Uusi puolipyöreä kouru, joka on kiinnitetty ulkopuolisin kannakkein, on hyvä ratkaisu silloin, kun kouru on syöpynyt. Kouru kestää vuosikymmeniä, kunhan sitä huoltaa säännöllisesti.

Standardit (SFS-EN 612 ja SFS-EN 1462) sekä RT-kortit (RT 85-11020 ja RT 80-10817) asettavat räystäskourujen, kourun kannakkeiden ja syöksytorvien kestävyydelle perusteltuja vaatimuksia.

Puolipyöreässä vesi virtaa

Rakennustekniikan lehtori Pekka Väisälä Tampereen ammattikorkeakoulusta arvelee kokemuksensa perusteella, että sadevesi virtaa poikkileikkausmuodoltaan puolipyöreässä kourussa paremmin kuin kantikkaassa.

”Teräskourun on oltava molemmilta puoliltaan hyvin suojapinnoitettu. Ainakin takavuosina myytiin sadevesijärjestelmiä, joita ei pinnoitettu kulutuspuolelta, jossa vesi kulkee”, Väisälä sanoo.

Kouru pitää asentaa oikein suhteessa vesikatteeseen. Jään ja lumen pitää mennä kourunreunan yli, mutta sadeveden pitää valua kouruun. Kourut on asennettava riittävän kalteviksi, jotta vesi ei jää niihin seisomaan.

Väisälä ei ota kantaa kourumateriaaleihin. Hänen omassa talossaan on teräskourut, mutta talon terassi pärjää muovikouruilla.

Maksullisessa Rakennustiedon ”metalliset sadevesijärjestelmät”-ohjeessa eritellään teräspelti, ruostumaton teräspelti, kuparipelti ja alumiinipelti.

Materiaalien yhdistelmät eivät ole hyväksi. Väisälä on nähnyt korroosion värjäävän arvorakennusten kuparisia sadevesijärjestelmiä, joihin on yhdistetty teräksisiä osia.

Tiimipäällikkö Mervi Abell ohjeistaa, että räystäskourujen ja syöksytorvien uusimisessa keskeisiä ovat rakennuksen arkkitehtuuri ja rakennussuojelu. Abell toimii Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön asiakaspalvelun neuvonnassa.

”Ainakin rakennussuojelluissa taloissa pitää käyttää alkuperäisen kaltaisia vesikouruja ja syöksytorvia, ja arkkitehtiä tarvitaan suunnittelussa. Muotokielen pitää pysyä samana”, hän asemoi.

Huolto lisää käyttövuosia

Väisälä korostaa vesikourujen säännöllistä tarkistamista. Huollon taajuus riippuu rakennuksen ympäristöstä eli siitä, kuinka paljon kouruihin kertyy vaikkapa puiden lehtiä. Väisälä puhdistaa oman talonsa metsänpuoleiset vesikourut keväällä ja syksyllä, mutta toisella puolella riittää yksi puhdistus syksyllä.

Kun kourun kannakkeet ovat ulkopuolella, puhdistaminen helpottuu. Teleskooppivartisella puhdistusharjalla kourun saa puhdistettua maanpinnalta, jos rakennus ei ole erityisen korkea.

”Jos kourua ei puhdisteta, se syöpyy. Pahimmillaan olen nähnyt kouruja, joissa kasvaa turvetta”, Väisälä kommentoi.

Hän sanoo, että sadevesijärjestelmää ei aina tarvitse vaihtaa kokonaan. Vesikourujen ja syöksytorvien on silti hyvä sopia toisiinsa myös ulkonäöllisesti.

Kouru vaikuttaa myös maassa

Väisälä luonnehtii sadevesijärjestelmän olevan kokonaisuus. Kourujen ja syöksyjen kunnon lisäksi on varmistettava veden oikea johtaminen maan pinnalla.

”Yhdestä syöksytorvesta tulee sateella helposti alas satoja litroja vettä. Valitettavan usein iso vesimäärä johdetaan suoraan rakennuksen perustuksiin tai seinän viereen”, hän tietää.

