Tapettiseinä muutettiin maalipinnalle ja samalla seinien kulmat pistettiin kuntoon. Kulmanauha toi ryhtiä ja antoi hyvän pohjan ylitasoitukselle. 

Ajan kanssa tapetti väistämättä nuhrautuu. Kahdeksankymmentäluvun pientalossa, jossa kosteusolot vaihtelevat, kymmenvuotiaat tapetit ovat jo selvästi elinkaarensa loppupäässä. Lapsi- ja eläinperheessä tapettien noin pitkää ikää voi pitää suorastaan saavutuksena.

Isompaa pintaremonttia ei ole silti haluttu kiirehtiä. Eteishallin yksi seinäalue meni kuitenkin pikaiseen remonttiin, kun kissapentu löysi kynsillään tapettisaumasta löysän kohdan. Kissan yhdessä yössä repimä alue oli niin suuri, ettei sitä voinut oikein paikkailla.

Remontoitava seinä on asunnossa sen verran paraatipaikalla, että se päätettiin kunnostaa nopeasti. Kohtalaisen pieni seinäala antoi mahdollisuuden työmenetelmien harjoitteluun. Jos jokin asia työn jäljessä jäisi kaihertamaan, asian voisi korjata edessä väistämättä olevan suuremman pintaremontin yhteydessä.

Tapetin alla olevan seinän kunnosta ei kuitenkaan ollut ehdotonta varmuutta. Tiedettiin, että koolinkien päällä oli lastulevyä, joka oli jossain vaiheessa siistitty saneerauskipsilevyllä.

Vanha tapetti päätettiin poistaa mahdollisimman varovasti. Ensin irrotettiin vanhat lattia-, katto- ja kulmalistat sekä sähkökalusteiden pintaosat. Sähkökalusteet kytkettiin irrottelun ja suojauksen ajaksi pääkytkimestä virrattomiksi.

tapetin poisto

Tapetin alla karu totuus

Koska poistettava tapetti oli tukevaa, eikä sen liiman laadusta ollut tarkkaa tietoa, vuotia ei lähdetty repimään suin päin irti. Ensitöiksi vuodat rullattiin niin sanotulla tapetinrepijällä täyteen reikiä. Työ tehtiin perusteellisesti.
Irrotusta helpotettiin käyttövalmiina seoksena myytävällä tapetinirrotusaineella. Ennen irrotusaineen levitystä seinän edustan parketti suojattiin. Rullalta levitettävän suojapahvin kiinnityksessä käytettiin keltaista suojausteippiä. Sen tiedettiin olevan parketille riittävän hellävaraista.

Huolelliset esityöt palkitsivat, ja vuodat lähtivät irti kokonaisina. Seinään ei jäänyt kuin muutaman sormenpään verran tapettiainesta. Sekin antoi periksi, kun tapetinpoistonaineen jäämät pestiin irti seinästä ja kuivunut seinä hiottiin läpikotaisin.

Ylitasoituksen tarpeellisuutta vielä hieman pohdittaessa rapautuneisiin ulkoneviin kulmiin kiinnitettiin kulmanauhat. Jatkon ratkaisi se, että paikoin aavistuksen irtonaiselta tuntuneen kipsilevyn kiinnipysyvyys päätettiin varmistaa koolinkikohdista lisäruuvein. Ylitasoitus olisi ainoa järkevä jatke jo tehdyille töille.

kulmanauha

Ruuvinkantojen peittämiseen, kolhujen tasoitukseen sekä kulmanauhan kiinnitykseen käytettiin valmistasoitetta. Jottei vajaa purkki jäisi turhaan kuivumaan, molemmat työt tehtiin LH-luokan tasoitteella.

Ero sauma- ja kulmanauhojen kiinnitykseen yleensä käytettyyn J-tasoitteeseen tuntui työn mittakaavaa ajatellen merkityksettömältä. Isommassa urakassa kahden erilaisen tasoitelaadun käytössä olisi voinut olla puolensa.

