Kun salaojaremontti oli tehty vuosia ennen kuin kaupunki teki sadevesiviemärin, kaivuu oli päivitettävä. Nyt hulevedet valuvat omassa putkessaan omaan viemäriinsä, laillisesti.

Kun tamperelaiselle rintamamiestalollemme tehtiin salaojaremontti yli 20 vuotta sitten, urakoitsija kehotti imeyttämään katon sade- ja sulamisvedet eli hulevedet maahan talon nurkilta. Salaojituksesta kertyville vesille tehtiin betonirenkainen kaivo. Salaojat ovat alempana kuin kunnallinen viemäriverkosto, joten kaivoon tarvittiin pumppu, joka pumppaisi hulevedet eteenpäin. Tähän asti kaikki hyvin.

Urakoitsija kehotti pumppaamaan hulevedet jätevesiviemäriin. Hulevesiliitäntää ei alueella ollut 1990-luvulla.

Myöhemmin meille selvisi, että sade- ja muita hulevesiä ei saa johtaa jäte­vesiviemäriin, jotta ne eivät kuormita jäteveden puhdistusta. Näin todetaan maankäyttö- ja rakennuslaissa. Sen mukaan kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä hulevesien hallinnasta. Nyt oli aika korjata tilanne.

Kaivo–putki–kaivo–putki–kaivo

Soitin useaan maanrakennusyritykseen, mutta meillä kävi edustaja vain kahdesta yrityksestä. Kun kaivuutarjouksen oli luvattu saapuvan, aloin varmistaa kaivuun sujuvuutta. Kaivuutöitä teetettäessä pitää ennalta selvittää maanalaisten kaapelien ja vesijohtojen reitit. Tiedot saa sähkö- ja vesilaitoksilta. Syyskuun lopulla selvitin tontin maanalaisten kaapelien ja putkien tarkkaa sijaintia.

Jos kaivuri katkaisee kaapelin tai putken, josta ei ole kaivajalle kerrottu, korjauslasku tulee kaivuun teettäjälle.

Tampereen Vesi -liikelaitoksen ”vesihuollon liitoskohtien lausuja” lähetti pyytämäni liitoskohtalausunnon nopeasti. Siitä näkee tontin vesiputkien liitoskohdat kadun runkoputkiin. Jätevesiviemäri on liitetty omaan tarkistuskaivoonsa, hule- eli sadevesiviemäri omaan kaivoonsa.

Tampereen kaupunki tontin omistajana ohjaa tontin haltijaa ensisijaisesti imeyttämään hulevedet tontilla. Rakennusjärjestys kieltää hulevesien johtamisen naapurin puolelle.

Kadun ja tonttimme välisessä ojassa on ritiläkantinen kaivo. Se on sakka­pesällinen syöksykaivo, joka on tarkoitettu pintavesien kuivatukseen eli siihen ei voi keskittää kiinteistömme hulevesiä.

Toissijaisesti hulevedet johdetaan tontin sadevesiviemäristä kaupungin sadevesiviemäriverkostoon. Sinne kiinteistömme on kaupungin mukaan ”helposti” liitettävissä.

Vesilaitoksen lähettämän kartan mukaan runkoputken tarkistuskaivo oli rakennettu vuonna 2013 keskelle katua. Mittakaavaan tehdyn kartan sähköinen versio näyttää, että vihreällä katkoviivalla merkitty putki yltää tonttimme sisään. Urakoitsija oli siis kaivanut tontin hulevesiliitäntää varten putken, joka löytyisi kaivamalla. Meille tämä tuli uutisena.

Kartalla kadun tarkistuskaivosta lähtee tontille viiteviiva, jossa on monia korkeustasolukuja. Runkolinjakaivon viiteviivan yllä on kannen korkeusluku. Sen ja kaivoon laskevan tonttiviemärin korkeuden erotuksesta tietää, että liitoskaivoon liitetyn putken vesijuoksu on 1,6 metrin syvyydessä.

Kadun runkokaivosta putki johtaa perusvesikaivoon, joka siis on rakennettava. Sinne ohjataan tontin salaojavedet nykyisestä sijainnista, salaojakaivosta.

Kaivuussa sekä hule- että jätevedet

Hulevesien hallinta on asemakaava-alueilla siirtynyt kuntien vesilaitoksilta kunnille. Tampereen Veden toimistoinsinööri Sanna Siukola kertoo, että kaupungissa salaojaremonttien määrä kasvoi, kun hulevesimaksu otettiin käyttöön. Maksu peritään kaikilta kiinteistöiltä, vaikka ne imeyttäisivät hulevetensä tontilleen.

