Punainen kartano valkoisilla ikkunankarmeilla  lumisen tien päässä

Oman talon menettäminen tulipalossa on aina kova isku asukkaille, mutta jälkiselvittely ja uuden talon rakentaminen palaneen tilalle voivat muodostua vieläkin rankemmaksi kokemukseksi.

Ruotsinpyhtäällä, itäisellä Uudellamaalla asuvan seitsemänhenkisen perheen kotitalo paloi syyskuussa 2005 perustuksiaan myöten. Asuinkäyttöön pikku hiljaa remontoidusta entisestä kansakoulusta pystyttiin säilyttämään vain kivijalka. Onneksi talo oli vakuutettu koko arvostaan.

Palosta on nyt kulunut reilut neljä vuotta. Uusi, raameiltaan uljas rakennus on noussut vanhan kivijalan varaan, mutta lopputarkastusta ei ole vieläkään pystytty tekemään. Ongelmat jatkuvat – siitäkin huolimatta, että perhe on käyttänyt tuhansia tunteja rakennusprojektin viemiseen asiallisesti päätökseen.
”Välillä tuntuu siltä, ettei kodin menettäminen ole mitään verrattuna psyykkiseen rasitukseen, jonka vuosia kestävä rakennusprojekti voi aiheuttaa”, isäntä huokaa.

Toivuttuaan palon aiheuttamasta shokista ja löydettyään sijaisasunnon perhe ryhtyi käytännön toimiin. Irtaimiston korvaukset saatiin päätökseen ja hoidettua reilussa puolessa vuodessa kesään 2006 mennessä.  Talvella 2006 perhe oli saanut arkkitehdin kanssa valmiiksi entistä kotitaloaan vastaavan uuden rakennuksen piirustukset. Talo rakennettaisiin vanhan kivijalan päälle.

Hirsikehikko nousikin rivakasti, mutta sitten työt alkoivat takkuilla pahasti. Perheen isäntä ja emäntä huomauttivat asiasta useaan otteeseen vakuutusyhtiön suosittelemalle rakennusmestarille, joka oli saanut tehtäväkseen opastaa ja valvoa uuden talon rakennusurakassa. He jopa tarjoutuivat auttamaan esimerkiksi kilpailuttamisessa.

Kesällä 2006 rakennusmestariin ei saatu enää lainkaan yhteyttä, ja työmaa seisoi koko kesän. Pian sen jälkeen rakennusmestari jäi sairauslomalle työuupumuksen takia ja projektia valvomaan valittiin uusi työnvalvoja. Rakennusmestarin vaihduttua uuteen hirsikehikkoon saatiin syksyllä sentään katto.

Rakennustöiden urakointisopimuksen mukaan työt alkaisivat marraskuussa 2006, ja talon piti olla valmis heinäkuussa 2007. Hommat eivät kuitenkaan edenneet sovittuun malliin.
”Koska työt olivat jäljessä, suostuimme useaan eri otteeseen siirtämään sopimuksessa mainittua valmistusajankohtaa, lopulta joulukuuhun 2007 asti, mutta emme sen pidemmälle. Silti pystyimme muuttamaan taloon vasta maaliskuussa 2008, reilut puolitoista vuotta alun perin sovittua myöhemmin.”

Urakoitsija ei perheen mukaan ole hoitanut tähän päivään mennessä tehtäviään loppuun. Myös rakennusmestari on laiminlyönyt hänelle kuuluvia tehtäviä, he sanovat.

Urakan edetessä tehtyjen, lukuisten virheiden korjaaminen on jatkuvasti venyttänyt rakentamista. Yhtenä esimerkkinä isäntä mainitsee lämmitysjärjestelmän huolimattoman asennuksen. Sen seurauksena valmistumassa oleva talo oli vaarassa syttyä palamaan heti kättelyssä.
”Talon alla sijaitsevassa lämmitysjärjestelmässä kiertää erittäin palonarka metanolipohjainen neste. Putken ja kompressorin väliset liitokset oli paikoitellen vedetty liian tiukalle, joissakin kohtaa niitä ei ollut kiristetty ollenkaan. Tämän seurauksena yhteen liitokseen tuli halkeama, josta tippui metanolinestettä yksikön sisälle ja toisesta liitoksesta teknisen tilan lattialle.

Tämä aiheutti ketjureaktion, jossa yksikön pumppu imi ilmaa ja ylikuumeni. Siinä vaiheessa kun havaitsin vian, muoviosat olivat jo sulaneet ja räjähdys- tai palovaara oli lähellä”, isäntä kertoo.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 1/2010, joka ilmestyi 27.1.