Nuohoojilla ja paloturvallisuusväellä on painavaa asiaa pientaloasukkaille: puun polton taito on hiipumassa, tulisijojen ja hormien valinta menee usein metsään. Tuliasioissa kannattaa luottaa asiantuntijoihin. Kymmenen vuotta alalla toiminut nuohooja Simo Maksimainen nousee vakain askelin puolitoistakerroksisen omakotitalon jyrkän katon tikkaita. Karjaalla sijaitsevassa Tommy Kaskisen talossa on kiinteät seinätikkaat ja nuohoojan työturvallisuus muutenkin kunnossa, mutta tasapainoa ja ketteryyttä kattotyö silti vaatii. Katolla Maksimainen taiteilee selkärepusta esille työkalut. Repusta löytyvä pieni imuri huolehtii oikeanlaisesta vedosta, joten talon emännän ei tarvitse murehtia tupaan tupsahtavasta nokipilvestä. Ammattimiehelle ei satu tyypillisiä tee se itse -nuohoojan mokia. Muuten nuohouksen perusvälineet eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien varrella.Talo liekeissä Kaskisen taloa lämmittää varaava uuni, jota täydentää kätevästi reaaliaikaa elävä sähkölämmitys. Patteri napsahtaa päälle vasta, kun talon lämpötila laskee tiettyyn asteeseen. Sopiva lämpö pysyy helposti puilla, koivulla kun lämmitetään. Kaskiselle ei ole tullut mieleenkään yrittää nuohousta itse. Katolta Maksimainen siirtyy sisälle ja varaavan takkauunin kimppuun. Sanomalehdille ei kerry juurikaan nokea, siitä pitää tehokas imuri huolta. Viimeinen kohde on hellauuni, jolla talon emäntä hoitaa enimmät kokkaukset. Maksimainen rassaa ja kaapii tulisijaa huolellisesti, ja sanomalehdelle kertyy aimo kasa hyvälaatuista vaaleaa nokea. Nokea ehtii kertyä runsaasti vuoden aikana. On helppo kuvitella millaisen syttymisvaaran palamiskykyinen noki aiheuttaisi ennen pitkää piippuun kertyessään. Tämän talon isäntä polttaa kuivaa puuta riittävällä ilmamäärällä, jolloin piippuun jäävä noki ei ole palamiskykyistä. Nuohoojan perusohje kuuluukin: polta kuivaa, pilkottua puuta hyvällä vedolla! Ammattilainen nuohousasialle Periaatteessa nuohoojan työ näyttää yksinkertaiselta ja moni miettii, eikö sen voisi tehdä itsekin. Noki irti piipusta sekä alhaalta ja talteen. Siinä kaikki. Helpoissa nuohouskohteissa saattaa maallikkokin pärjätä. Sellainen on esimerkiksi saunan suora hormi + nokiluukku -yhdistelmä. Itse tehty nuohous ei korvaa lakisääteistä, ammattimaisen nuohoojan tekemää vuosittaista nuohousta pientalossa eikä kolmen vuoden välein suoritettavaa nuohousta mökillä. Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi on nuohottava ennen käyttöönottoa. Nuohoojan ammattitaitoon kuuluu lisäksi monia paloturvallisuuteen vaikuttavia asioita, joita ei maallikko tule edes ajatelleeksi. Esimerkiksi erilaisten nokilaatujen tunnistus on tärkeää. Palamiskykyinen noki on kokkareista ja mustaa. Hyvä noki on vaaleaa ja koostumukseltaan tasaista. Palamisen laatua ei ole aivan helppo todeta kanavistoa katselemalla, luotettava toteaminen vaatii ammattimiehen kompetenssia. Toinen tärkeä pointti on tietää, minne noki menee. Nokikasa voi olla piipussa mutkan takana, eikä ihmisillä ole aina tietoa eikä taitoa todeta tätä. Jos piippua ei nuohota tarpeeksi usein, kunnolla ja/tai kokonaan, hormin pinta-ala pienenee pienenemistään, veto käy huonoksi, syntyy tervaa sekä pikeä ja nokipalon vaara kasvaa. Nuohoojan käynnillä hoituu myös pannuhuoneen paloturvallisuus ajan tasalle. Jos huoneeseen on kertynyt esimerkiksi paloriskin aiheuttavaa tavaraa, nuohooja huomauttaa asiasta. Nuohous on pientalolle kuin katsastus autoille. Kiinteistön paloturvallisuutta on nuohouksen yhteydessä tarkkailtu. Nuohous ei kuitenkaan vastaa palotarkastusta. Palotarkastajalla  on asiaa ”Ihmiset ovat keskimäärin tunnollisia, joskin hieman tietämättömiä tulisijojen käyttäjiä. Tulipaloja ei juurikaan syty karkeiden laiminlyöntien takia. Eniten ongelmia tuottaa erilaisten valmispiippujen lisääntyminen. Ne eivät aina täytä laatukriteerejä, vaikka ovatkin tyyppihyväksyttyjä. Nuohouksessa on paljastunut ruostumattomasta teräksestä valmistettuja hormeja, jotka ovat jo 3–4 vuoden käytön jälkeen käyttökelvottomia. Hormin pinta muistuttaa nyrkin mentävillä rei’illä rouhittua tinapaperia, vaikka se olisi toiminut pelkästään puukiukaan hormina.” ”Jos piipun turvallisuus hiukankin arveluttaa, se kannattaa tarkastuttaa varsinkin seinien ja kattojen läpivientien osalta nuohoojalla tai paloviranomaisella”, korostaa alueen palotarkastaja Kari Rauhaniemi, joka toimii oman toimensa ohella myös palosyyntutkijana. Lämmitysasioista palotarkastajalla on kymmenien vuosien oma kokemus, sillä omakotitalon lämmityksestä huolehtii varaava leivinuuni. Myös talouden kaksi saunaa lämpiävät yksinomaan puulla. Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailmasta numero 4/2008.