Kylpyhuoneen betonilaatassa oleva kosteus on kuivattavissa kotikonstein. Tärkeintä on kuivattaminen, jossa apuna toimivat tasokuivain ja lämmityspuhallin.

Kohonneina kosteuspitoisuuksina ilmenevä lievä kosteusvaurio kylpyhuoneen betonilattialaatassa lienee ikääntyneissä rakennuksissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Puutteellinen vedeneristys yhdistettynä vuotaviin laattasaumoihin tai lattiakaivoon johtaa vaurioihin ennemmin tai myöhemmin.

Laatat irti ja vettä välissä

Esimerkkikohteen tarina on perinteinen, tosin vaurion kehittymisen aikajana on lyhyt. Kylpyhuone oli rakennettu vastaamaan 2000-luvun rakennusmääräyksiä. Lattiarakenne koostui ontelolaatasta ja polystyreenieristeestä, jonka päälle oli valettu pintalaatta. Seuraavana oli vedeneriste ja sen päällä laatoitus. Kylpyhuoneen seinärakenteet olivat puurunkoa ja kipsilevyä.

Taloa jälleenmyytäessä kuntotarkastaja totesi kopot eli irronneet lattialaatat kylpyhuoneen suihkun alla ja lattiakaivon ympärillä. Tarina ei kerro, olivatko laatat irronneet alustastaan jo tekovaiheessa vai oliko vaurio kehittynyt kosteuden päästessä rakenteisiin.

Vaihtoehtoja on useita. Vedeneriste on voitu sivellä ilman pohjustusta pölyiselle tai hiomattomalle betonille. Vaihtoehtoisesti tuore betonilaatta on voinut olla laatoitettaessa vielä kostea tai siinä käytetty kiinnityslaasti liian kuivaa. Yhtä kaikki, lattialaatat olivat irti.

Remontti alkaa rymistelyllä

Seinärakenteet vaikuttivat olevan kunnossa, sillä laatat olivat lujasti kiinni ja saumat ehjät. Koska talo oli uudehko, kävi jopa seinärakenteiden säästäminen mielessä: jos purkaisi ja laatoittaisi vain lattian uudelleen?

Lattian 10×10 cm:n laatoitusta oli nostettu seinälle kahden rivin verran. Jos ne olisi saatu siististi irti, olisi seinän vedeneristettä voinut teoriassa jatkaa yhtenäisenä puretulle lattiapinnallekin. Suunnitelma sisälsi kuitenkin liikaa uhkakuvia, joten paikalle haettiin leka, puukkosaha ja piikkauslaite. Kunnon kylppäriremppa alkaa aina hajottamisella.

Likaiset työt hoidettiin itse

Tässä remontissa purkutyöt, pintojen esikäsittely hiomalla, seinien levytys ja lattian kuivaus tehtiin omina hommina. Myös vedeneristys oli tarkoitus tehdä itse, mutta koska laatoittaja oli kokenut vedeneristäjä ja omasi jopa alan sertifikaatin, päätettiin työ jättää hänelle.

Ennen työn aloittamista laatoittaja mittasi vielä lattian kosteusprosentin omilla laitteillaan ja päätti sen perusteella työn aloittamisesta. Tavoitteena oli muodostaa käsitys siitä, voiko tee se itse -mies kuivata kostean betonilaatan käytettävissä olevilla laitteilla ja säästää rahaa tekemällä aikaa vievät ja likaiset purkutyöt itse.

Purku ainakin onnistui. Kun seinärakenteet olivat paljailla rangoilla, päästiin lattian kimppuun. Kopolta osalta lattiaa laatat lähtivät nostelemalla, mutta peremmällä seinänvieressä tarvittiin piikkausta.

Purkuvaiheessa paljastuvan lattialaatan ensimmäisenä kosteusmittauksena toimi jo polvista kastuneet remonttihaalarit, kun työ tehtiin kontallaan. Jo nyt tiedettiin, että suihkuvesi oli viihtynyt pidempään väärällä puolella lattiarakenteita.