Vesi tulee johtaa luotettavasti syöksytorven alapäästä eteenpäin. Väisälä pitää parhaana ratkaisuna erillistä sadevesiviemäröintiä. Jos se ei ole mahdollista, esimerkiksi betonisilla loiskekouruilla veden voi johtaa vaikkapa kolmen metrin päähän rakennuksesta.

”Erityisesti vanhoissa kerrostaloissa joudutaan käyttämään sulatuskaapeleita. Joskus kaapeleiden kiinnikkeitä on porattu jopa kourujen läpi. Tietenkään sulatuksen kiinnitykset eivät saa koskaan rikkoa vesitiiviyttä”, hän erittelee.

Väisälä havainnoi lisäksi, että sulatuskaapelit usein loppuvat syöksytorvien alapäihin.

”Siinä kohdassa, missä sulatus loppuu, alkaa jäätyminen. Jos nämä vedet ohjataan jalkakäytäville, niistä tulee hengenvaarallisen liukkaita. Siksi sadeveden pitäisi mennä sulatettuna hulevesijärjestelmään asti”, Väisälä sanoo.

Mervi Abell kertoo, että Helsingin uusissa pientaloissa on kohdattu hulevesiasioissa ongelmia, kun sadevedet suositellaan pääosin imeytettäviksi tontille.

”Tontit ovat kovin pieniä, joten uudisrakennuksen tontin maanpinnan korot eivät saa olla liian korkeita vanhoihin naapuritaloihin nähden. Tämä korostuu, kun talvella tai kevättalvella sataa vettä, ja vesi liikehtii avokouruista yli. Tällöin pienet painanteet eivät vettä pysäytä”, Abell havainnoi.

Hän mainitsee ilmastonmuutoksen lisäävän kaatosateita, mikä lisää hulevesikäsittelyn suunnittelutarpeita. Pitää muistaa sekin, että ison osan talvesta tontti on jäässä.

”Vesi tottelee vain fysiikkaa, vesi menee luontaisesti vain alamäkeen”, Abell kiteyttää.

38 metriä kouruja

Nokialla asennuskohteena on 2001 valmistunut tiilitalo. Sen sadevesikourut puretaan, mitataan uusien kourujen tarve, leikataan kourut määrämittaisiksi ja asennetaan ne. Asennusurakkaan sisältyy 38 metriä uusia vesikouruja ja viisi syöksytorvea eli alastuloa.

Ensiksi Vesivek Oy:n kouruasentajat Timo Vattula ja Tatu Riihimäki asensivat yhdeksänmetrisen kourun talon takapuolelle.

Kun kourua tarvitaan esimerkiksi erkkerin katon suojaksi, kourut kiinnitetään toisiinsa liimaamalla ja niittaamalla saumat. Vattulan ja Riihimäen käyttämä alumiinikouru on vahvuudeltaan 0,7 mm. Kourun jäykkyyttä lisää etureunan ripa. Tyypillinen peltikouru on 0,5–0,6-millistä.

Vesivek on patentoinut kouruihinsa käyttämät kannakkeet. Yrityksen mukaan ne ovat selvästi lujemmat kuin lattaraudasta taivutetut kannakkeet.

Vattula tekee liitoskohtiin peltisaksilla hapsut, jotka auttavat toiselta suunnalta asennettavia kouruja limittymään sekä vettä valumaan oikeaan suuntaan.

Riihimäki tarkistaa kaadon vesivaa’alla, jonka hän oli ujuttanut kouruun. Riihimäen mukaan sopiva kaato on kolmisen milliä metriä kohti.

Kouru kiinnitetään räystäslautaan, jonka värin pitänee useimpien mielestä olla saman kuin kourun.

Usein koururemonttikohteessa asennetaan myös tippapelti, joka suojaa katonharjan ja räystään välistä otsalautaa sekä räystäslautaa, ohjaa vettä ja pitää siisteytensä.

