Pelastuslakia muutetaan hallituksen esityksen mukaan siten, että alueen pelastustoimelta poistettaisiin velvoite huolehtia nuohouspalvelujen järjestämisestä. Tämä tarkoittaisi elinkeinonharjoittamista rajoittavan piirinuohousjärjestelmän ja nuohouspalvelujen hintasääntelyn loppumista. Alueen pelastustoimelta poistettaisiin myös mahdollisuus tuottaa nuohouspalveluja omana työnään.

Koko maassa siirryttäisiin nuohouspalvelujen vapaaseen tarjontaan, kun se tällä hetkellä toteutuu vain osassa maata. Piirinuohousjärjestelmä on jo lopetettu monin paikoin.

Muilta osin sääntely säilytettäisiin nykyisen lainsäädännön mukaisena, mutta sääntelyn selkeyttämiseksi tarkemmat säännökset nostettaisiin sisäministeriön asetuksesta pelastuslakiin. Säännöksiä myös yksinkertaistettaisiin.
Nuohoojalla säilytettäisiin nykyinen ammattitutkintovaatimus, mutta nuohousyrityksenä toimimiselle ei jatkossakaan säädettäisi muita vaatimuksia. Nuohouspalvelujen tuottaminen jäisi vapaan kilpailun periaatteen mukaiseksi yritystoiminnaksi, jossa rakennuksen omistaja tai haltija hankkisi tarvitsemansa nuohouspalvelut valitsemaltaan nuohoojalta.

Omistajan velvoitteet entisellään

Rakennuksen omistajan ja haltijan velvoite huolehtia nuohouksesta säilytettäisiin entisenä, mutta velvoitetta selvennettäisiin erityisesti tulisijojen ja savuhormien kunnossapidon osalta. Nuohoustyön sisällöstä ja nuohouksen määräväleistä säädettäisiin nykyiseen tapaan.  Pelastuslaitosten tehtävät neuvoa ja ohjata kiinteistöjä sekä valvoa paloturvallisuutta säilyisivät ennallaan. Lainmuutoksen olisi tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.
Suomessa on yhteensä noin 1,27 miljoonaa nuohottavaa kiinteistöä, joista 74 % on asuinrakennuksia ja 25 % vapaa-ajan asuntoja. Nuohottavia tulisijoja on hallituksen esityksessä esitetyn arvion mukaan noin 3,5 miljoonaa. Kaikista kiinteistöistä noin 75 % sijaitsee alueilla, joilla on ollut vuoden 2018 alussa käytössä piirinuohousjärjestelmä.
Nykyisen piirinuohousjärjestelmän mukaisella pelastustoimen järjestämisvastuulla ja siihen liittyvällä hintasääntelyllä on pyritty turvaamaan kohtuuhintaisten nuohouspalvelujen saatavuus myös haja-asutusalueilla. Saadun selvityksen mukaan palvelujen saatavuudessa ja laadussa on ollut paikallisia ongelmia. Millään alueella ei ole kuitenkaan tarvinnut turvautua siihen, että pelastuslaitos olisi tuottanut nuohouspalvelut omana työnään.
Nykyisillä nuohousväleillä nuohous tulisi tehdä vuosittain hieman yli 1 miljoonassa kiinteistössä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan voimassa olevalla nuohouspalvelujen sääntelyllä ei ole pystytty täysin takaamaan nuohouksen kattavuutta, sillä vuosittain nuohotaan noin 70 % nuohottavista kiinteistöistä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitetyn arvion mukaan piirinuohouksen ulkopuolisilla alueilla toteuma on ollut tätä alhaisempi.
Nuohousta koskevan sääntelyn tavoitteena on jo vuonna 1999 tehtyjen säädösmuutosten yhteydessä ollut korostaa kiinteistöjen omistajien ja haltijoiden omaa vastuuta paloturvallisuudesta sekä keventää yritystoimintaa koskevaa sääntelyä mahdollistamalla palvelujen vapaaseen tarjontaan perustuva nuohousjärjestelmä. Nyt ehdotetuilla muutoksilla tätä entisestään korostetaan, kun piirinuohousjärjestelmästä luovutaan kokonaan. Uudistuksen taustalla vaikuttavat myös EU:n palveludirektiivin ja voimassa olevan hankintalainsäädännön vaatimukset.