Nuohousjärjestelmän uudistusta on lykätty esityksen keräämän kritiikin takia. Uudistus on nyt määrä saada voimaan vuoden 2019 alusta.

Tavoitteena on korvata perinteinen piirinuohousjärjestelmä kilpailuun perustuvalla mallilla. Vastuu nuohouksesta siirtyy kiinteistön omistajalle, joka ostaa palvelun vapaasti valitsemaltaan yrittäjältä. Palvelun hintaa ei määrittele enää pelastuslaitos, vaan kysyntä ja tarjonta.

Yksi kritiikissä esiin nousseista asioista on ollut nuohousväli. Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtajan Juhani Jyrkiäisen mukaan asuinrakennusten hormien ja tulisijojen sopiva nuohousväli on lähtökohtaisesti yksi vuosi. Aikaa ei silti pitäisi määritellä jäykästi, koska tarve voi vaihdella tuntuvasti kohteen mukaan. Jyrkiäinen kannattaakin mallia, jossa nuohooja voi suositella erilaista nuohousväliä kohteesta tekemiensä havaintojen perusteella.

Vuosittainen nuohous ei välttämättä ole tarpeen esimerkiksi kohteessa, jossa tulisijaa käytetään vain vähän. Tarvetta voi kuitenkin olla myös tiiviimmälle tahdille. Esimerkkinä tällaisesta kohteesta Jyrkiäinen mainitsee vähällä hapella poltettavat kattilat, jotka voivat kaivata nuohousta muutaman kuukauden välein.

Nuohouksen tarpeeseen vaikuttavat itse tulisijan ohella esimerkiksi tämän käyttöpaikka, polttoaineet ja käyttötapa. Kentältä tehtyjen havaintojen perustella Jyrkiäinen arvioi noin 2/3 kiinteistöjen omistajista käyttävän tulisijojaan asiallisesti. Polttoaineen laatu ja pesän panostus ovat tällöin kohdallaan.

Paljon on silti myös kohteita, jossa tulisijaa käytetään esimerkiksi roskien hävittämiseen.

”Kaupunkialueillakin voi joskus haistaa, että joku on käyttänyt alueella tulisijaa roskauunina”, kertoo Jyrkiäinen.

Uudistuksen valmistelun tässä vaiheessa on vielä epäselvää, kuinka nuohouksen tarve tullaan huomioimaan.

Valvonta

Valvonnasta tulee vastaamaan pelastuslaitos.

Nuohousalan Keskusliitto kannattaa käytäntöä, jossa pelastuslaitos ylläpitää rekisteriä tulisijan sisältävistä kiinteistöistä. Nuohoojille varattaisiin käyttöliittymä, jonka kautta tieto toteutuneista nuohouksista päivittyy rekisteriin.

”On vaikea kuvitella, miten muutenkaan valvontaa on mahdollista toteuttaa”, sanoo Jyrkiäinen.

Valvonnalle nähdään myös tarvetta. Kiinteistön omistajien aktiivisuuteen perustuvaa mallia on testattu vuoden 2011 tienoilta Etelä-Karjalassa sekä Itä-Uudellamaalla. Nuohous toteutui vaaditulla tavalla vain 60 %:ssa kiinteistöistä. Monessa tapauksessa pinnat saivat kerätä vuosikaudet nokea, joka heikentää lämmitystehoa ja aiheuttaa nokipalon riskin. Jyrkiäisen mukaan alueilla ei silti ole havaittu piikkiä nokipalojen määrässä.

”Arvailun varaan jää, missä määrin tämä johtuu puutteellisesta tilastonnista tai omatoimisesta nuohouksesta”, aprikoi Jyrkiäinen.

Nokipalo on joskus meluisa ja raju tapahtuma, joskus taas hyvinkin hiljainen.

”Noki voi joskus palaa hitaasti kytemällä pitkän aikaa asukkaiden edes huomaamatta tätä.”

Tapahtuma ei ole kummassakaan tapauksessa vaaraton.

”Palo tuottaa joka tapauksessa paljon kuumuutta, joka halkaisee pahimmassa tapauksessa hormin ja voi levitä rakenteisiin”, sanoo Jyrkiäinen.

Hinta

Uudistuksen vaikutus nuohouksen hintaan on ehtinyt jo herättää huolta. Tähän on myös aihetta. Yleinen käsitys on, että hinta tulee monessa tapauksessa nousemaan.

Asia on lähtökohtaisesti arkaluontoinen, koska palvelun ostaminen on lakisääteinen velvoite, sen tuottaminen liiketoimintaa. Omatoiminen nuohous on sallittua, mutta tämä ei poista velvoitetta ammattinuohoojan tilaamiseen.

