Luonnonkivimuurit olivat varsin suosittuja 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, jolloin suurten huviloiden paraatipihoihin rakennettiin luonnonkivistä kylmämuureja rinnepihan tukemiseksi tai tontteja rajaaviksi kiviaidoiksi.

Sen ajan luonnonkivimuureja saa ihailla edelleen Helsingin Kulosaaressa tai Kauniaisissa. Vaikka jämäkät kivimuurit kestävät hyvin roudan rasitukset, joskus niitäkin joudutaan parantelemaan.

Seurasimme Kauniaisissa rinnepihan kivimuurin ja portaiden uusimista 100 vuotta vanhan rakennuksen puistomaisessa pihapiirissä. Suunnitelman oli tehnyt aikoinaan sen ajan alan merkittävimpiin kuuluva puutarha-arkkitehti Paul Olsson 1920-luvulla. Päälinjoiltaan pihapiiri säilyi tyyliltään alkuperäisenä, mutta nyt lapsiperhe halusi uuden louhoskivimuurin kahteen tasoon turvallisuussyistä.

Samalla uusittiin alkuperäisellä paikalla sijainneet kiviportaat ja yläpihan nurmikko-osuus.

Luonnonkivimuurit sopivat hyvin vanhojen tai uusvanhojen omakotitalojen, huviloiden, kartanoiden ja maalaistalojen pihoihin. Kivet saadaan usein uudiskohteiden talonperustuksia kaivettaessa tontilta. Kaikki kivet kannattaa hyödyntää pihasuunnitelmassa. Vanhat muurit kaunistuvat vain ajan saatossa, kun kivipinta saa naava- tai sammalpeitteen.

Kivimuureja on elävöitetty erilaisilla kasveilla, kun kivenkolot on täytetty mullalla ja multaan istutettu kuivassa ympäristössä viihtyviä lajeja.

Tällaista, hakatuista luonnonkivistä pystytettyä, ruusutarhaa rajaavaa kukkamuuria voi käydä ihailemassa Helsingin Töölönlahden pohjoispäässä sijaitsevassa kaupungin puutarhassa. Siitä saa hyviä ideoita myös omaan muuriin tai kiviaitaan.

Ilman betonisidontaa rakennettuun kylmämuuriin voi kivien koloon istuttaa esimerkiksi erilaisia maksaruohoja, hopeahärkkiä, sammaleimua, pitkäpalkoa, kiurunkannusta, rauniokilkkaa tai muita mätästävää lajia.

Muurien rakentaminen

Tämän rinnepihan kivimuuria oli jossain vaiheessa paranneltu, mutta se oli painunut osittain savimaahan. Yhteen tasoon rakennettu muuri päätettiin tehdä kahteen tasoon. Näin saatiin muurin yläpuolelle tasainen nurmikko ja rinteestä muutenkin turvallisempi.

Uusitun muuriosuuden pituus on 25 metriä. Ylämuurin korkeus on metri ja alamuurin 60 cm. Vanhasta muurista jätettiin muistoksi pieni pätkä, joka on puoli metriä uutta osuutta matalampi. Vanhan ja uuden muurin väliin alkuperäiselle paikalle rakennettiin 1,5 metriä leveät kiviportaat. Nousu alatasanteelta ylänurmikolle on 170 cm.

Muurit on rakennettu sorapohjalle. Louhoskivimuuri kestää pientä routimista, koska kivien saumat eivät ole säännöllisiä niin kuin työstetyssä kivessä.

Louhoskivimuuri ei ole yhtä tasainen kuin työstetystä kivestä tehty, mutta kustannuksiltaan huomattavasti edullisempi. Pohjamaahan levitettiin ensin suodatinkangas ja sen päälle 30-senttisen murske-sorakerroksen. Kangas estää karkean aineksen sekoittumisen savipitoiseen maa-ainekseen. Muurin taustalle tuli tueksi ja valumavesiä poistamaan karkeaa soraa.

Muurit rakennettiin hieman taaksepäin kallistuviksi, koska ylemmän korkeus oli lähes metri. Muurin alimpiin kerroksiin tulivat suurimmat kivet, joita tuettiin pienillä kivillä sitä mukaa, kun muuri kasvoi korkeutta. Alempi muuri rakennettiin vanhan pengerryksen kivistä. Välitasanteelle laitettiin soran päälle suodatinkangas, jonka päälle levitettiin puutarhamultaa. Multaan istutettiin saniaisia ja töyhtöangervoja. Samoja kasveja oli ollut ennenkin pihassa.

Kasvit siirrettiin työn ajaksi valeistutukseen. Kivien koloihin istutettiin rauniokilkkaa ja keltamaksaruohoa. Jotta muurin yläpinta saatiin tasaiseksi, jouduttiin tilaamaan muurin päällyskivet erikseen, ja niistä valittiin sopivat.”

Nurmikenttä ja portaat

Muurin yläpuolelle tulevaa nurmikenttää varten kaavittiin pois vanha maa-aines, joka oli myllääntynyt talon remontin yhteydessä. Pohjamaan päälle lisättiin 20 cm:n kerros hyvää multaa, joka tasoitettiin ennen nurmikon kylvöä. Siemenet itivät hyvin kastelun ja sateisen kesän ansioista.

Nurmikkoa ei voi viedä kivipengerryksen reunaan asti, koska multakerros on ohut muurin päällä. Sen vuoksi istutettiin muurin päälle matalassa mullassa viihtyvää ketoneilikkaa, jonka lehdet muistuttavat nurmikkoa mutta joka kestää tässä paahdetta ja kuivuutta paremmin kuin nurmikko.

Portaiden paikalle levitettiin ensimmäiseksi rinteeseen juurimatto, jonka päälle tuli 20−30 senttimetrin sorakerros. Tähän asennettiin maakosteaan sementtiin 10 cm paksu graniittireunakivi, joita tuli kaksi rinnakkain 11 tasoon. Sen päälle levitettiin asennushiekaksi 10 cm kivituhkakerrosta, joka kasteltiin ja tasoitettiin ennen noppakivien asentamista.

Kunkin askelman nousema on 15 cm ja etenemän pituus 30 cm. Portaiden kokonaisnousu on 165 cm. Graniittisten reunakivien väliin asennettiin erisuuruisia vakio- ja mosaiikkikiviä (10 x 10 ja 5 x 5). Noppakivet asennettiin porrasaskelmiin rekyyrivasaralla, joka kuluttaa vähemmän tekijän rannetta ja kyynervartta.

Puolitoista metriä leveiden, uusien portaiden alle tasoitettuun pohjamaahan levitettiin ensimmäiseksi juurimatto ja sen päälle soraa sekä kivituhkaa. Reunakivet betonoitiin betonimassa-kivituhkaseoksella kiinni rinteeseen.

Juttu en ensin ilmestynyt TM Rakennusmaailman numerossa 1/13.