Ok-taloissa käytetty betonilaatan yläpuolinen puukoolattu ja lämmöneristetty lattia on melko yleinen rakenneratkaisu. Sen ongelmana ovat maaperän kosteuden siirtyminen rakenteisiin sekä kosteuden tiivistyminen lämmöneristyksen ja betonilaatan rajapintaan.

Betonilaatan yläpuolinen puukoolattu ja lämmöneristetty alapohjarakenne yleistyi 1940-luvulla. Se oli yleisesti käytössä ok-taloissa 1980-luvun alkuun asti. Vielä 2020-luvullakin lattiarakenteita on toteutettu tällä tavalla.

Rakenteen toteutustapa ja materiaalit ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Esimerkiksi lämmöneristeenä käytettävät materiaalit sekä vedeneristykset ja höyryn- ja ilmansulkujen toteutukset ovat muuttuneet.

Betonilaatan yläpuolisen puukoolatun ja lämmöneristetyn rakenteen yleisimmät vaurioiden aiheuttajat ovat maaperän kosteuden siirtyminen betonilaatan kautta yläpuolisiin rakenteisiin sekä kosteuden tiivistyminen lämmöneristyksen ja betonilaatan rajapintaan. Myös putkivuodot sekä rakenteiden ilmavuodot voivat aiheuttaa vaurioita tai ongelmia.

Mitä löytyy betonilaatan alta ja päältä?

Alapohjan alapuolella tulisi aina olla kapillaarisen kosteuden nousun estävä kerros, jotta maaperän kosteus ei siirry betonilaattaan ja edelleen yläpuolisiin puurakenteisiin sekä lämmöneristeisiin.

Vanhemmissa rakennuksissa on usein betonilaatan yläpinnassa bitumivedeneristys, joka estää kunnossa ollessaan kosteuden siirtymisen betonin kautta yläpuoliseen rakenteeseen. Näissä vedeneristyksissä bitumit ovat jo ikääntyneitä. Ikääntyessään vedeneristyksen toiminta heikkenee, jolloin kosteutta pääsee siirtymään yläpuolisiin rakenteisiin puutekohdilla. Usein puutteita löytyy myös alkuperäisestä asennuksesta. Näistä syistä vedeneristys betonilaatan pinnalla ei poista rakenteen vaurioitumisriskiä.

Uudemmissa rakennuksissa, joissa lämmöneristyksenä on käytetty mineraalivillaa, ei betonilaatan yläpintaa ole yleensä vedeneristetty. Betonilaatan ja lämmöneristyksen välille on kuitenkin voitu asentaa esimerkiksi muovi estämään kosteuden siirtymistä yläpuolisiin rakenteisiin. Lisäksi puurakenteiden ja betonin välille on voitu asentaa bitumikermi estämään kosteuden siirtymistä puurakenteisiin.

Alapohjan alapuolisen kapillaarikatkokerroksen lisäksi alapohjarakenteen kosteusrasitukseen vaikuttavat merkittävästi rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan eli muun muassa maanpintojen kallistuksien, salaojituksen sekä kattovesien poisjohtamisen toimivuus. Erityisesti 1980-luvun alussa tai sitä aikaisemmin ­rakennetuissa ok-taloissa on usein puutteita ulkopuolisen kosteuden hallinnassa, jos näitä tekijöitä ei ole uusittu tai korjattu.

alapohjarakenne

Mistä rakenteiden vauriot johtuvat?

Tyypillisesti betonilaatan yläpuolisten puurakenteisten alapohjien vauriot aiheutuvat maaperästä rakenteeseen siirtyvästä kosteudesta sekä sisäilman kosteuden tiivistymisestä betonilaatan ja lämmöneristeen rajapinnassa. Myös rakenteeseen sijoitettujen putkistojen tai vesijohtojen vuodot voivat aiheuttaa rakenteisiin vaurioita.

Vanhemmissa rakennuksissa vaurion pääasiallinen syy on usein maaperän kosteuden siirtyminen rakenteisiin. Uudemmissa rakennuksissa vaurioita aiheuttaa kosteuden tiivistyminen.
Kosteuden tiivistymiseen rakenteessa vaikuttavat alapohjan lämmöneristyksen lisäksi rakennuksen sisäilman kosteuden määrä, rakenteissa esiintyvät ilmavuodot ja kylmäsillat sekä rakenteen höyryn- tai ilmansulkujen toimivuus.