Alustus ratkaisee lopputuloksen

Lattialaatta hiottiin kuppilaikalla ennen tarkempia kosteusmittauksia. Hioessa pölynmuodostus on huomattavaa, joten imurilla varustettu laite on välttämätön. Kaikkein fiksuinta olisi alipaineistaa kylppäri hiontatyön ajaksi.

Hionnan jälkeen mitattiin pintakosteus rakennekosteusmittarilla. Tulos oli selvä. Suihkujen alla laatan pintakosteusprosentti oli paikon jopa yli sadan, eli taulukkomääritelmällä ”kostea”, ja muutoinkin noin 95–100 % lukemissa. Kauempana suihkuista ja lattiakaivosta laatan kosteus oli alle 90 %, joka taulukkoarvona saa määritelmän ”puolikuiva”. Näinkin summittainen arvio sai luvan toimia suuntaviittana jatkotoimille.

Remontin aikataulu määräytyi kuivaustoimien keston mukaan, sillä perinteisesti vain aika parantaa haavat. Tiiviin betonirakenteen kuivuminen ottaa keinosta riippumatta aikansa.

Kuivauksen kaksi tapaa

Laatan koneellisessa kuivaamisessa päätettiin kokeilla kahta tapaa, eli tavallisella sähkölämmittimellä tapahtuvaa puhallusta sekä kiertoilmatekniikalla toimivaa tasokuivainta, joista viimeksi mainittu on tarkoitettu nimenomaan betonirakenteiden kuivaamiseen.

Suositus vedeneristämiseen soveliaan betonilaatan kosteusprosentista vaihtelee vedeneristevalmistajakohtaisesti. Toiset esittävät alle 90 % kosteuslukemia, mutta joillain valmistajilla on tuotteita, joita voi käyttää myös yli 90 % kostealle laatalle.

Ottamatta kantaa edellä mainittuihin eroavuuksiin lähdimme siitä, että laatan tulee olla pinnastaan kauttaaltaan alle 90 % lukemissa ennen vedeneristyksiä.

Koska mittaukseen käytettiin vain pintakosteusmittaria, joka ei juurikaan kerro laatan sisäkosteudesta, pyrittiin kuivuminen varmistamaan mielellään yli suositusten.

Pintakosteus ratkaisee kiinnittymisen

Porareikiä (esim. virallinen määritelmä 0,4xA) ja niistä suoritettavia mittauksia ei lattialämmityksellä varustetusta lattiasta ryhdytty tekemään.

Asiantuntijoiden mukaan vedeneristeen tartuntalujuus riippuu kuitenkin vain vähän alustabetonin kosteuspitoisuudesta em. määritelmän mukaisella mittaussyvyydellä A. Riittävän tartunnan varmistamiseen vaikuttavat eniten betonin pintaosien kuivuus, sen lujuus ja vedeneristystyön huolellisuus. Mikäli vedeneristetoimittajan raja-arvoja (yleensä 90 % RH) ei aivan saavuteta, voidaan vedeneristys ja laatoitus tehdä hieman kosteammallekin.

Hyvästä tartunnasta alustaan on huolehdittava.

Tasokuivain töihin

Pieneen kylpyhuoneeseen vuokrattiin vain yksi 500 W:n tasokuivain. Koska kylpyhuoneessa liikuttiin ja tehtiin samalla muun muassa seinätöitä, piti kuivainta voida siirrellä. Tasokuivaimen paikkaa vaihdeltiin kuivauksen edetessä. Koko kostuneen laatan alaa ei haluttu kattaa useammalla kuivaimella, koska testissä kuivattavaa alaa tuli jättää myös lämmityspuhaltimelle.

Tasokuivain laitettiin laatan kosteimmalle osalle, jota kuivattiin kolme vuorokautta. Laatan jäähdyttyä suoritettiin välimittaus.

Tässä mittauksessa kosteusprosentti oli pudonnut keskimäärin 5 % laatan kosteimmalta osalta, jolloin oltiin noin 95 %:n lukemissa. Laatan kosteinta osaa kuivattiin tasokuivaimella vielä neljä vuorokautta. Mittauksessa voitiin todeta laatan kuivuneen paikoin jo alle 95 %:n lukemiin. Suoraan suihkun alapuolella oli edelleen pieni alle neliön ala yli 95 %:n kosteuslukemissa.