Pitkää lastaa peliin

Vaikka seinän ylitasoitus säkkitavarana myytävällä pintatasoitteella oli jonkin verran tuttua, rutiinia työhön ei remonttiporukasta löytynyt. Lastojen pituudet valittiin siis kokemuksen mukaan. Pidemmällä lastalla työ olisi ollut joutuisampaa, mutta virheet olisivat kostautuneet ikävämmin. Noin 450 millimetrin lastapituus osoittautui hyväksi valinnaksi aloittelijoille.

Ensimmäinen virhe tehtiin pintatasoitteen sekoituksessa. Laastivispilän varressa ajantaju katosi. Ensimmäiset seinään vedetyt tasoitemassat osoittautuivat paakkuisen keskentekoisiksi. Ei auttanut kuin kaapia tasoite irti seinästä ja palata vispilän varteen.

Myös hyvin tekeytyneellä pintatasoitteella työ tuntui ensi alkuun takkuiselta. Mutta kun reippaasta annostelusta ja ripeästä etenemisestä pääsi jyvälle, työ alkoi sujua. Viimeistelyssä iso hoksaamisen paikka oli se, että jokainen tasoitusveto kannatti tehdä edelliseen nähden kohtisuorana. Lisäksi oli pidettävä koko ajan mielessä, ettei vähänkään kuivahtaneelle tasoitepinnalle saanut missään tapauksessa palata. Muutoin pinta muroutui vielä ikävämmän näköiseksi.

Oivalluksista huolimatta ensimmäinen ylitasoitus näytti yön yli kuivuttuaan suorastaan kauhealta. Kevyellä, mutta ahkeralla hionnalla siitä kehkeytyi silti varsin siedettävä pinta. Välihionnan ja toisen ylitasoituksen jälkeen lopputulokseen saattoi olla lähes tyytyväinen. Joitain rikkihiotuista ilmakuplista syntyneitä pikkukoloja pintaan tosin jäi, mutta niistä hankkiuduttiin amatöörimäisesti eroon sipaisuilla pikasilotetta ja paikallisella viimeistelyhionnalla.

ylitasoitus

Vihdoin maalia pintaan

Tässä vaiheessa urakkaa alkoi jo telakättä poltella. Hiottu pinta maltettiin kuitenkin imuroida sekä pyyhkiä kostealla liinalla. Rätin pintaan tarttunut pölymäärä kertoi karua kieltään. Jollei pölyä olisi poistettu, maalipinnasta olisi tullut takuulla paakkuinen.

Täyshimmeä pohjamaali telattiin tasoitepintaan mikrokuitutelalla. Pohjamaalauksen jälkeen tarjoutui vielä tilaisuus tarkistaa, onko pinnassa korjattavaa. Puutteet osoittautuivat onneksi siedettävän vähäisiksi.

Varsinaiseksi pintamaaliksi valittiin puhtaanvalkoinen himmeä sisustusmaali. Ennen pintamaalin telausta katonraja maalattiin siveltimen sijaan erityisellä telarajaajalla. Näin koko seinään saatiin samanoloinen pintakuvio.

Maalaustelaksi valittiin melko tiheä- ja pitkänukkainen keskikarkeiden pintojen tela. Syy voimakkaan pintakuvion tekevän telan käyttöön löytyi asunnon muista seinistä. Lopulta jopa kohtalaisesti onnistunut tasoitus olisi mahdollistanut lyhytnukkaisen telan käytön, mutta pinnan ei haluttu eroavan muista maalatusta seinistä.

Kaikki maalaustyöt tehtiin jatkovarren kanssa. Käytännön kun oppii, ei siitä halua luopua. Jatkovarren edut nousivat erityisen hyvin esiin viimeistelyvedoissa. Pitkillä lattiasta katonrajaan ulottuvilla telauksilla pinnasta tuli itse asiassa ällistyttävän siisti. Joulukinkun paiston lomassa kiinnitetyt katto- ja lattialistat kruunasivat lopputuloksen.

