Neljä keppiä nurmikentällä muodostivat seitsemän kertaa viiden metrin suorakaiteen. Tähän se tulisi: oma uima-allas, joka lisäisi kuivan maan mökkeilyyn kaivatun vesielementin.

Tosin varma ei vielä voinut olla. Ensin pitäisi selvittää muun muassa se, saisiko kaivinkoneen ajettua paikan päälle ja mahtuisiko säiliöauto kapealle mökkitielle. Kunnallistekniikkaa ei mökillä ollut eikä rengaskaivon kapasiteetti riittäisi altaan täyttämiseen.

Epävarmuus koko homman mielekkyydestä hiipi jälleen puseroon. Altaan paikkakartoituksen myötä projekti sai kuitenkin konkreettisen ulottuvuuden, joka sysäsi sen toteutusvaiheeseen.

Altaan valinta

Ennen kuin oltiin päästy tähän asti, netin uima-allassivustot olivat tulleet tutuiksi. Liikkeelle lähdettiin nollapisteestä, sillä minkäänlaista kokemusta vastaavista projekteista ei ollut.

Googlettamalla löytyy suomenkielisiä sivuja, joissa iloiset ihmiset nauttivat kesästä toinen toistaan komeammissa allasrakennelmissa. Ylärajaa budjetille ei ole, mutta pienelläkin sijoituksella pääsee polskuttelemaan.

Halvimmillaan muovisen maan päällä täytettävän (kahluu)altaan saa supermarketista alle satasella. Hinnat alkaen -taso karsittiin pois, sillä projektiin lähdettiin kunnianhimoisemmat – ja tyyriimmät – tavoitteet mielessä.

Mökille haluttiin allas, joka olisi tarpeeksi iso aikuisenkin uida. Lisäksi siinä pitäisi olla veden suodatusjärjestelmä. Altaasta tulisi elementti, joka uppoutuisi maisemaan.

Suuret valetut, muoviset tai lasikuituiset kiinteät altaat karkasivat budjetista. Sen puitteissa päädyttiin Uimarin (uimari.net) altaisiin. Ne ovat rakenteeltaan ikää kuin peltikehikoita, joiden sisään pingotetaan muovinen ”pussi”. Yksi rakenteen eduista on, että mikäli joskus tulee katumapäälle, allas on helppo purkaa.

Käynti liikkeessä vahvisti ennakkokäsityksiä. Valintaa puolsi iso valikoima eri kokoisia altaita, varusteita ja nopea asennus. Lisävarmuutta toi maahantuojan pitkä kokemus.

Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin ovaaliin altaaseen, jonka mitat ovat 6,1×3,6 metriä. Se olisi sopivan huomaamaton mökkitontille kartoitettuun paikkaan, mutta kuitenkin sen verran iso ja syvä (130 cm), jotta aikuinenkin voisi tehdä muutaman uintivedon.

Allaspaketin noin 2000 euron hinta vaikutti sopivalta, sillä se sisälsi kattavan varustuksen. Tosin tästä kulut alkoivat vasta juosta…

Ennakkovalmisteluja

Uima-altaan perustukset täytyy tehdä erityisen huolellisesti. Pohjan on oltava tarkalleen vaakasuorassa, jotta vedenpaine jakautuu altaaseen tasaisesti.

Lisäksi on huolehdittava routaerityksestä ja salaojituksesta. Altaan paikassa olikin huomioitu se, että maaperää oli helppo kaivaa ja nurmikenttä vietti loivasti alaspäin.

Kyseessä oli kuitenkin niin iso kaivuu-urakka, että siihen ei omin voimin ollut mahdollisuutta ryhtyä. Allasliikkeestä saatiin vinkki ammattilaisesta, joka kutsuttiin paikan päälle kartoittamaan tilannetta.

Allas päätettiin sijoittaa vajaan metrin syvyyteen, jolloin se uppoaisi maisemaan ja mahdollista terassia ei tarvitsisi korottaa paljoakaan maan pinnasta.

