Huopakatto voi hyvällä huollolla kestää käytössä jopa kolme- tai neljäkymmentä vuotta. Joskus sekin tulee kuitenkin tiensä päähän, ja huopakatto pitää uusia.

Tämä kesämökki sai odotella uutta huopakatettaan reilut kolmekymmentäviisi vuotta. Vuonna 1984 pystytetyn höylähirsimökin alkuperäiset omistajat eivät olleet enää vuosikausiin jaksaneet käydä kesäpaikassaan, joten kattokin oli jäänyt rempalleen.

Omistajanvaihdoksen myötä kuntotarkastaja kävi syynäämässä rakennuksen. Vanha huopakate oli osittain hapero, mutta kovin isoja vaurioita ei ollut vielä ehtinyt syntyä. Mökin toisella sisäseinällä, pienellä alueella, näkyi hiukan vaaleita laikkuja joskus aiemmin tapahtuneen vähäisen vuodon merkkinä. Samoin piipunjuuresta oli ilmeisesti tihkunut vettä, koska sitä oli yritetty paikata erilaisin tavoin. Ainoastaan katetun, mutta muuten avoimen päätykuistin lattialle sadevesi lorisi valtoimenaan, koska siinä kohden katteessa oli selvä repeämä.

Vesikatto tehty ajan tapaan

Katon ulkoreunat olivat kaikilta sivuiltaan pahiten vaurioituneet. Rakennusaikaan päätyihin oli asennettu kolmiorimat, joiden yli huopa oli taivutettu. Ajan saatossa huopa oli hapertunut taitteen kohdalta ja päästänyt vettä kattolaudoitukseen. Alushuopaa ei katolla ollut, koska sitä ei siihen aikaan ollut tapana asentaa vain kesäkäyttöön tarkoitettuun mökkiin.
Pitkien lappeiden reunoissa ei ollut reunapeltejäkään, vaan huopa oli naulattu kiinni laudoituksen ulkoreunaan. Nyt reunoissa kasvoi nätti sammal, mutta koko tilanne ei suinkaan ollut toivoton. Pääosin noin sataneliöisen katon laudoitus oli täysin ehjä, joten kokonaan sitä ei ollut tarvetta purkaa.

Lahojen tilalle uutta

Remonttia oli tarkoitus tehdä pikkuhiljaa säätilojen ja oman aikataulun mukaan. Korjaus aloitettiin samaan aikaan molemmista päädyistä. Toisen päädyn ulommainen, ja pahiten kärsinyt, kattotuoli oli uusittava. Samoin pääty- ja otsalaudat olivat korjauksen tarpeessa.

Alunperin ne olivat leveydeltään kaksisataamillistä lautaa, mutta niin leveää puutavaraa ei lähiseudun myymälöistä löytynyt. Niinpä käytettiin kahta satamillistä, jotka kiinnitettiin toisiinsa pitkin ruuvein, jottei niiden väliin muodostuisi rakoa ajan myötä.

Kattolaudoituksen alin raakaponttilauta oli lahonnut ja se vaihdettiin lappeiden molemmista reunoista. Laudoitusta oli uusittava myös parista muusta kohdasta, missä se oli päässyt pehmenemään kosteuden vaikutuksesta.

Piipun juuressa kattotuoliin vaihdettiin puolentoista metrin pätkä uutta puuta, sillä muurahaisetkin olivat ahkeroineet sekä katon toisessa nurkassa että piipun ympärillä.

Huopa vaakasuoraan

Huopakatetta on nykyään montaa sorttia. Voi valita joko kiinni naulattavan palahuovan, itseliimautuvan katteen tai hitsattavan rullalla olevan huovan. Hitsattava huopa on ehkä ensikertalaiselle kaikkein haasteellisin, koska sen asentamisessa vaanii tulipalon vaara.

Katteen voi levittää joko pitkittäin harjalta alaspäin tai vaakasuoraan lappeiden suuntaan. Ylhäältä alaspäin on ehkä helpompi tapa esimerkiksi silloin, kun tehdään uutta kattoa, tai on mahdollista asentaa uusi huopa vanhan päälle. Jos kate levitetään vanhan päälle, niin uusi kerros tulee aina yhdeksänkymmenen asteen kulmaan entiseen verratuna. Siis pystysuora kerros tulee vaakasuoran päälle ja päinvastoin.

