Amme pois ja suihku tilalle, on päätetty monessa kodissa vuosien varrella. 1970-luvun energiakriisin myötä asuntohallituksen Arava-tuotannon määräykset eivät edes sallineet ammeita. Kylvyn suosio hiipui myös kiireisen elämäntyylin myötä. Ammeesta tuli turha tilasyöppö, johon oli hankala kavuta suihkuun. Tilalle nousi suihkukaappeja ja -seinämiä, joiden suojissa oli kätevämpi käydä pikaisesti puhdistautumassa.

Nykysuuntaus pakittaa ammeaikaan, mutta päivitettynä versiona. Yksi syy kylvyn kaipuuseen on paljubuumi. Kylpy ei ole arkinen peseytymispaikka vaan varattu hemmotteluhetkiin. Nautinnoista ollaan valmiita myös maksamaan, sillä vettä ammeeseen toki kuluu. Toisaalta sitä kuluu runsaasti myös suihkussa, jos veden alla lämmitellään ja unelmoidaan keskivertoteinien tapaan puolisen tuntia.

Mutta mahtuuko se kylppäriin?

Ammeprojekti ei ala kuvastoja selaamalla vaan omasta kylpyhuoneesta. Ensin on selvitettävä, mihin kohtaan ja millä ehdoin kylpylaite sopii asennettavaksi. Ammeen pitää ensinnäkin mahtua ovista, ettei käy kuten jenkkisohvaa rintamamiestalon yläkertaan yrittävälle. Ei vain mahdu.

”Ammetta voi jossain määrin sovittaa taloon, mutta mahdottomuuksiin ei tietenkään pystytä, jos ammetyyppiä ei saa purettua. Iso ja pitkä amme ei esimerkiksi taivu jyrkkiä rappusia yläkertaan. Yhteen kohteeseen olemme nostaneet ammeen kurottajalla ikkunasta. Myös ovenkarmeja voidaan purkaa”, kertoo Oulun Remontti Idea Oy:n märkätila- ja asennusvalvoja Marko Kemppainen.

Kylpyhuonetta mittaillessa on huomioitava paitsi ammeen koko, myös tarvittava toimintatila. Äärimmäisen minimissä tila on pienessä kylpyhuoneessa, jossa on WC, lavuaari ja pesukone. Tilassa kannattaa koemielessä pyörähdellä kylpypyyhkeen kera pohtien, tuleeko silpaisseeksi hammasharjat ja purnukat lattialle vai tarvittaisiinko ammeen myötä myös uusia säilytystilaratkaisuja.

”3–4 neliömetrin pesuhuone on minimi, johon ajattelisin ammeen sopivan. Hyvin pienessä tilassa ei voida jättää koko ammeen pituudelta runsasta nousu-tilaa, mutta johonkin kohtaan sellainen on järkevästi jätettävä. Samoin kuivattelutilaa olisi hyvä varata riittävästi.”

Jos kylpyammeen voi sijoittaa vapaasti, kylpytilan muiden kalusteiden sijoittelu suunnitellaan perheen käyttötarpeet ja ammeen paras mahdollinen käytettävyys mielessä.

Lapsiperheissä ammeen ympärille jätetään riittävästi toimintatilaa, jotta lapsia voi istahtaa valvomaan ja pesemään sekä auttaa kylpyyn ja sieltä pois.

Asennuksen askelmerkit

Kylpyyn menee satoja litroja vettä, isoon poreammeeseen jopa 600–700 litraa. Lattian kantavuus on syytä tarkistaa ennalta.

”Projektin aluksi on aina konsultoitava rakennesuunnittelijaa. Yleensä aina puuvälipohjaan on lisättävä vahvikkeita. Useinkaan talo ei ole mitoitettu satoja litroja vetävälle ammeelle. Kantavuutta koettelee sekin, että pistekuorma kohdistuu ammeen muutaman jalan kohdalle”, toteaa Kemppainen.

”Amme tarvitsee aina viemäröinnin eli oman lattiakaivon. Pienessä pesuhuoneessa lattiakaivo voi olla vaikkapa keskellä lattiaa, joten asennus tulee mahdottomaksi. Kaivon paikka siis saattaa määrätä, voiko tilaan tehdä asennuksen. Jos tilassa on oviaukko ja muut kalusteet hankalasti, ammeelle ei yksinkertaisesti jää tilaa.”

Kemppainen on nähnyt työssään kaikenlaisia omatoimiasennuksia, joilla on ratkottu hyvinkin luovasti viemäröintiasioita. Lattialla saattaa kulkea pinta-asennuksina putkistoja, joihin on helppo kompastua. ”Omasta päästä” tehdyt asennukset ovat rumia, epäkäytännöllisiä ja toisinaan suorastaan vaarallisia. Mikään vakuutus ei myöskään korvaa kummallisten viritysten takia syntyneitä vesivahinkoja.

”Suihkun siirto voi ratkaista lattiakaivo-ongelman, jos tavoitteena on tuoda tilaan amme ja pitää silti suihku. Amme voidaan asentaa lattiakaivon kohdalle ja suihku pärjää siinä sivummallakin, jos lattian kallistukset ovat kunnossa kauttaaltaan. Lattian kallistukset tulee muutenkin huomioida, sillä joissain kylpyhuoneissa ne voivat olla jyrkkiäkin. Aina on kuitenkin selvitty ammeiden säätöjalkojen säädöillä. Kallistukset eivät ole olleet asennuksen esteenä.”

