Omakotitalon kosteus­ongelmien löytäminen on haastava urakka, jossa tarvitaan suunnitelmallisuutta.

Johtava kuntotutkija, rakennusterveysasiantuntija, DI Sami Heikkilä kertoo, että usein vanhojen talojen vaurioituneet rakenteet on helpompi löytää kuin uusien.

”Vanhojen talojen ongelmat ovat melko hyvin kokeneiden ammattilaisten tiedossa, mutta uudehkojen talojen kanssa saa joskus painia pitkään ennen kuin syy ongelmiin selviää.”

Heikkilä kertoo esimerkin uudehkosta paritalosta.

”Asukas oli muuttanut pois kodistaan pari kuukautta aikaisemmin hankalien terveysongelmien vuoksi: lattiapintaa ja osa seinistäkin oli jo purettu mutta mitään kosteusvaurioon viittaavaa ei ollut löytynyt”, hän kertoo.

”Kun tutkin paksua mappia, johon oli kerätty kaikki aikaisemmat tutkimustulokset, rakennekuvat ja muut taloa koskevat paperit, aloin miettiä, että ongelman syy saattaisi olla ryömintätiloissa talon alla, vaikka tila näytti siistiltä.”

Ryömintätilasta otettiin näytteitä, jotka lähetettiin laboratorioon mikrobianalyysiä varten mutta näytteiden tuloksissa ei ollut mitään hälyttävää.

”Kun teimme merkkiäänikokeen ja laskimme merkkikaasua ryömintätilaan, saimme selville, että ryömintätiloista pääsi ilmaa talon sisätiloihin. Parista paikasta löytynyt ilmavuoto aiheutti asukkaille oireita.”
Savukokeella saatiin selville, miten ilma liikkui ryömintätilassa. Korjaustoimenpiteeksi ohjeistettiin, että seinä-lattialiittymät tulee hioa puhtaaksi ja tiivistää vedeneristeellä vahvikenauhaa käyttäen sekä asunnon että ryömintätilan puolelta. Lisäksi ryömintätilan tuuletusta parannettiin ja huippuimurin poistoputkisto laajennettiin kattamaan koko ryömintätila.

”Ryömintätilassa olevat tiivistykset vaativat aina erittäin hyvän tartuntapinnan, että ne kestävät vuosikymmeniä”, Heikkilä sanoo.

Omakotitalon ongelmat ratkaistaan yksi kerrallaan

Kun rakennusterveysasiantuntija Sami Heikkilä tulee ensimmäisen kerran keskustelemaan mahdollisista kosteusongelmista talon asukkaiden kanssa, hän kyselee taloon liittyviä asioita ja asukkaiden mahdollisia ongelmiin liittyviä havaintoja. Rakennus tutkitaan alkuun aistinvaraisesti ja rakenteita rikkomatta. Kaikissa rakennuksen tiloissa käydään, mukaan lukien mahdolliset ryömintätilat ja yläpohjatilat.

Tarkastelun kohteina ovat myös julkisivu, maanpinnan tasot ja kallistukset, salaojat, sadevesien ohjautuminen sekä seinärakenteiden tuulettuminen.

Ennen kuin vaurioiden kartoitustyö alkaa käytännössä, Heikkilä laatii tarkan tutkimussuunnitelman, jonka mukaan edetään. Suunnitelmallisella kartoituksella kaikki vaurioituneet rakenteet löytyvät – eikä vain osa niistä.

”Tarvitsen tutkimussuunnitelman tekemistä varten kaikki mahdolliset talon rakennustapaan, sen käyttöhistoriaan ja muutostöihin liittyvät paperit. Joskus tutkimussuunnitelman tekeminen vie muutaman tunnin. Toisinaan se vie monta päivää riippuen ongelmien laajuudesta ja kohteesta.”

Puun ja betonisokkelin välistä puuttuu kapillaarikatko, ja sokkelia pitkin nouseva kosteus on aiheuttanut vaurion. Toinen vaurion syy on kunnollisen salaojituksen puuttuminen.

Tärkeintä on löytää kaikki ongelmakohdat

Kun vaurioituneita kohtia etsitään, rakenteita avataan tarpeen mukaan, jotta päästään käsiksi usein näkymättömissä oleviin kostuneisiin rakenteisiin.

Tarvittaessa vaurioitunut alue osastoidaan muoviseinillä ja alipaineistetaan, koska rakenteita avattaessa ympäristöön vapautuu mikrobeja, joista osa on yleensä haitallisia. Työntekijät käyttävät tutkimustyössä hengityksensuojainta, työvaatteita ja hanskoja.

