Klapia ladotaan yhä enemmän suomalaisten tulisijoihin, mutta kaikille polttopuun käyttö ei ole tuttua. Puun oikeaoppinen polttaminen ja paloturvallinen säilyttäminen kuuluvat asukkaan perustaitoihin. 

”Puun polttaminen on opeteltava taito, johon vaikuttaa myös tulisijan tyyppi. Kokemattomuudesta kertova yleisin virhe on puun polttaminen liian pienellä vedolla. Tulen on saatava tarpeeksi happea, riittävä veto tuottaa myös paremmin lämpöä”, sanoo itäisessä Salossa toimiva nuohooja Kimmo Mäkilä.

Mäkilä on huomannut, että korvausilman merkitystä ei aina tunneta. Väärin säädetty tai säätämätön ilmanvaihtokone vaikeuttaa sytyttämistä.

Jos umpipussimaisessa taloissa korvausilmaa ei tule mistään, sytyttämisvaiheessa voi joutua avaamaan oven tai ikkunat. Huippuimurit ja puhaltimet voi myös laittaa pois päältä sytyttämisen ajaksi, jos ne sotkevat ilman kiertoa ja tulen syttymistä.

Nuohoustoimi K. Mäkilän yrittäjä tuntee tulisijat monelta kantilta, sillä hän tekee myös hormisaneerauksia.

Puun polton ongelmat eivät aina näy pesän puolella vaan ovat piilossa piipuissa ja hormeissa. Pitkään kylmänä olleen tulisijan äkillinen ja liian kova lämmittäminen kuumentaa varsinkin kevythormeja vaarallisesti.

”Tulisijan käyttöohjeissa kerrotaan myös se, montako pesällistä juuri siihen tulisijaan voi korkeintaan peräkkäin ladata, jotta ei syntyisi ylikuumenemista. Elementtirakenteiset takat eivät kestä monta pesällistä peräkkäin. Myös metallikuoriset tulisijat, pönttöuunit ja kamiinat kuumenevat hehkuvan kuumiksi liikaa lämmitettäessä,” Kimmo Mäkilä muistuttaa.

Koivu on lämpöarvoltaan parasta polttopuuta

Hyvälaatuisesta palamisesta syntyy vaaleaa tuhkaa. Hormeihin kertynyt runsas noki on paloturvallisuusriski, sillä kipinä voi sytyttää vaarallisen nokipalon. Märkä puu nokeaa valtavasti, toisaalta kuiva koivun tuohi on myöskin kova nokeamaan.

Mäkilän mukaan nokisia pesiä ja hormeja on näkynyt nyt tavallista enemmän, sillä viime kesä oli sateinen ja puu kuivui paikoin vajavaisesti.

Entä kumpaa nuohooja suosittelee, koivuklapia vai sekaklapia?

”Kuiva koivuklapi on ostettaessa kalleinta polttopuuta, mutta lämpöarvoltaan parasta, joten sitä kuluu vähemmän. Puhtaasta koivusta tulee myös vähiten hiukkaspäästöjä, eikä se rätise ja pauku. Sekaklapilla syntyy miedompi lämpö ja puuta kuluu enemmän. Sen polttaminen voi olla hyvä ratkaisu esimerkiksi silloin, kun koko suku saunoo ja poltetaan monta pesällistä peräkkäin. Kiuas ei ylikuumene yhtä paljon kuin koivua poltettaessa.”

Mäkilä korostaa, että polttopuiden ainoa oikea sytytystapa on päältä sytytys. Silloin puun kaasut ehtivät palaa eivätkä ne päädy luontoon. Jos sytytetään alta, kaasut eivät pala liekissä.

Päältä sytyttäminen on luonnolle ekoteko.

Lue lisää:

Säilytä polttopuut oikein: Näin rakennat puuvajan

Näin saat tulen syttymään takkaan oikein

Tunne polttopuu

Kotimaisten eri puulajien lämpöarvoerot massaa/painoyksikköä kohden ovat pienet: 4,00 kWh/kg (haapa) – 4,15 kWh/kg (koivu).

Ero puulajien välillä perustuu puun tiheyteen. Koivu on tiheää ja siten painavaa puuta, joten sen energiasisältö tilavuusyksikköä kohden (kWh/i-m3 tai irtokuutiometri) on suurempi kuin esimerkiksi kuusen tai männyn.