Koneet ja laitteet kohdilleen

Kotikylpylä on kosteutta tuottava paikka, olipa kyseessä pieni tai iso amme. Jos kylvyssä käydään ahkerasti, kodin sisäilmasto muuttuu vääjäämättä kosteaan suuntaan. Kosteus on johdettava jotenkin pois.

”Jos taloudessa ei ole koneellista ilmanvaihtoa, asennamme yleensä kylpyhuoneeseen moottoroidun puhaltimen. Jos ilmastointi on, opastamme asukkaita tarkkailemaan tilannetta ja säätämään ilmanvaihtoa. Kerrostaloyhtiöissä keinoja on vähemmän, kun ilmastointihormeihin ei saa liittää moottoroituja puhaltimia eikä julkisivuun saa porata yleensä taloyhtiöissä reikiä. Keinoksi jää kylpyhuoneen oven pitäminen raollaan kylvyn jälkeen. Oveen voidaan myös porata ilmanvaihtoreikiä.”

Lämminvesivaraaja on tärkeä huomioitava asia. Omakotitalossa on usein noin 300 litran varaaja. Toiselle varaajalle ei useinkaan ole tilaa, eikä se ole edes kannattavaa.

”Asia on ratkaistavissa lämmitystapaa muuttamalla. Yösähköllä lämpiävät varaajat neuvomme kytkemään koko ajan lämpiäviksi. Se tasaa käyttöä, joka on suurinta illalla.”

Poreamme vaatii myös sähköasennukset, joissa ei Kemppaisen mukaan ole yleensä erityistä huomattavaa, asennuksien on toki oltava vikavirtasuojattuja. Jos asukkaiden esteettinen silmä vain sallii, sähköt voi vetää toiselta puolelta kylpyhuonettakin myös pinta-asennuksena. Asennukset saa melko siististi piiloon sähköasennuslistan alle.

Ammeenostajan muistilista

Ammeen valinta osuu varmasti nappiin, kun omat käyttötarpeet ja ammeelle asetetut muut odotukset on selvitetty ennen ostopäätöstä.

Käyttö ja tila

Onko tarkoituksenmukaisinta hankkia yhden tai kahden henkilön vai koko perheen amme? Mahtuisiko kokopitkä perusamme, kulmaan sovitettava vai vasen- tai oikeakätisesti suippeneva eli pieneen sijoituspaikkaan muotoiltu tilaihme?

Materiaali

Saniteettiakryyli on nykyään yleisin kylpyammemateriaaleista. Akryyliamme on kevyt käsitellä ja helppo hoitaa. Iholle sen pinta tuntuu miellyttävän sileältä ja lämpimältä. Pintanaarmut ja mattamaiseksi käyneen pinnan voi hioa tai kiillottaa.

Teräsemali on perinteinen ammemateriaali. Se piti pitkään pintansa hyvän kulutuksenkeston ja puhdistettavuutensa vuoksi. Aika on ajamassa teräsemalin ohi muun muassa siksi, että materiaali ei taivu erikoisiin ja suoraviivaista perusmallia muodokkaampiin ammeisiin.

Valumarmori on kahta edellistä kalliimpi ammemateriaali. Siitä valmistettu amme makaa tukevasti paikallaan. Materiaali varaa lämpöä, joten se säilyttää veden lämpimänä muita pitempään.

Muita materiaaleja ovat muun muassa kivi-, mineraali- ja komposiittimateriaalit. Markkinoilla on myös esimerkiksi kuparista, puusta ja bambusta valmistettuja erikois-ammeita.

Ulkonäkö

Kylpyammeen ulkonäköä voi lähestyä kahdesta suunnasta: valitaan ajaton tai muunneltava. Valkoinen ja vähäeleisen linjakas amme ei hyppää silmille, vaikka kylpytilan sisustus vaihtuisi aikojen kuluessa. Muuntelu puolestaan onnistuu erillisiä etu- ja sivulevyjä vaihtamalla. Markkinoilla on myös etulevyjä, jotka voi laatoittaa.

Poreammeen ominaisuudet

Erilaisten poreammeiden melutasot olisi hyvä todeta käytännössä tai ainakin mieltää totuudenmukaisesti ennen ostopäätöstä, jos oma korva on herkkä äänille. Myös koneistojen tärinätasoissa on eroja. Kylvyn tarkoitus on rentouttaa, joten yllättävän möykkäävä ja tärisevä kapistus harmittaa varmasti.

Turvallisuus on tärkeää. Etenkin lapsiperheessä on hyvä varmistaa, että poreammeen ominaisuuksiin kuuluu kuivakäynnin esto.

Puhdistus

Puhdistus heti jokaisen käytön jälkeen varmistaa, ettei ammeeseen pinty lika, kalkki eikä saippua. Säännöllisesti pestyyn ammeeseen ei tarvitse käyttää voimakkaita puhdistusaineita eikä jynssäysvoimaa.

Pesuun sopii ammeen materiaalista riippumatta mieto yleispuhdistusaine ja pehmeän raapimaton sieni tai pesuharja. Huuhtelu sujuu käsisuihkulla. Etikka on hyvä ja halpa aine kalkkitahrojen poistoon. Piintyneitä ammeita on puhdistettu onnistuneesti myös taikasienellä. Huonoksi päässeen ammeen voi myös pinnoittaa uudestaan omatoimisesti tai ammattilaisen avulla.

Poreammeen putket keräävät lika- ja kalkkijäämiä, joten amme on myös desinfioitava 4–5 kertaa vuodessa.