Kallis ja hyvälaatuinen puukko ei yllä käytössä edes halpatuotteen tasolle, jos terä on tylsä. Hyvin tehty teroitus tekee leikkaavasta työkalusta jopa terävämmän kuin se oli tehtaalta lähtiessään. 

Säännöllinen teroitus vähentää työkalujen kulumista ja säästää rahaa. Se myös tekee työstä entistä mukavampaa ja ennen kaikkea kevyempää  – puhumattakaan paremmasta työjäljestä.

Teroitustyökaluksi riittää yksinkertaisimmillaan hiomakivi eli kovasin, mutta asiaan vihkiytyneet hankkivat käyttöönsä tahkon, joko sähkökäyttöisen tai perinteisen ruismoottorilla toimivan laitteen, sekä asianmukaiset viilat ja hiomalaikat.

Oleellisinta kaikessa teroituksessa on pyrkiä säilyttämään työkalun alkuperäinen teräkulma, ellei sitä ole sitten tarve muuttaa, ja toisaalta estää metallin kuumeneminen hionnan aikana, ettei terän karkaisu muutu.
Oikeaoppinen työkalujen säilytys pesun, kuivauksen ja öljyämisen jälkeen estää ruostumisen ja tylsymisen, mikä taas vähentää turhaa teroituksen tarvetta.

Puukot ja taltat työkuntoisiksi

Rautakaupan peruspuukot ovat usein pehmeää ja joustavaa terästä. Nämä kuten kovemmat, hiiliteräksestä taotut puukot voidaan teroittaa hiomakivellä tai tahkolla.

Käytä vettä, ettei terä kuumene liikaa. Aloita karkealla kivellä ja etene hienompaan. Oikean kulman oppii nopeasti tunnustelemalla ja katsomalla teroitusjälkeä ajoittain.

Aseta hiomakivi tasaiselle ja tukevalle alustalle. Kiven voi myös kiinnittää pöytään naputtelemalla sen ympärille ”puulaatikon” esimerkiksi jalkalistan kappaleista. Pyri pitämään kivi mahdollisimman tasaisena, ettei siihen kulu epätasaisia muotoja.

Aseta hiomakivi terän lappeen suuntaisesti, liippaa edestakaisilla tai pyörivillä liikkeillä, kunnes teränsuun vastakkaiselle puolelle syntyy kierre. Toista menetelmä toiselle puolelle ja lopuksi poista syntynyt kierre muuttamalla kulmaa hieman jyrkemmäksi tai pyyhkäisemällä kierre pois teroituspuikolla.

Pahasti pyöristynyt tai lovelliseksi kolhiintunut terä kannattaa oikaista muotoonsa vedessä pyörivällä tahkolla tai tehokkaammin smirgelillä, jossa on valkoinen hiomakivi. Myös karkea kovasin käy.

Loppuhionta tehdään kovasimen hienolla puolella tai kaksipuoleisella kovasimella, jossa toinen puoli on timanttinen ja toinen puoli keraaminen.

Puukon teroituskulma on tavallisesti noin 16–18 astetta ja keittiöveitsen 20–40 astetta. Kulmaa jyrkentämällä terä leikkaa luonnollisesti tehokkaammin, mutta toisaalta se tylsyy nopeammin.

Leipäveitsi teroitetaan sileältä puolelta vetämällä veistä teroituspuikon päällä edestakaisin, kun veitsi on 90 asteen kulmassa puikkoon nähden. Jos terän toisella puolella on aaltomaiset ohennukset, ne teroitetaan puikon kevyillä vedoilla, mutta yleensä riittää vain sileän puolen teroitus.

Viimeistely tehdään nahka- tai huopalaikalla myötäsukaan, jolloin pintaan saadaan kaunis peilikiilto ja leikkaavuus on kuin partaveitsellä. Terävyystulosta voi tarkastella sipaisemalla lehden sivuun viiltoja tai leikkaamalla hiuksen poikki.

Taltan ja höylän terien teroitus vaatii jo huolellista perehtymistä mutta onnistuu vesihionnalla, kunhan teroituskulma pysyy entisellään. Työ kannattaa jättää asiantuntijalle, jos vähänkään epäröi omia taitojaan. Sama pätee jääkairaan.

Takaisin teräväksi näillä välineillä

Penkkihiomakone eli smirgeli on kätevä, kun oiotaan kolhiintunutta terää. Kuiva hiomakivi nostaa nopeasti terän lämpöä liikaa.

Tahko sopii useimpien työkalujen teroitukseen. Märkähionnassa on muistettava aina pitää työkalun teränsuunta oikeassa kulmassa vasten tahkon pyörimissuuntaa. Markkinoilla on myös useita tahko-smirgeli-yhdistelmäkoneita.

Nauhahiomakone on erittäin monipuolinen teroituksessa. Nauhat on helppo vaihtaa karkeudesta toiseen. Tarjolla on myös erilaisia viimeistelynauhoja.

Hiomakivellä eli kovasimella tai kiviliipalla teroitettaessa kostuta se ajoittain vedellä, syljellä tai joissain tapauksissa öljyllä. Älä käytä kovasinta koskaan kuivana, koska kivi tukkeentuu nopeasti. Kovasimen voi laittaa veteen imeytymään jo hyvissä ajoin ennen käyttöä. Kivessä on kaksi eri hiomapintaa: karkeammalla puolella terä hiotaan kierteelle, jonka jälkeen hienommalla puolella viimeistellään terän terävyys. Hiomakivi sopii erityisen hyvin hiiliterästeräisten puukkojen teroittamiseen.

Timanttipinnoitteiset teroittimet sopivat kovuutensa ansioista erityisen hyvin ruostumattoman teräksen teroittamiseen. Timanttiteroittimia löytyy useita erikokoisia ja -muotoisia malleja.

Karkeat kivet rautakaupassa ovat usein luonnonkivisiä. Ne kannattaa öljytä upottamalla pariksi tunniksi vaikkapa moottoriöljyyn, jonka jälkeen käsittelyä ei tarvitse toistaa. Kiviä on karkeita ja erittäin hienoja, esimerkiksi karkeusluokka 800 sopii useisiin teroituksiin. Hiiliteräkseen käy parhaiten luonnon hiomakivet ja teolliset alumiinioksidi- ja piikarbidikivet.

Timanttikivi on usein kaksipuoleinen; toisella puolella on keraaminen ja toisella timanttinen pinta. Timanttiliipalla voi hioa lähes kaikkia teräslaatuja, eikä sen kanssa käytetä mitään nesteitä. Timanttiviila jättää helposti kierteen, joten se ei vaadi kovaa painamista.

Teroituspuikko on tarkoitettu oikomaan hionnasta syntyvä kierre eli purse pois. Puikkoa kannattaa käyttää keittiöveitsiin usein ennen käyttöä. Pidä puikkoa pystyssä leipälautaa vasten tai kädessä ja vetämällä veistä molemmin puoli kevyesti 15, 20 tai 22 asteen kulmassa pitkin teroitinta aloittaen veitsen tyvestä ja puikon kärjestä.