”Kun ongelmakohta on käsillä, otan siitä yleensä näytteen ja lähetän sen laboratorioon mikrobianalyysiä varten”, Heikkilä kertoo.

Laboratoriotulokset vahvistavat kosteusvaurioepäilyn ja kertovat, kuinka korkea mikrobipitoisuus vaurioituneessa rakenteessa on. Laboratoriotuloksilla ja kosteusmittauksilla todetaan se, onko riskirakenteista löydetty kosteusvaurioriski realisoitunut.

”Kun korjataan, tärkeintä on tietää, mitä korjataan ja että kaikki korjataan. Ei ole järkeä korjata vain yhtä nurkkaa, joka on ehkä vain osa ongelmaa. Toisaalta ylikorjaamistakin tulisi välttää.”

Muutama prosentti omakotitalon arvosta

Sami Heikkilä jakaa työnsä karkeasti kolmeen vaiheeseen. Noin kolmasosa ajasta käytetään alkuvaiheessa tarkan tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen. Toinen kolmasosa menee rakennuksen tutkimiseen ja kaikkien vaurioiden kartoittamiseen. Viimeinen kolmannes käytetään raportin kirjoittamisen.

”Kun raportti on luovutettu talon omistajalle, vastuu vaurioiden korjaamisesta jää hänelle”, Sami Heikkilä kertoo.

”Monet haluavat itse korjata vauriot.”

Koko projektin hintalappu on Heikkilän mukaan yleensä muutama prosentti kohteen arvosta.

Monenlaisia näytteitä omakotitalon rakenteista

”Rakennusterveysasiantuntijat lähettävät laboratorioon näytteitä kostuneista rakenteista, mutta toimenpide on vain osa koko prosessia eikä laboratoriotulosten perusteella voi päätellä, missä kaikkialla vaurioita on”, Heikkilä korostaa.

”Näytteiden vastaukset eivät ratkaise ongelmaa – ensisijainen keino on ammattilaisen johtama rakennustekninen tutkimus ja vaurioituneiden rakenteiden purkaminen.”

Joissain tapauksissa Heikkilä lähettää laboratorioon myös VOC-näytteitä (VOC = volatile organic compounds, haihtuvat orgaaniset yhdisteet) materiaaleista.

”VOC-näytteen avulla analysoidaan huonetilan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä eli rakennusmateriaaleista ilmaan haihtuvia kemiallisia yhdisteitä. Esimerkiksi kosteusvaurioituneesta muovimatosta saattaa haihtua sisäilmaan haitallisia kemikaaleja.”

Tarvittaessa hän ottaa myös kuitunäytteitä, jotka analysoidaan laboratoriossa.

”Jos ilmanvaihtokanavien ääneneristyksenä on käytetty mineraalivillaa, se saattaa aiheuttaa ongelmia, jos kuituja pääsee sisäilmaan.”

Myös asbesti- ja haitta-ainenäytteiden ottaminen on yleistä. Kaikissa näytteenottotilanteissa käytetään hengityksensuojainta, suojavaatteita ja hanskoja.

”Joskus vastaan saattaa yllättäen tulla esimerkiksi kreosoottia, jota käytettiin rakentamisessa vielä 1950-luvulle asti. Siihen ei saa koskea paljain käsin.”

Johda sadevesi aina talosta poispäin

Näyte otetaan joskus myös talon ulkoseinästä, jota on purettu pieneltä alueelta. Esimerkiksi hirsiseinään saattaa Heikkilän mukaan syntyä kosteusvaurioita, jos sitä on lisälämmöneristetty sisäpuolelta.

”Tällöin itse hirsiseinä kylmenee, ja seinärakenteeseen voi muodostua kastepiste. Hirsiseinän lisälämmöneristys olisi hyvä tehdä ulkopuolelta.”

Vaurioita voi syntyä myös, jos seinä-, lattia-, tai vesikaton rakenne ei tuuletu tai höyrynsulku puuttuu tai se on laitettu väärälle puolelle.

Myös salaojituksen tai sokkelin vedeneristyksen puuttuminen aiheuttavat ongelmia. Maanpinnan kallistusten tulisi aina johtaa sadevesi talosta poispäin.

Lue lisää:

Kosteusvaurioinen 2000-luvun talo jouduttiin purkamaan

Tiedätkö 70-luvun omakotitalon riskirakenteet?