Urakkasopimus varmistui, kun kaivinkoneelle löydettiin kulkureitti ja urakoitsija arvioi mökkitien loppupätkän riittävän kestäväksi kaivuria kuljettavalle kuorma-autolle.

Myös säiliöauton kuljettaja kävi paikan päällä varmistamassa, että tie kestäisi ja vesi saataisiin siirrettyä perille asti.

Nyt uima-allas oli enää toteutusta vaille valmis!

Tiukka aikataulu

Aikataulussa oli haasteensa, sillä projekti piti viedä läpi vajaassa viikossa ja työjärjestys oli sovittava kolmen osapuolen kesken.

Tässä vaiheessa tehtiin vielä kaksi tärkeää päätöstä.

Altaan lämmitysmahdollisuus oli käynyt mielessä, mutta se tuntui liian kalliilta. Hiljalleen mieli kääntyi lisäinvestoinnin puolelle – olihan kyseessä pitkäikäinen hanke. Lämmityksellä altaan käyttöaika pitenee keväästä pitkälle syksyyn. Ilmalämpöpumpun automaatikka huolehtii siitä, että veden lämpötila pysyy mieleisenä koleammallakin kelillä.

Myös altaan asennustyö kasvatti budjettia. Uimari-allas on sinänsä osaavalle päivän tai kahden projekti. Myös pohjatyöt voi tehdä itse, mikäli kaivurin ohjaimet (tai lapio jos allas tulee maan pinnalle) pysyvät käsissä.

Aika oli kuitenkin kortilla ja kokemus olematonta, joten nyt oltiin altaan lämmityksen tapaan valmiita maksamaan asennuksesta.

Lisäkuluja kertyi yllättävän paljon kaikenlaisista pienistä tarvikkeista. Kattavasta allaspaketista ja kaivuu-urakasta huolimatta omalle vastuulle jäi monenlaista hankittavaa kuten ilmastointiteippi, sähköjohtoja, betonilaatat altaan sivutuille, allaskemikaalit ja niin edelleen.

Pohjatyöt

Kesän ollessa jo pitkällä mökkitietä rymisteli suuri kuorma-auto kaivinkone kyydissään.

Kaivuutyö kävi ammattilaiselta paahtavassa helteessäkin joutuisasti. Muutaman tunnin urakoinnin jäljiltä pihaa koristi mitoituksen mukainen monttu.

Päivän aikana levennettiin vielä ojaa, jonne lasketaan salaojaputkien vedet.

Seuraavana päivänä sepelikuormalla lastattu kuorma-auto peruutti niin lähelle kaivannon reunaa kuin mahdollista. Salaojaputkien päät suojattiin muovipusseilla. Sepeli levitettiin kaivannon pohjalle kymmenen sentin kerrokseksi.

Lopuksi pohja tasoitettiin tarkasti lasermittarin ja pitkän laudan avulla, johon oli kiinnitetty vatupassi.

Allas pystyyn

Työvuoro siirtyi allasliikkeen asentajille. Sepelikerroksen päälle asennettiin altaan reunoja mukaillen viisi senttiä paksuja xps-eristelevyjä, jotka kiinnitettiin toisiinsa ilmastointiteipillä.

Eristelevyjen päälle pystytettiin kehikko, jonka sisäpuolelle levitettiin altaan reunapelti suuresta rullasta.

Nyt tarvittiin kuution verran vettä, jolla allasmuovi venytetään muotoonsa altaan pohjalle. Lisäksi muovin pingottamiseen ja ryppyjen oikaisuun olisi tarvittu jonkin verran lämmintä vettä.

Toistaiseksi kaikki olikin sujunut liian hyvin: tarkoituksena oli pumpata asennusvesi mökin rengaskaivosta. Se oli tyhjä.

Puutarhaletku oli irronnut liittimestä, jolloin kaivon pumppu oli pumpannut vähäiset vesivarat kirjaimellisesti pihalle. Paahtava helle piti huolen siitä, että kaivo pysyisi kuivana lähes syksyyn asti.