Tampereella hulevesien johtaminen on mainittu liitoskohtalausunnossa, aiemmin huleasioista tehtiin erillinen paperi tai sivu.

Tampereella edellytetään, että hakija tallentaa liitoskohtalausunnon rakennusvalvonnan sähköiseen lupapisteeseen. Tällöin hän hyväksyy ehdot ja vastaa siitä, että lausunto vastaa rakennusluvan kiinteistön vesi- ja viemärisuunnitelmaa. Mahdolliset korjaukset lausunnon hakijan pitää itse pyytää.

Siukola lisää, että usein salaojaremontin tekijä yllättyy, kun vesilaitokselle ei riitä maininta salaojaliitoksen lisäämisestä kaupungin hulevesiverkkoon. Samalla kaupunki näet tarkistaa myös jäte­vesiviemäröinnin.

”Arvioimme onko kiinteistöllä jäteveden padotuskorkeuden alapuolella viemäripisteitä, joista vesi pitäisi johtaa pumppaamalla. Jos näin epäilemme, kiinteistönhaltija saa tietoa saatekirjeessä. Siinä kehotamme tarkistamaan kellarin lattian korkeuslukeman – tämähän tulee salaojaremontissa tietoon”, Siukola kertoo.

Siukola tietää, että jos kunnan rakennusvalvonta ei vaatisi lupaa, liitoskohta­lausuntoa ei juuri haettaisi. Lausunto sisältää suunnittelun perustiedot, jotka saa vesilaitokselta pyytämällä puhelimitse tai sähköpostilla. Urakoitsija tai suunnittelija voi asiakkaan puolesta kysyä, onko tontilla viemärit olemassa tai onko kadussa sadevesiviemäriä.

Tampereen kaikilla kaduilla ei ole sade­vesiviemäriä, mutta sen rakentamiseen vähintään varaudutaan. Kun sadevesiviemäri rakennetaan, tontilta pitää poistaa virheellinen liitos.

Katualue ennallistettava

Kunnossa- ja puhtaanapitolaki säätelee kaivuita julkisella alueella, mutta kuntien rakennusvalvonnalla on tulkintavalta. Valvonta kaiketi vaihtelee tiukasta lepsuun. Taksat päätetään kunnanvaltuustoissa, lain raamittamina.
Katutilavalvonnasta pitää kysyä lupa, jos kaivuu on ulotettava katualueelle. Tampereella hakemus pitää toimittaa valvontaan vähintään viikko ennen kaivuun alkua. Mukaan tarvitaan liitoskohtalausunto sekä kuvaa tai tekstiä tilapäisistä liikennejärjestelyistä.

Onneksi meillä ei tarvitsisi kaivaa katualueella, vaikka sivukatu onkin edullisimmassa eli kolmannessa luokassa. Kaupungin verkkosivut kertovat, että tämän kaivuun tarkastus- ja valvontamaksu on 30 euroa. Jos kaivuussa vaurioituu alle 60 neliötä katua, kaupunki veloittaa tontin haltijalta kympin vuorokaudelta siihen asti, kunnes katu on ennallistettu.

Vain yksi tarjous

Saimme yhden kaivuutarjouksen hulevesitöistä ja tarvikkeista. Paikalla käynyt työpäällikkö arvioi työn kestävän kaksi ja puoli päivää. Siinä ajassa myös jäljet olisi siivottu: kivetys olisi ladottu uudelleen sekä tie ja vaurioitunut nurmikko tasattu.

Työpäällikkö esitti fiksusti, että jos haluamme säästää, voimme itse purkaa kaivuualueella olevan pihakiveyksen. Otin valokuvia kiveyksestä, jotta ammattilainen osaa aikanaan tehdä samanlaisen kuvioinnin. Sitten purin kiveyksen ja harjasin joka kiven puhtaaksi. Aikaa meni normityöpäivä.

Sähköpostiin tullut tarjous oli sikäli huono, että siinä lueteltiin vain yksikköhinnat. Googlata piti, jotta selvitin, mikä on esimerkiksi jassikka (kuormalava, jonka voi tyhjentää ilmassa). Muutamassa kohdassa toistettiin sanaa ”sitoumuksetta”. Hyväksyimme kuitenkin tarjouksen, kun arvelimme, että rakennusalan korkeasuhdanne voi yhä jatkua. Hinta ei välttämättä laskisi, eikä tarjouksia tulisi meille enempää.

