Palovaroitin on ollut pakollinen Suomessa kaikissa huoneistoissa jo liki 20 vuotta. Varoittimet säästävät vuosittain kymmenien suomalaisten hengen.

Pelastusopiston mukaan vuonna 2019 palokuolemia oli 48. Niistä vain kymmenessä palovaroitin toimi, tosin 33 tapauksesta ei ole palovaroitintietoa. Tyypillinen tulipalossa kuollut on syrjäytynyt, tupakoiva mies. Yli 65-vuotiaiden osuus on noussut neljännekseen tulipaloissa menehtyneistä.

Suomi Pohjolaa jäljessä

Pelastustoimen yli-insinööri Jaana Rajakko sisäministeriöstä laskee, että vuosina 1997–2019 tulipaloissa menehtyi kunakin vuonna keskimäärin 86 suomalaista. Myös mediaani eli keskimmäinen luku mainitun 23 vuoden tulipalokuolemissa on 86. Rajakon kirjanpito perustuu pääosin Pelastusopiston tilastointiin.

Viime vuosina on edistytty, sillä 1997–2019 alimmat tulipalokuolemamäärät ovat 51 toissa vuodelta ja 49 viime vuodelta. Tilastokeskuksen ”altistuminen tulelle ja savulle” -tilasto antaa kuolinsyyksi hieman pienempiä lukuja.

Rajakko selittää myönteistä kehitystä paljolti rakennuspalojen vähenemisellä.

Silti hän muistuttaa, että palokuolemia on Suomessa suhteellisesti enemmän kuin Ruotsissa ja Norjassa.

”Norjassa on säädetty, että kaikissa asunnoissa on oltava alkusammutuskalusto. Tätä pelastusasiantuntijat toivovat myös Suomeen, mutta emme ole saaneet asiaa etenemään”, Rajakko päivittelee.

Asukkaan vastuulla

Palovaroittimen asentaminen ja kunnossapito ovat asukkaan – myös vuokralaisen – vastuulla. Pelastustoimi kehottaa, että palovaroittimen toiminta tarkistetaan joka kuukausi. Toiminnanharjoittaja vastaa palovaroittimen asentamisesta ja kunnossapidosta majoitustiloissa, hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa.

Asunnon joka kerroksessa on oltava vähintään yksi palovaroitin alkavalle 60 neliömetrille. Jos omakotitalon alakerrassa on 85 neliötä, tila vaatii kaksi palovaroitinta; jos yläkerroksessa on 40 neliötä, sinne tarvitaan yksi varoitin. Huoneistoalan lisäksi palovaroitinten määrässä ja sijoittamisessa pitää ottaa huomioon tilan muoto ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot.

Palovaroittimia suositellaan asennettavaksi myös eteiseen tai kulkuväylälle sekä kaikkiin makuuhuoneisiin ja lisäksi kellarikerrokseen ja ullakolle, jos niissä yövytään.

Palovaroitinta suositellaan kaikkiin muihinkin tiloihin, joissa voidaan yöpyä, esimerkiksi asuntoautoihin ja veneisiin.

Palovaroitin kattoon

Palovaroitin kiinnitetään kattoon, sillä savu ja lämpö nousevat ylös. Jotta varoitin pystyy hälyttämään savusta, varoitin pitää asentaa vähintään puolen metrin päähän seinästä ja esimerkiksi kattopalkista.

Varoitinta ei pidä sijoittaa esimerkiksi keittiöön eikä tulisijan ja pesutilojen lähelle, kun varoitin voi näissä tiloissa vikaantua tai hälyttää turhaan. Myös tuuletusikkunan ja koneellisen ilmanvaihdon läheisyyttä on syytä välttää.

Palovaroittimen asentamista, testaamista ja pariston vaihtoa helpottaa paristokotelo, jonka voi asentaa varoittimesta johdolla seinään sopivalle korkeudelle. Joissakin koteloissa on taukotoiminto, jolla varoittimen voi kytkeä noin kymmeneksi minuutiksi pois päältä. Tauon jälkeen palovaroitin palautuu automaattisesti hälytysvalmiuteensa.

