissa mainitaan, epoksipinnoitteille tehdyissä testeissä vapautuneen BPA:n pitoisuudet ovat jääneet kaikissa tapauksissa alle käytössä olleiden analyysimenetelmien määritysrajojen. Kyseisissä tapauksissa määritysrajat ovat olleet 0,08-0,1 milligrammaa tutkittavaa ainetta litrassa vettä.

Putkistosaneerauksia tekevän Are Lining Oy:n VTT:llä teettämässä, vakiomenetelmiä huomattavasti tarkemmassa tutkimuksessa on sen sijaan saatu BPA:ta hieman näkyviin. Kuumasta vedestä onnistuttiin analysoimaan 0,44 mikrogrammaa BPA:ta litrasta vettä. Aiemmin mainittujen arvojen kanssa suoraan vertailtaviksi yksiköiksi muutettuna kyse on vain 0,00044 milligrammasta litrassa.

Miten analysoituja, äärimmäisen pieniä pitoisuuksia pitäisi sitten hahmottaa? Yhtenä keinona on verrata niitä elintarvikepakkauksista ruokaan siirtyvän enimmäispitoisuuden raja-arvoon, joka on 0,6 milligrammaa BPA:ta elintarvikekiloa kohden. Analysoidut pitoisuudet ovat todella kaukana sallituista määristä. Vastaava, jopa useiden kertaluokkien ero, toteutuu BPA:n turvalliseksi todettuun päivittäiseen saantiin eli niin sanottuun TDI-arvoon perustuvissa laskelmissa. Puhutaan siis melkoista turvamarginaaleista.

On myös muistettava, että Are Lining Oy:n tapauksessa arvot on mitattu kuumasta vedestä. Se tunnetusti liuottaa valtaosaa aineista huomattavasti kylmää vettä paremmin. Kuumaa vettä ei sitä paitsi edes saisi käyttää juomavetenä tai ruoanlaittoon.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 5/12, joka ilmestyi 25.4.