Nurmikon hoitaminen on helppoa, kun uusi nurmi on pohjustettu ja kylvetty hyvin. Vanhan nurmikon hoidossa ruohonleikkuri on tärkein työkalu.

Pihanurmi vaatii hoitoa pysyäkseen siistinä ja hyväkasvuisena. Säännöllinen hoito merkitsee leikkuuta, lannoittamista, rikkaruohojen torjuntaa ja kasteluakin. Silloin tällöin pihanurmikko pitää perustaa uudelleen, muokata maa ja kylvää siemenet.

Pihanurmikko vähentää eroosiota eli maaperän kulumista veden, tuulen ja mekaanisen liikkeen seurauksena. Maaperän hieno aines huuhtoutuisi pois esimerkiksi kovalla tuulella, kevätsateissa tai ihmisten jalkojen alla, jos ruohomaiset kasvit juuristoineen eivät sitoisi eloperäistä kerrosta kiinni pohjamaahan.

Näin perustat nurmikon

Nurmikon perustamisessa mietitään paikkaa, käyttötarkoitusta ja rakennuksen sijaintia. Nurmikkoalue tasoitetaan rakennuksesta pois viettäväksi, jotta pintavedet eivät jää turmelemaan kasvustoa. Myös maan pinta tulee saada mahdollisimman tasaiseksi, ettei kuoppia jää vaikeuttamaan nurmikonleikkuuta eikä esimerkiksi jääpolte vioita kasvustoa talvella.

Pihanurmikkoon valitaan sopiva siemenseos sen mukaan, kuinka paljon pihaa käytetään ja kuinka suurelle rasitukselle nurmikko joutuu. Pallopelejä harrastavien nurmikko on erilainen kuin harvoin nurmikolla kävelevien katselunurmikko. Aurinkoiseen pihaan valitaan kuivuutta kestäviä ja varjoiseen pihaan sitkeitä nurmikkolajikkeita. Tarvittaessa savi- ja hiekkamaita parannetaan turpeella, lannoitetaan ja kalkitaan. Kasvukerroksen pitäisi olla parikymmentä senttiä.

Paras aika nurmikon kylvämiselle on aikainen kevät tai syksy eli ajankohta, jolloin maaperässä on paljon kosteutta. Siemenseosta käytetään pari kiloa sadalle neliömetrille, ja siemenet peitetään haravoimalla pintamultaan. Kylvön jälkeen nurmikko jyrätään, varmistetaan siementen itäminen kastelulla, ja leikataan ensimmäinen kerta ruohon ollessa kymmensenttistä.

Hyvä nurmikko vihertyy aikaisin keväällä, on tuuhea, vihreä ja kestää kulutusta. Nurmikko sietää poutaa, talvea, tauteja ja on kaiken lisäksi hillitty kasvutavaltaan. Nurmikkoseoksissa käytetään yleisesti heinäkasveja kuten puna- ja puistonataa sekä niittynurmikkaa. Nadat kestävät kuivuutta ja varjoa, niittynurmikka kulutusta ja talvea. Useiden lajien valinnalla varmistetaan nurmikon menestyminen vaihtelevissa olosuhteissa.

Heinäkasvit ovat yksi- tai monivuotisia, kooltaan ja kasvutavaltaan erilaisia ruohokasveja. Tärkeimmät heinäkasvimme ovat kaura, ohra, vehnä ja ruis eli kotoiset viljalajimme. Luonnonvaraisia ovat mm. timotei ja järviruoko.

Nurmikon leikkaaminen kesällä kerran viikossa

Nurmikko kannattaa leikata kesällä noin kerran viikossa tai tarpeen mukaan. Säätila ja valittu nurmikkoseos vaikuttavat leikkuutarpeeseen. Esimerkiksi aurinkoinen ja kuuma viime kesä sai osan nurmikoista kasvamaan vaisusti. Kuivuus koetteli pihanurmikoita poutivilla tonteilla kuten hiekka- ja hietamailla. Ruoho kannattaa leikata iltaisin kuumana kesänä. Silloin yökaste virkistää leikattua nurmea ja ruoho toipuu seuraavaksi päiväksi.

Kasvuston tulee olla kuiva leikattaessa ja sopiva leikkuukorkeus on kolmesta viiteen senttimetriin. Omakotiasukas odottaa nurmikon olevan pelkästään ruohoa, mutta totuus on usein toisenlainen. Rikkakasvit leviävät ja valtaavat alaa heinäkasveilta. Myös sammal viihtyy nurmikossa ja sitä paremmin mitä happamampaa maaperä on. Riittävä lannoitus ehkäisee sammaloitumista. Säännöllinen leikkaaminen vähentää rikkakasvien menestymistä, kun ne eivät pääse kukkimaan ja levittämään siemeniä.

Nurmikkoa saattaa joutua kastelemaan sadettamalla tai puutarhaletkun ja kastelupistoolin avulla. Kastelun tarve on vähäistä, jos kasvukerros on runsas. Paras aika kastella nurmikko on illalla tai aamulla. Kastellaan harvoin ja reilusti, jotta kasvien juuret hakeutuvat syvälle. Niukka kastelu houkuttelee juuristoa pintaan kuivumaan.

Ruohonleikkuri pihan koon mukaan

Ruohonleikkurin valintaan vaikuttavat tontin koko ja muoto, leikkaustarve ja myös se, mihin leikkuujäte viedään. Leikkurit voidaan jaotella pienten, keskisuurten ja suurten pihojen laitteisiin. Pientalon piha on yleensä 500 – 2000 neliömetriä kooltaan, taloyhtiön piha jopa kymmenkertainen ja vapaa-ajan asunnon piha jotain tältä väliltä.

Leikkureiden käyttövoimana on akku, verkkovirta tai polttomoottori. Polttomoottorilla varustetut laitteet ovat tänä päivänä vielä enemmistönä kohtuullisen hankintahinnan ja runsaan tarjonnan vuoksi. Akku- ja verkkovirtakäyttöiset laitteet ovat nostamassa päätään, sillä niitä pidetään ympäristöystävällisinä, vähäpäästöisinä, ääneltään hiljaisina ja akkuteknologian kehittymisen vuoksi myös entistä tehokkaampina laitteina.

Aivan pieneen pihaan saattaa riittää ruohotrimmeri ja haravaleikkaamiseen ja siistimiseen. Pientalon pihan saa siistiksi työnnettävällä laitteella ja ison pihan itse vetävällä leikkurilla. Suuret pihat vaativat päältä ajettavan, itse kulkevan teholaitteen. Usein se on polttomoottorilla toimiva ja etuleikkurilla varustettu kone. Sellaisella pääsee hankaliinkin paikkoihin ja leikkuri ei väsy isollakaan alalla.

Leikkurit keräävät ruohon säiliöön, silppuavat laitteen alle, puhaltavat taakse tai sivulle. Säiliöön kerätty ruoho pitää viedä esimerkiksi kompostiin maatumaan maanparantamiseen soveltuvaksi aineeksi. Riittävän pieneksi silputtu ruohomassa voidaan jättää nurmikolle lannoitteeksi.

Lue lisää:

Näin huollat ruohonleikkurin kesäkuntoon

Kahden vuoden kovaonninen käyttötesti robottiruohonleikkurille: Husqvarna Automower 435X AWD

Näin hoidat nurmikkoa: Vinkit nurmikon hoitoon ja työvälineisiin