Isoissa asunnoissa kannattaa käyttää toisiinsa kytkettäviä palovaroittimia: Kun yksi varoitin reagoi savuun, kaikki varoittimet alkavat piipata.

Paristot vaihdettava, samoin varoitin

Palovaroittimissa voidaan käyttää tavallisia paristoja tai niin kutsuttuja kymmenen vuoden paristoja. Ilmoitetusta käyttöajasta huolimatta palovaroittimen toiminta on syytä testata joka kuukausi.

Palovaroitin toimii, jos kuuluu piippaus, kun sen testinappia painetaan, eikä varoittimen parasta ennen -päiväys ole umpeutunut.

Palovaroitin ilmoittaa pariston tehon loppumisesta toistuvalla, lyhyellä äänimerkillä. Viimeistään tällöin paristo pitää vaihtaa.

Palovaroitin voi vikaantua tai sen paristo tyhjenee nopeasti kylmissä ja kosteissa oloissa, kuten talvisin perusmökissä. Niinpä varaparistoja on hyvä olla saatavilla.

Paristonvaihtoon on kehitelty hätänumerosta 112 kertovia muistisääntöjä. Pelastustoimi on ristinyt 11.2.:n hätänumeropäiväksi. Pohjoismaissa on vuodesta 2012 alkaen vietetty palovaroitinpäivää 1.12. Lisäksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Spek suosittaa vaihtamaan mökin palovaroitinten paristot kevään ensimmäisenä mökkipäivänä.

Palovaroitinstandardin mukaan palovaroitin on vaihdettava valmistajan ohjeen mukaan ja varoittimessa pitää olla suositus vaihtamisen ajankohdasta. Vaihtoaika on tyypillisesti viisi tai kymmenen vuotta varoittimen valmistamisesta.

Uudet sähköverkkoon

Uusiin asuntoihin – myös sähköistettyihin vapaa-ajan asuntoihin – on asennettava sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet. Tämä määräys on ollut voimassa helmikuusta 2009 alkaen myönnettyihin rakennuslupiin.

Pelastustoimen Jaana Rajakko taustoittaa, että näin haluttiin varmistaa palovaroittimen hankinta. Lisäksi verkkovirta toimii luotettavammin kuin paristo – ja paristojen vaihto unohtuu monelta. Sähköverkkoon kytketyssä palovaroittimessa on paristo- tai akkuvarmennus sähkökatkojen varalta.

Verkkotoimisten varoittimien sijoittelu sisältyy jo rakennuksen sähkösuunnitteluun ja varoitinten asentaminen kuuluu sähköalan ammattilaiselle.

Asukkaalle kuuluu myös sähköverkkoon kytketyn palovaroittimen toiminnan kuukausittainen tarkistaminen eli testinapin painaminen. Taloyhtiössä varoittimen hankinta ja vaihtaminen sekä usein myös pariston vaihtaminen ovat taloyhtiön vastuulla.

Mutta verkkovirtaankin kytketty palovaroitin toimii korkeintaan kymmenkunta vuotta. Ehkäpä jopa viiden vuoden välein tulee turhantuntuisia kuluja, jos sähköasentaja käy vaihtamassa varoittimen. Kuluja tulee myös, jos palovaroitin vikaantuu. Kannattaa siis valita palovaroitin, jonka asukas ja taloyhtiössä huoltomies voi vaihtaa.

”Joissakin verkkovirtaisissa palovaroittimissa pariston saa vaihtaa vain sähköasentaja. Suosittelen, että asukas ja taloyhtiö ottavat myös paristonvaihtomahdollisuuden huomioon”, Rajakko täydentää.

Palovaroitin on elektroninen laite, joten sitä ei saa laittaa talousjätteeseen. Varoitin on vietävä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen eli SER-vastaanottopisteeseen.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 6/20.