Tässä tapauksessa vanhaa huopaa ei voinut jättää paikoilleen, vaikka se noin päällisin puolin näyttikin olevan suurin piirtein ehjä ja sileä.

Laudoituksen kunto oli kuitenkin arvoitus. Niinpä tekijä päätyi poistamaan vanhaa katetta vuota kerrallaan, jolloin oli mahdollista korjata sitä mukaan alta paljastuvat vauriot.

Työn edistyessä vaiheittain koko kattoa ei tarvinnut suojata sateeltakaan työkatkosten ajaksi.

Huovan repimisen yhteydessä pääosa nauloista jäi kiinni kattoon. Kannat olivat juuttuneet niin tiukasti vanhaan bitumiin, että tarvittiin lämmitystä niiden lyömiseksi takaisin.

Naulat tiukassa

Tekijä repi irti ikälopun, aikoinaan kiinni naulatun huovan. Pääosa huopanauloista jäi kattolautoihin. Vanhaan bitumiin tiukasti juuttuneiden naulojen pois kiskominen olisi ollut mahdoton urakka. Niinpä hän lämmitti niitä kaasuliekillä, jotta naulojen sisään lyöminen onnistui.

Yksikin törröttävä kanta olisi puhkaissut uuden huovan.

Huopakattorulla painaa noin kolmekymmentäviisi kiloa. Kahdentoista rullan kantaminen katolle on hikinen urakka.

Työn helpotti omatekoinen keksintö; vinssisysteemi laudoista ja vanhasta purjeveneen jalusplokista. Jalusploki on lukkiutuva laite, josta vetonaru ei lähde kelautumaan taaksepäin, vaikka veto ei olisikaan jatkuvaa.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 5/20.

Lue lisää:

Näin saat kattoa haurastavan sammalen pois

Sateiset ja lauhat talvet rasittavat kattoja: Joka kolmannesta vesikatosta löytyy huollettavaa 

Kevyt ja kestävä katto alumiinista

Harjoittele ensin

Rullahuopa kiinnitetään kaasuliekillä hitsaten kattolaudoitukseen. Tekijän käsityksen mukaan itselleen saa tehdä tulitöitä ilman tulityökorttia. Omatoimitekijän kannattaa silti tarkistaa oman vakuutusyhtiön kanta. Vieraalle tehtäessä tarvitaan aina asianmukainen lupa.

Kaasuliekin käyttöön tottumattoman ei kannata ryhtyä työhön kylmiltään.

Laitteen käyttöä ja bitumin pehmenemisnopeutta on syytä harjoitella ensin turvallisesti maan tasalla. Kaasuliekin lisäksi myös ilman lämpötilakin vaikuttaa bitumin käyttäytymiseen.

Jos huovan pohjaa lämmittää liian vähän, niin se ei tartu kunnolla. Liika kuumuus taas painaa kiviaineksen huovan sisään. Sopiva teho ja lämmitysaika löytyy kokeilemalla.

Kattohuovan hitsaamiseen ei käy tavallinen kaasugrillin paineenalennusventtiili. Alan liikkeistä saa niin sanotun kaasutohon, jossa on enemmän kaasua antava venttiili tähän hommaan.

Kaasuliekillä lämmitetään sekä katon laudoitusta että auki rullattua huopaa pieni alue kerrallaan. Kun laudat saavat vähän ruskehtavaa väriä ja huopa on sopivan pehmeää, niin se voidaan rullata kiinni laudoitukseen. Vuodan annetaan hiukan jäähtyä, jonka jälkeen reunat taputellaan vielä erikseen huolellisesti kiinni alustaansa. Tätäkin kannattaa harjoitella, sillä liian lämpimään huopaan ikuistuvat käden tai kengän jäljet kovin helposti.

Tästä syystä työtä ei kannata tehdä kesähelteellä, jolloin huopa muuttuu helposti todella letkeäksi.

Hitsaustyöhön ryhtyvän on ennen kaikkea muistettava pitää sammutuskalusto käden ulottuvilla. Bitumi ei syty kovin herkästi, mutta jos se syttyy, niin se ei sammu vedellä. Jauhesammutin tai sammutuspeite tukahduttavat palonalun.

Myös asianmukaiset turvavälineet on syytä ottaa käyttöön tulen kanssa ja katolla työskennellessä.

Huovan reunojen kiinnittäminen on työn hankalin vaihe. Lämmitys kannattaa tehdä irrallisen laudan päällä.