Kaapelit tietoon

Kun soitin työpäällikölle, hän kehotti ajoissa tilaamaan sähkölaitokselta kaapelin näyttäjän. Sähkölaitos kuulemma veloittaa, jos työ tilataan kiireemmin kuin kolmen päivän varoajalla.

Tampereen Vera Oy:n eli kaupungin sähköverkkoyhtiön kaapelin näyttäjä päätteli karttansa katkoviivan kertovan, että kaapeli on minun omaisuuttani, joten hän laskuttaa työstä 72 euroa + alv. Kuluttajalle tosin pitää kertoa hinta, jossa on arvonlisävero mukana. Ennen sähkömarkkinalain uudistamista sähkölaitos vastasi kaapelista asiakkaan talon seinään asti, mutta EU:n myötä tilanne muuttui.

Mutkat kartan katkoviivan päällä kertovat epävarmasta sijainnista. Sähkölaitoksen edustajan mukaan ”piippari” eli kaapelinnäyttölaite on antanut epävarmoja tuloksia, joten hän ei saisi sanoa syvyydestä mitään. Laitteen mukaan kaapelin oli syvimmillään 37 senttimetrissä.

Sähkölaitoksen työntekijä merkitsi keltaisella suihkeella kaapelin kulkureitin. Sain myös puhelinnumeron, josta kysyä puhelinkaapelin sijaintia. Googlaus kertoi, että soitin Johtotietopankkiin. Sieltä lähetettiin kartta, josta näkyi osa puhelinoperaattorin kaapelin reittiä.

Toinen operaattori, Geomatikk, vastasi heti, kun sen tiedossa ei ollut tonttimme kaapeloitsijoita. Lisäksi Geomatikk tiesi kertoa kolmannen luvantietäjän osoitteen. Sen operaattorivalikkoon sisältyi muutama 20 kilometrin päässä kulkeva vesiosuuskunnan kaapeli – ei siis huolta.

En ollut pitänyt huoltokirjaa vielä vuonna 2004, jolloin ilmakaapeli kaivettiin maan alle. Löysin kuitenkin ottamani valokuvan, joka näytti saman kuin sähkölaitoksen mies ja Johtotietopankin kartta. Kuva paljasti keltaisen sähkökaapelin, mutta myös punaisen puhelinkaapelin. Turhaan siis maksoin sähköverkkoyhtiölle 89,28 euroa. Myönteisesti ajatellen huoltokirja täydentyi kaapeli­kartalla ja -kuvalla.

Kaivuuta neljänä päivänä

Kaivinkoneen käyttäjä alkoi kaivaa maata salaojakaivon ympäriltä. Hän kaivoi siihen nurmikon nurkkaan asti, jossa kaapelit ovat lähimpänä maan pintaa. Orapihlaja-aita nostettiin ylös kuusitonnisella kaivinkoneella.

Seuraavana aamuna alkoi kaivuun täyttö. Sen jälkeen betoniseen salaojakaivoon porattiin reikä hulevesiputkea varten.

Työpäällikkö kävi suunnittelemassa pumpun asentamista. Hän varmisti, että sähkövipan asentamiseen vaaditaan sähkömies.

Kolmantena kaivuupäivänä sovin työpäällikön ja kaivajan kanssa, että tielle tulee 0–11-millistä kivituhkaa ja talon sivuun tulee multaa.

Sähköasentaja asensi kahdessa tunnissa yläpinnan täyttymishälyttimen ja vipan saunan pukuhuoneen seinään ja kiinnitti piuhat siististi salaojakaivoon. Hän testasi, että hälytinlaite toimii eli metelöi ja näyttää punaista valoa, kun veden pinta nousee hälytysvipan tasolle.

Kaivaja paransi kaivon routaeristystä veistelemällä XPS-lämmöneristeestä kiekon kansiaukkoon.

Näytin paikalle tulleelle kivimiehelle tulostamani valokuvan alkuperäisestä kivien asettelusta. Tulos kuuden tunnin työstä vastasi tilausta melko hyvin. Aamulla työpäällikön kanssa sovimme, että asennamme itse alkuperäiset luonnonkiviasetelmat varsinaisen kivisuorakulmion ympärille. Kaivajat alkoivat kaivaa tarkistuskaivolle kuoppaa ojan ritiläkaivon lähettyville, ja kaivo pääsi kuoppaansa seuraavana päivänä.

Neljäntenä päivänä pihatie tasoitettiin ja paikalle tuotiin multakasa. Pihatyöt saattoivat alkaa.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 1/19. 

Lue lisää:

Hulevedet voi kääntää riesasta resurssiksi

Maanalainen säiliö on nopea ratkaisu hulevesiongelmaan