Sisäilman kosteuden määrään vaikuttavat erityisesti ilmanvaihdon toimivuus sekä rakennuksen käyttö, esimerkiksi märkätilojen käytön määrä.

Vanhempien rakennusten rakenteissa on usein kylmäsiltoja erityisesti alapohjan ja perustuksien liittymissä, joden rakenteessa ei ole ns. sokkelihalkaisua. Se aiheuttaa alapohjarakenteen reunaosien viilenemisen.

Eri aikakauden kodeissa eri ongelmakohdat

Betonilaatan yläpuoliseen puukoolattuun ja lämmöneristettyyn rakenteeseen liittyy aina riski, että kosteus tiivistyy betonilaatan ja lämmöneristyksen rajapintaan. Uudemmissa rakennuksissa tätä riskiä pienentää lämmöneristyksen asentaminen myös betonilaatan alapuolelle. Rakenteen sisäpinnan toimiva höyryn- tai ilmansulku vähentää kosteuden tiivistymisen riskiä. On hyvä huomioida, että jos rakenteeseen siirtyy kosteutta maaperästä, rakenteen tiivis (heikosti vesihöyryä läpäisevä) sisäpinta lisää riskiä vaurioitumiselle.

Vanhemmissa ok-taloissa on voitu käyttää lämmöneristeenä sahanpurun ja kutterinlastujen lisäksi myös turvepehkua, sammalta, olkia tai ruokoja sen mukaan mitä rakentamisen aikana on ollut saatavana.

Rakenteen ja rakennuksen ikääntyessä vauriot yleistyvät. Vanhenevien rakennusten kosteudenhallinta on puutteellista ja materiaalit ikääntyvät. Vaurioriskiä lisäävät myös erityisesti betonilaatan yläpuolisten vedeneristysten sekä rakenteiden alkuperäinen toteutustapa, alapohjan alapuolisten täyttömaiden laatu ja lämmöneristyksen materiaalit.

Orgaaniset materiaalit ovat lämmöneristeenä yleensä herkempiä kosteusvaurioille. Toisaalta nämä materiaalit voivat myös vähentää kosteuden tiivistymisen riskiä rakenteessa, koska niillä on kyky sitoa kosteutta eristemateriaaliin. Mineraalivillalla lämmöneristetyissä rakenteissa rakenteen vaurioitumisriskiä lisää rakennusaikaisen sahanpurun tai muun orgaanisen materiaalin jättäminen betonilaatan pinnalle.

Puukoolattujen betonilaatan yläpuolisten rakenteiden vaurioissa on hyvä huomioida, että väliseinät ja erityisesti kantavien väliseinien rakenteet alkavat usein betonilaatan yläpinnalta ja niihin kohdistuu samanlaiset riskit kuin alapohjarakenteeseen.

alapohjarakenne

Purueristeinen alapohja, jossa puru on silminnähden märkä.

Ilmavuodot voivat ok-taloissa tuoda epäpuhtauksia sisäilmaan

Maanvaraisten betonilaattojen yhtenä ongelmakohtana on perustusten ja maanvaraisen betonilaatan liittymän tiiveys. Yleensä tätä liittymää ei ole tiivistetty ja siihen muodostuu betonin kuivumiskutistumisen myötä rako. Uudemmissa rakennuksissa perustuksen sisäpintaan on voitu asentaa lämmöneriste. Se katkaisee kylmäsillan rakenteessa, mutta lämmöneristeen kohdalla rakenne ei ole ilmatiivis.

Alapohjan betonilaatan ja perustuksien liittymän tiiveyden puutteet ai-heuttavat ilmavuotoja alapohjan alapuolisesta täyttömaasta sisätiloihin. Täyttömaasta – jossa esiintyy käytännössä aina mikrobikasvua – voi kulkeutua vuotovirtauksien mukana mikrobiperäisiä epäpuhtauksia tai hajuja sisäilmaan.