Jos asiakas haluaa, asentajat vaihtavat joko vain kourut tai vain syöksyputket. Riihimäki sanoo, että yleensä kuitenkin sekä kourut että syöksyputket vaihdetaan kerralla, jotta ne eivät näyttäisi eriparisilta.

Lopuksi asentajat siivoavat työmaan. Metallikourut he vievät yrityksen varastoon, josta ne viedään metallinkeräykseen. Muovikourut päätyvät sekajätteeseen.

Puolen päivän työ

Timo Vattula arvioi, että tyypillisesti kaksi kouruasentajaa vaihtaa omakotitalon kourut uusiin ja siivoaa jälkensä kolmessa, neljässä tunnissa. Vattula aloitti Vesivek-asentajana jo vuonna 1997, mutta vielä 22 työvuoden jälkeen hän kehuu ammatinvalintaansa.

”Työn vaihtelevuus on kasvanut, mikä on mukavaa. Asentaminen tehostuu koko ajan, kun tuotteista on saatu aiempaa asentajaystävällisempiä, helposti työstettäviä. Silti tuotteiden laadusta ja lujuudesta ei ole tingitty”, Vattula kertoo.

Kun kourut valmistetaan asennuspaikalla määrämittaiseksi, kouruun ei tule saumoja, jotka keräisivät likaa ja olisivat ajan mittaan vuotoriskejä. Vesivek Oy:n markkinointipäällikkö Juha Kautto kertoo, että yrityksen perustajat toivat ensimmäiset kourukoneet Kanadasta Suomeen 1978.

Nokian-kohteessa käytettiin Arvo-kourua. Se on Vesivekin kehittämä malli, jonka etureunan ulkopäärme estää veden kiertymisen ulkovaipan ympäri. Näin kourun ulkopintaan ei muodostu likaisia raitoja.

Kautto hahmottelee tyypillisen omakotitalon ränniremontin hinnaksi 1 400–2 000 euroa. Hän muistuttaa kotitalousvähennyksestä, jonka saa työn osuudesta. Vesivekin kouru-urakkasummasta työn osuus on 60 prosenttia. Siitä saa ainakin tänä vuonna 50 prosentin veroedun.

Paikkaus on vaihtoehto

Jos haluaa säilyttää vanhojen kourujen ulkonäön ja rakenteen, vuotavan tai ruostuneen kourun voi myös paikata.

Jos esimerkiksi jää tekee kouruun reiän, sitä voi yrittää paikata elastisella liimamassalla, kunhan kouru on puhdas. Todennäköisesti liimaus ei kuitenkaan kestä monia vuosia.

Myös jotkut kattoyritykset tarjoavat paikkausapuaan.

Pirkanmaalla ja Uudellamaalla toimiva Kattoklinikka Oy tekee vesikourusta saumattoman EPDM-kumilla (eteeni-propeeni-dieeni-monomeeri). Yhtiön mukaan tätä kumia käytetään muun muassa maapohja-altaiden pohjusteena. Kumi säilyttää joustavuutensa -40 °C:sta aina +120 °C:een, ja kumi kestää hyvin ultraviolettisäteilyä.

Ennen kumitusta kourut puhdistetaan vedestä ja roskasta. Kaadot korjataan, jos on tarvetta. Korjauskumi – joka on prässätty polyesterihuopaan – asennetaan kourun sisään. Näin saadaan vesitiivis ja aiemman tilavuuden säilyttänyt sisäkouru.

Kattoklinikan toimitusjohtaja Lauri Kämäräinen käytti ensimmäisen kerran EPDM-kumia vesikourukorjaukseen noin 15 vuotta sitten. Korjaus on kestänyt. Niinpä yhtiö antaa työlle ja kumille 15 vuoden tiiviystakuun.

”Pientalon rännikorjauksen hinta on noin 50 euroa metriltä. Tänä kesänä olemme asentaneet pari kilometriä kumia ränneihin”, Kämäräinen kertoi heinäkuun lopulla.