Tasokuivausosuuden päätyttyä käyttöön otettiin tavallinen 2000 W:n rakennuslämmitinpuhallin, joka suunnattiin puhaltamaan kohti kosteinta lattianosaa. Tavoitteena oli lämmittää laattaa kunnolla, jotta kuivuminen olisi mahdollisimman tehokasta.

Viiden vuorokauden kuivauksen jälkeen tehdyssä välimittauksessa noin neliön kokoinen ala oli edelleen sitkeästi yli 90 %:n kosteudessa. Kohtaa kuivattiin vielä toiset viisi vuorokautta, jonka jälkeen kosteus laatalla oli kauttaaltaan alle 90 %.

Kuivaus ottaa aina aikansa

Koska laatan pintakosteus oli vaihdellut ja betonilaaduilla sekä kuivausolosuhteilla (ympäröivä ilmankosteus, lämpötila, tuuletus jne.) on eroja, ei tästä kuivauksesta tule tehdä liikaa johtopäätöksiä. Se voidaan kuitenkin todeta, että tasokuivaimella tehtävä 100 % kostean betonilaatan kuivaaminen vedeneristyskuntoon eli noin 90 %:n arvoihin kestää ainakin viikon.

Puhallinlämmittimellä kuivaaminen on hitaampaa, mutta ei ehkä niin hidasta kuin voisi olettaa. Tasokuivaimella tultiin viikossa kosteudessa alas keskimäärin noin 7 %, kun taas puhallinlämmittimellä lattian kostein kohta saatiin vedeneristyskuntoon kymmenessä vuorokaudessa.

Tästä voi jo päätellä, että kohtuullisen kostean (alle 100 %) lattialaatan kuivaamiseen kannattaa varata ainakin kaksi viikkoa.

Tasokuivain lämmittää kuivattavaa kohdetta paikallisesti, ja sen oma ilmankierto poistaa haihtuvan kosteuden laatan päältä. Laitteen termostaatti säätää kuivausprosessin ilman lämpötilaa. Näin kuivaus on mahdollisimman energiatehokasta.

Lattiankuivauksen aikana seiniä viimeisteltiin ja vedeneristystä tehtiin, sekä osin jopa laatoitettiin. Tasokuivainta voitiin käyttää töiden aikana enemmän, onhan sitä helppo siirrellä eikä tila lämpene
työskentelylle sietämättömäksi. Lämmityspuhallin oli sammutettava töiden ajaksi.

Lue lisää:

Betonilattian kuivumisen nyrkkisäännöistä on paljon harhaluuloja

Maakostean lattiabetnoin kuivuminen: Kolme viikkoa ei riitä

Eristykset kuntoon kylpyhuoneremontissa

TM Vertailu: Käyttövalmiit märkätilatasoitteet 

Laitevuokrille kertyy hintaa

Tasokuivaimen kovempi vuokra tuottaa lisäkustannuksia, mutta se on käytettävyydeltään parempi laite.

500 W:n tasokuivaimen vuokra arvonlisäveroineen on n. 32 € ensimmäiseltä vuorokaudelta ja tämän jälkeen 21 €/vrk. Kuivain kattaa reilun neliön alan, joten niitä tarvitaan useampia. Viikkovuokra tasokuivaimelle on 160 €.

3 kW:n puhaltimen vuokra on 16 €
ensimmäiseltä vuorokaudelta ja sen jälkeen 8 €/vrk. Kaupasta puhaltimen saa omakseen jo 50 eurolla, mutta viikkovuokra puhaltimella on 72 €.

Päätelmänä voisi todeta, että tässä kohteessa olisi tarvittu kaksi taso-kuivainta vähintään viikon ajaksi, jolloin vuokrahinta olisi ollut noin 320 €. Puhallin olisi tarvittu vähintään kahden viikon ajaksi, jolloin vuokrahinta olisi ollut 144 €. Näin ollen puhallin olisi kannattanut jo ostaa omaksi.

Kysymys on loppupelissä siis siitä, kuinka kauan kylppärin lattia voi olla purettuna. Parin sadan euron kustannusero ei tee kovin suurta lovea remonttibudjettiin.