Asennustyöt oli keskeytettävä, mutta niitä jatkettaisiin seuraavana päivänä – siis mikäli jostain ilmestyisi kuutio vettä. Illan mittaan takki tyhjeni kaivon lailla kun vedenhankintayritykset kariutuivat toinen toisensa jälkeen. Edessä oli uneton yö.

Kännykkä pirisi yllättäen aamuvarhaisella. Kaivinkoneen kuljettaja soitti ja kertoi kuulleensa ongelmasta ja voivansa auttaa.

Taas mentiin. Mökin pihalle ajoi tuttu kuormuri, jonka lavalle nostetusta vesisäiliöstä valutettiin kaukaloviritelmällä vettä altaan pohjalle. Lisäksi vesipadassa lämmitettiin asennusvettä kymmenkunta ämpärillistä.

Päivän jo kallistuessa iltaan allas oli lähes valmis. Ulosvienteihin kiinnitettiin vedenkiertojärjestelmän putket. Kun ne oli yhdistetty vesipumppuun, suodattimeen ja ilmalämpöpumppuun, oli jäljellä enää käyttöopastus. Ja 24 000 litran vesikuorman odotus.

Ennen sen toimitusta tarvittiin vielä kertaalleen kaivuria, jolla tasoitettiin altaan ympäristö. Maata ei tiivistetty altaan reunaan saakka, sillä se tarvitsee ympärilleen tilaa, jotta rakenteet voivat ”elää”. Sivutukiin ja peltiin ei saa kohdistua painetta ulkoapäin.

Uimaan

Projekti oli tuntunut jatkuvan ikuisuuden, mutta lopulta säiliöautosta laskettiin vedet altaaseen. 12 kuution säiliöllä varustettu auto teki kaksi ajokeikkaa.

Allas oli valmis, mutta käytännön opiskelu vasta alkoi. Tietoa piti kaivaa eri lähteistä. Esimerkiksi kloorin annostusohjeet löytyivät purkin kyljestä pienellä printillä. Onneksi altaan perushoito-ohjeet oli koottu yhteen tulosteeseen. Ummikko olisi kuitenkin kaivannut laajempaa käyttöohjetta, josta olisi ollut kätevää etsiä altaan ja veden hoito-ohjeiden lisäksi tietoa sen lämmittämisestä.

Säiliöautossa kuljetettu vesi oli kylmää, vain noin kymmenenasteista, joten ilmalämpöpumpullekin tuli heti käyttöä. Se ei vain yrityksistä huolimatta suostunut käynnistymään. Vesi kiersi järjestelmässä, mutta pumppu pysyi hiljaa ja sen näytössä hehkui joku virheilmoitus.

Asiaa hetken maalaisjärjellä pähkäiltyä tuli mieleen, että ehkä altaan pintaventtiilin läppä rajoitti vedenkiertoa. Soitto allasliikkeeseen antoi vahvistusta aavistukselle: läppä irti, veden virtaus voimistui ja ilmalämpöpumppu hurahti iloisesti käyntiin.

Alkoi pitkä odotus. 24 kuution vesimassan lämmittäminen pumpulla, jonka kapasiteetti on 290 litraa minuutissa ottaa aikansa. Karkeasti kokemusten pohjalta arvioiden yhden asteen lämmönnousuun kuluu noin kaksi tuntia. Pumppu jätettiin siis päälle koko yöksi. Aamuyön tunteina pihamaalla hiippaili levottomia eläväisiä tutkimassa pienen digitaalisen näytön lukemia.

Seuraavana aamuna pitkä projekti sai arvoisensa päätöksen. Allasmonttuun viritettiin tikkaat, joita pitkin ensimmäiset uimarit kiipesivät nauttimaan virkistävästä aamu-uinnista – omassa altaassa.

Rutiinit kehittyvät

Loppukesän mittaan altaan hoitorutiinit alkoivat tulla tutuiksi. Neuvoja sai tarvittaessa allasliikkeestä, ja sinne tuli soitettua useampaan kertaan.