Palvelun hinnalle ei olla näillä näkymin asettamassa kattoa. Ainoa rajoittava tekijä on kilpailu, jonka toteutumisesta kantaa huolta moni muukin kuin Jyrkiäinen.

Kilpailu on erityisen heikoissa kantimissa harvaan asutuilla alueilla, missä maksavia asiakkaita on vähän ja välimatkat pitkiä. Edellytyksiä kohtuuhintaisiin palveluihin ja samalla kannattavaan liiketoimintaan ei välttämättä ole. Samaan ongelmaan törmätään monen muunkin palvelun kohdalla.

Kilpailulle voidaan yrittää tehostaa lisäämällä nuohoojien koulutusta, mutta ketään ei voida pakottaa yrittäjäksi. Alalle ei tähänkään mennessä ole ollut juuri tunkua. Osin tämä on johtunut Jyrkiäisen mukaan nuohoojien haluttomuudesta kouluttaa itselleen kilpailijoita, osin alan heikosta vetovoimasta.

Määrän ohella olennaista on nuohoojayrittäjien laatu, teknisen osaamisen ohella tärkeää on rehellisyys. Jyrkäinen näkeekin tarvetta kontrollijärjestelmälle, jonka avulla alalta pidetään poissa epärehelliset yrittäjät.

Hän varoittelee esimerkiksi toiminnasta, jossa nuohouksen varjolla pyritään myymään tarpeettomia hormiremontteja. Tämäntapaista kauppaa on jo esiintynytkin.

”Uhreiksi on tyypillisesti valikoitu vanhempia ihmisiä, jotka uskovat nuohoojan auktoriteettiin tämän todetessa hormin kaipaavan isoa remonttia”, kertoo Jyrkiäinen.

Neuvonta

Jyrkiäisen mukaan nuohoojan toimenkuvaan tulee kuulumaan entistä enemmän myös neuvontaa ja tarkastamista. Tähän ajavat entistä monimutkaisemmat tuli-sijat, tiiviimmät rakennukset, raskaampi talotekniikka ja paksut eristekerrokset.

Nykyiset tiiviysvaatimukset täyttävässä ok-talossa riittämätön korvausilman saanti voi johtaa häkäkaasun muodostumiseen ja nokea tuottavaan palamiseen, ellei ilmanvaihtojärjestelmä reagoi tehokkaasti takan sytyttämiseen. Häkäongelmaan on Nuohousalan Keskusliiton mukaan jo törmättykin etenkin iäkkäitten ihmisten käyttäessä tulisijoja samaan tapaan kuin perinteisissä ok-taloissa.

Paksut eristekerrokset puolestaan ovat pahimmillaan syttymisvaarassa joutuessaan kosketukseen metallisten kevythormien kanssa.

Jyrkiäisen mielestä syttymisriski on todellinen eikä rajoitu vain laboratoriokokeisiin.

”Lämpö metallikanavan ulkopinnassa voi nousta liian korkeaksi eristeiden sintraantumisen tai polton takia”, sanoo Jyrkiäinen.

Labotatoriokokeissa on todettu savukaasun lämpötilan nousevan yhdeksänkymmentä astetta, jos pesässä palavaa puupanosta kasvatetaan 1,3 kg. Toinen tärkeä muuttuja on veto. Jos tämä tehostuu normioletuksista esimerkiksi kelin tai rakennuksen sijainnin takia, lämpötila hormissa voi kohota merkittävästi.

Ongelman helppo ja halpa ratkaisu on jättää hormin ympärille eristeestä vapaata tilaa, mikä kannattaisi tietysti huomioida rakennusvaiheessa. Näin ei kuitenkaan ole aina tehty. Määräysten nopean muuttumisen takia nuohoojien tehtäväksi näyttää jäävän asioita, jotka pitäisi varmistaa jo rakennustarkastuksessa.

”Eristysvaatimukset ovat kasvaneet niin nopeasti, ettei näihin ole ehditty reagoida tulisijojen ja hormien suunnittelussa”, sanoo Jyrkiäinen.

Jyrkiäinen toivookin, että nuohoojat kävisivät jatkossa tarkistamassa hormin läpiviennin välipohjassa silloin kun tämä on mahdollista.

”Näin ei läheskään aina ole, läpivienti on usein vaikeasti tarkistettavissa”, sanoo Jyrkiäinen.

Amatöörinuohoojienkin on syytä varmistaa myös tikkaiden ja kulkusiltojen kunto. Nykyiset CE-merkityt metallituotteet ovat Jyrkiäisen mukaan luotettavaa laatua. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa kaikista näiden edeltäjistä.

”Ajan hammas syö myös metallia sekä kiinnityksiä”, toteaa Jyrkiäinen.