Ajatus työn oppimisesta sitä oikeasti tekemällä siis toimi. Hommassa ei tosin tuntipalkoille ylletty. Urakka kävi joka tapauksessa hyvästä harjoituksesta. Kokemuksen jälkeen edessä olevan pintaremontin työmäärän tajuaa kyllä karvaasti, mutta silti se ei tunnu enää aivan mahdottomalta urakalta.

rajaus

Maalausta varten kannattaa hankkia hyvät työvälineet. Laadukas tela ja jatkovarsi viimeistelevät mallikkaan lopputuloksen. Jatkovarren käytössä ei ole kyse pelkästään ulottumasta. Sen avulla seinän saa viimeisteltyä pitkin ja yhtenäisin pystyvedoin.

Lue lisää:

Näin poistat tapetin seinästä

Näin maalaat kodin seinä, lattian ja katon

Valumia seinässä tai märäksi jäävä maali? 7 vinkkiä maalaamiseen

Hutilointi näkyy lopputuloksessa

Seinien pintaremontteihin liittyy paljon kuvitelmia, joista on syytä päästä mahdollisimman pian eroon. Muutoin tehdään pahimmillaan turhaa työtä. Huolellisuus ja ”pitkän kaavan” noudattaminen vaativat sittenkin selvästi vähemmän aikaa ja vaivaa.

Ensiksi on hyväksyttävä tosiasia, ettei maali peitä. Maali tuo vain alustan epätasaisuudet entistä pahemmin esiin. Vaikka käytössä olisi pitkänukkainen tela ja paksuin mahdollinen remonttimaali, maali ei tuki kuin korkeintaan hienoimmat pintahuokoset.

Pohjatöissä ei siis voi säästellä. Valmistasoitteiden on oltava tuoreita, ja sekoitettavat tasoitteet on valmistettava huolella. Sekoitus-, tekeytymis- ja kuivumisajoissa ei parane joustaa alaspäin.

Säkkitavarana myytävästä jauheesta valmistettavat pintatasoitteet kestävät jätesäkkiin suljetussa sangossa käyttökuntoisina ainakin vuorokauden. Työtä voi siis säästää valmistamalla kahden päivän tasoitesatsin kerralla. Ohjeessa mainittua vähimmäisaikaa pidempi tekeytyminen vain parantaa tasoitteen tasalaatuisuutta.

Hionnoissa kannattaa suosia sekä perusteellisuutta että malttia. Kaikissa hionnoissa on käytettävä hiomaklossia tai -kapulaa. Liian karkean hiomapaperin käyttö johtaa siihen, että tasoituksia joutuu uusimaan. Pahimmassa tapauksessa raju hionta tuo sauma- ja kulmanauhat esiin tai rikkoo kipsilevyn kartonkipinnan.

Huolellinen pölynpoisto ja sitä seuraava pohjamaalaus eivät ole turhaa hienostelua. Seinään jätetty pöly heikentää maalin tartuntaa sekä aiheuttaa maalipintaan epätasaisuuksia.

Pohjamaali luo hyvän tartunnan sekä paljastaa pinnan virheet silloin, kun niille on helppo vielä tehdä jotain. Myös pohjamaalin telauksessa kannattaa käyttää jatkovartta. Kaikki telavedot lattian ja katon rajauksia lukuun ottamatta tehdään pystysuuntaisina.

Maalin levityksessä aina pohjamaalista lähtien kannattaa suosia laadukkaita työvälineitä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin löytää valmiista maalipinnasta siveltimen harjaksia tai telan nukkaa. Telat ja siveltimet luonnollisesti esipestään ja kuivataan nukkaamattomalla pyyhkeellä ennen maalaustyön alkua. Hyvät työkalut kannattaa urakan jälkeen pestä perusteellisesti. Liraus nestesaippuaa pesuveteen auttaa pitämään siveltimet ja telat pehmeinä.