Puukoolatussa rakenteessa näiden ilmavuotojen toteaminen sekä korjaaminen on hankalaa, koska ilmavuotokohta sijaitsee sekä lattiapinnoitteiden että lämmöneristyksen alapuolella.

Rakenteiden vaurioitumiseen sekä ilmavuotojen esiintymiseen sisätiloihin vaikuttaa lisäksi lämmöneristekerroksen sisäpinnan höyryn- tai ilmansulkujen tiiveys. Näiden talojen rakentamisen aikana ei tiiveyteen ole usein kiinnitetty huomiota. Rakenteen sisäpinnan tiiveyden puutteet lisäävät sekä rakenteen kosteusrasitusta että riskiä ilmavuotojen mukana sisäilmaan kulkeutuvista epäpuhtauksista ja hajuista.

Rakenteella on tekninen käyttöikä

Puurakenteisen alapohjan tekninen käyttöikä normaalissa rasituksessa on 40 vuotta, mikäli betonilaatan alla ei ole lämmöneristystä. Jos betonilaatan alla on lämmöneristys, on käyttöikä 50 vuotta. Jos täyttömaa betonilaatan alla on kosteaa tai kapillaarista, tai salaojien toiminnassa on puutteita, on rakenteen tekninen käyttöikä 20–30 vuotta. Bitumilla toteutettujen vedeneristysten (käytetty betonilaatan yläpinnassa) tekninen käyttöikä normaalirasituksessa on 20–30 vuotta.

Kuntotarkastuksissa on havaittu vaurioita

Tiedot havaituista rakenteen puutteista on kerätty vuosina 2016–2020 tehdyistä noin 15 000 Asuntokaupan kuntotarkastuksen tiedoista. Rakenteiden vaurioiden esiintymisessä tulee huomioida, että kuntotarkastuksessa rakenteita tarkastellaan pääosin aistinvaraisin havainnoin ja näkyviltä osiltaan. Riskialttiisiin rakenteisiin, kuten puukolattuun lattiaan, voidaan tehdä yksittäisiä rakenneavauksia kuntotarkastuksessa.

Näistä tutkituista 15 000 rakennuksesta hieman alle 10 prosentissa oli betonilaatan yläpuolisia puukoolattuja ja lämmöneristettyjä lattiarakenteita alapohjissa. Puukoolatuissa alapohjissa todettiin vaurioita lähes 25 prosentissa ja lisätutkimustarve noin 25 prosentissa tutkituista kohteista. Yleisimmin kyseisiä riskialttiita rakenteita oli ennen vuotta 1979 rakennetuissa taloissa, joista noin 25 prosentissa oli käytetty kyseistä rakennetta. Tarkastetuista rakennuksista rakenne löytyi noin 10 prosentista vuosina 1980–1999 rakennettuja taloja ja noin yhdestä prosentista vuoden 2000 jälkeen rakennetuista taloista.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 8/21.

Lue lisää:

Ryömintätilallisten alapohjien ongelmat

Rintamamiestalojen kellareiden kosteusongelmiin on monia syitä

Suomen suurin kuntotarkastaja

Raksystems Insinööritoimisto Oy on vuonna 1989 perustettu rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijayritys. Suomen suurimpana kuntotarkastusyhtiönä se on tehnyt yli 150 000 kuntotarkastusta ja -tutkimusta sekä suunnitelleet ja valvoneet tuhansia peruskorjaushankkeita. Yhtiön palvelukokonaisuuksilla varmistetaan kiinteistöomaisuuden arvon säilyminen ja terveellinen elinympäristö. Raksystems toimii aktiivisesti alan kehitystehtävissä kiinteistöjen ja kansallisomaisuutemme edunvalvojina. Sillä on jo 300 alan asiantuntijaa kautta maan.

Tavoitteena on antaa tietoa ennaltaehkäisevästä rakennusten huoltamisesta, kunnossapidosta ja määräaikaistarkastamisesta sekä kiinteistön omistajan velvollisuudesta ylläpitää kodin huoltokirjaa. Kuten autot, myös kodit kaipaavat säännöllistä tarkastamista, jotta siellä on turvallista ja terveellistä asua – taloudellisen arvon säilymisestä puhumattakaan.