Puhdistus teettää eniten työtä. Vedenpinnalle yöksi levitettävä peite pitää lämpöä ja suojaa jonkin verran roskilta, mutta käytännössä altaan pohja täytyy imuroida päivittäin. Lisäksi roskia kerätään pintahaavilla.

Kemistin taidot kehittyivät pH- ja klooriarvojen mittausten myötä. Molempia on seurattava ja säädettävä säännöllisesti. Lisäksi veden kunnosta pidetään tarvittaessa huolta kirkasteella ja levänestoaineella.

Se kävi pian selväksi, että projekti ei ole vielä valmis. Avokaivanto vaikeuttaa altaaseen kipuamista ja sen hoitoa. Seuraavaksi suunnitelmissa onkin terassi. Sitä ennen on kuitenkin aika herätellä allas talviunilta. Pian taas uidaan.

Ennen kuin rakennat uima-altaan, huomioi nämä

 

Oma uima-allas kuulostaa hienolta, mutta teettää myös työtä. Aivan aluksi kannattaa miettiä, onko valmis päivittäin puhdistamaan roskia altaasta, mittaamaan/säätämään ph- ja klooritasoja ja opiskelemaan muut altaan hoitoon tarvittavat asiat.

Valitse allastyyppi käyttötarpeesi ja budjetin mukaan. Valikoimaa riittää pienistä kahluualtaista paljuihin, porealtaisiin ja katettuihin uimahalleihin asti.

Lämmitys lisää altaan käyttöastetta, mutta myös maksaa.

Kun mielenkiintoinen vaihtoehto löytyy, selvitä tarkemmin mitä kaikkea houkuttelevaksi laadittu ilmoitus sisältää ja mitkä asiat/kustannukset lankeavat omalle kontolle.

Osaava säästää pohjatöissä suuren summan kunhan tekee ne kunnolla. Huomioi paikan valinnassa lähiympäristö, maan viettävyys ja laatu, jotta kaivuutyössä ei tule kivisiä yllätyksiä. Kiinteän altaan rakentaminen voi vaatia rakennusluvan samoin kuin suuri allasterassi.

Tässä projektissa allas sijoitettiin kauas asuinrakennuksesta, jolloin se ei hallitse maisemaa eikä pumppujen ääni häiritse. Huonoa on se, että lähellä on puita, joista lentää paljon roskaa altaaseen.

Kunnallistekniikkaan liitetyllä alueella vettä saa lorotettua hanasta, mutta kun vesi tuodaan säiliöautolla pitkän matkan päästä, hintaa kertyy satoja euroja. Projektin tavoitteena on, että kesän aikana tarvittava täydennysvesi pumpataan omasta kaivosta.

Mikäli altaaseen tulee vedensuodatus- ja lämmitysjärjestelmä, tarvitaan pumpuille ja suodattimille muiden tarvikkeiden ohella talveksi säilytystilat.

Kustannuksista

Uima-altaassa on rakennuskustannusten lisäksi käyttö/huoltokuluja. Tässä projektissa itse altaan osuus kokonaisbudjetista oli noin neljännes.

 

Rakennuskustannukset hintaluokittain jakautuivat seuraavasti:

  • Allaspaketti tarvikkeineen (Uimari Iso allas Deluxe-paketti): 2 000 euroa
  • Perustukset (kaivuu, salaojitus, maisemointi, salaojaputket ja eristelevyt): 2 500 euroa
  • Altaan asennus: 1 200 euroa
  • Ilmalämpöpumppu: 1 500 euroa
  • Säiliöautolla tuotu vesi 24 000 litraa: 500 euroa
  • Pientarvikkeet (ilmastointiteippi, sähkökaapeli, puutarhaletku yms.): 200 euroa
  • Yhteensä: 7 900 euroa
  • Käyttökuluista ei lyhyeksi jääneen uimakauden perusteella jäänyt selkeää käsitystä. Kuluja syntyy muun muassa veden kierrättämisestä ja etenkin sen lämmittämisestä. Allaskemikaaleja ostettiin noin 50 eurolla ja niitä riittää vielä täksikin kesäksi.