Kun suvun mailta löytyi sopiva metsäinen tontti, pariskunta päätti kokeilla voisiko täysin itse tehden syntyä pieni kesäasuttava hirsimökki, jossa olisi otettu huomioon ekologisuus ja pieni budjetti.

Jos ennen on ollut kenen tahansa mahdollista tehdä itse talo tai asumus, sen on pakko onnistua nykyihmisiltäkin, jopa ilman aiempaa kokemusta rakentamisesta. Näin ajatteli Jori Hulkkonen lähtiessään rakentamaan piilopirttiä suvun tontille Pohjois-Savon Rautalammille.

”Tontti on äitini isän perintömaita, hän on rakentanut sinne kesäpaikan itselleen 1940-luvulla. Olen viettänyt mökillä lapsuuteni kesät ja edelleenkin se on itselleni se sielunmaisema, jonka rauhaan tykkään vetäytyä rentoutumaan ja puuhastelemaan”, sanoo Jori.

Ajatus metsämökistä pihapiiriä kauempana, mäntymetsän keskellä, synnytti unelman itse tehdystä hirsisestä nukkuma-aitasta, jonka käyttöaika rajoittuisi kesäkuukausiin ja alkusyksyyn.

”Teimme melkein kaksi vuotta sitten talvella hiihtoretken metsässä ja kävimme katsomassa mökille paikkaa. Löytyi täydellinen paikka, sopivasti metsän keskellä, mutta kuitenkin niin, että läheinen järvi siintää puiden lomasta”, kertoo Jori.

”Koko projekti lähti liikkeelle halusta testata omia kykyjä ja siitä, että oli paikka, materiaalit ja visio.”

Totta kai hirrestä

Puutavaraa oli paljon pihapiirin ison aitan rakennusprojektin jäljiltä, ja niinpä­ kaikkea ylijäämämateriaalia päätettiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Kevättalvella 2018 kaadettiin rakennuspaikalta viisi mäntyä ja niiden lisäksi vielä neljä muuta, jotka sahautettiin keväällä pelkkahirsiksi. Myös aiemman aittarakennuksen vanhoja hirsiä oli varastossa.

”Vaikka materiaaliksi valikoitui luonnollisesti hirsi, emme olleet kiinnostuneet ihan perinteisestä hirsimökistä, vaan haimme sille modernimpaa ilmettä. Näimme japanilaisen Mujin suunnitteleman pienen kymmenen neliön talon Habitaressa muutama vuosi sitten, ja inspiroiduimme siitä”, kertoo Jori.

Koska tontilla oli ennestään jo lukuisia eri rakennuksia ja suunnitelmissa oli tehdä lähinnä nukkumakäyttöön tarkoitettu rakennus, rajattiin sen neliöt kymmeneen. Siten rakennus voitiin toteuttaa toimenpideluvalla.

Helmikuussa 2018 Jori teki ensimmäiset luonnokset, joiden pohjalta rakennettiin pienoismalli. Ideoita palloteltiin yhdessä iltaisin ja lopulta rakennuspiirtäjä Anu Jääskeläinen piirsi ideat rakennuspiirustuksiksi.

Alun pelkotiloja

Varsinainen työ aikoi maanraivauksella. Vaikeakulkuisen maaston takia työkoneita ei viety metsään vaan kantojen siirto ja raivaus tehtiin hartiavoimin. Jori kuljetti paikalle noin 150 kottikärryllistä soraa. Varsinainen hirsien veistopaikka perustettiin vanhan päärakennuksen pihapiiriin, jotta sähköä oli helposti saatavilla.

Hirsien veistämisessä kului lähes koko heinä- ja elokuu.

”Meillä ei ollut juurikaan kokemusta hirrenveistosta, joten lähdimme liikkeelle nollasta. Toiveissa oli tehdä lohenpyrstönurkka, joka mielestämme sopi parhaiten moderniin ja suoralinjaiseen mökkiin. Katsoimme vanhojen konkareiden videoita YouTubesta, emmekä olleet yhtään varmoja pystyisimmekö samaan.”

”Kun seisoimme ensimmäistä kertaa veistopaikalla, tunne oli pelottava. Kun vihdoin uskalsimme aloittaa, itseluottamus kasvoi salvos kerrallaan. Välillä se palkitsi onnistumisin, välillä taas hidas eteneminen turhautti. Kerros päivässä oli meille melkoinen saavutus. Kerros kerrokselta kasvava hirsi­seinä kuitenkin palkitsi ja työn etenemisen näki koko ajan.”

Monista eri työvälineistä aloittelijan käteen istui parhaiten käsisaha, jolla työstäen salvoksista tuli siistejä. Varaukset tehtiin moottorisahalla ja telsolla.

”Kun saimme takaseinän harjakorkeuteen ja sen viimeisen todella painavan hirren paikalleen, tuntui että olemme jo saavuttaneet paljon, vaikka koko korkea etuseinä oli vielä kesken.”
Kaiken kaikkiaan käsisahalla sahattuja salvoksia kertyi yhteensä 160.

Osana luontoa

Mökkiin tehtiin aluksi huopakatto, mutta se on myöhemmin tarkoitus korvata turvakatolla. Katon tekeminen oli projektin vaativimpia kohtia.

”Mökin työnimi on ollut alusta alkaen metsämökki tai piilopirtti. Ajatuksena on ollut, että rakennus sulautuu ympäröivään maastoon ja luontoon. Sen materiaalina on käytetty rakennuspaikalta tai läheisyydestä kaadettuja puita, se seisoo luonnonkivillä ja siinä on saviseinä. Olisi ollut hienoa käyttää katossa tuohta, kuten ennen vanhaan, mutta siinä kohtaa jouduimme joustamaan”, kertoo Jori.

Hyötyä etäisyydestä

Suuria kompromisseja pariskunta ei myönnä tehneensä, vaikka suunnitelmat ovat matkan varrella hieman muuttuneet. Esimerkiksi oven paikka siirtyi etuseinältä päätyyn ja etuseinään tehtiin kokeiluna pölkkysaviseinä. Pölkkysavi on vanha menetelmä, jossa haloista muurataan seinä luonnonsavea apuna käyttäen. Pölkkysaviseinässä käytettiin neliönmallisia pölkkyjä. Savi on Villecon olkisavea.

”Olemme saaneet rauhassa pohtia jokaista vaihetta, kun kiirettä ei ole ollut. Koska projekti on ollut kaukana kotoa, pakollisia taukoja on tullut paljon. Aina kun olemme palanneet työmaalle, intoa on riittänyt”, sanoo Jori.
Rakentaminen on toiminut myös tervetulleena vaihteluna molempien arjelle ja päivätöille.

”Rakentaminen on rauhallinen ja rauhoittava mielentila. Hienoa on ollut se, että olemme tehneet tämän yhdessä. Nyt kun olemme nukkuneet mökissä yhden yön ja se on enää pientä hienosäätöä vaille valmis, olen todella ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan”, Jori kertoo projektista.

”Matka ensimmäisistä luonnoksista valmiiseen mökkiin on ollut huikea. Kun itse olen ollut epäuskoinen, toinen on tukenut ja toisinpäin.”

Vaikka projekti on vienyt aikaa, kokemus on ollut kaikin puolin positiivinen.

”Tämä projekti on rohkaissut eikä rakentamisen romantiikka ole kaikonnut. Olen oppinut paljon ja tiedän paremmin omat kykyni ja mahdollisuuteni. Tämä mökki on kuin prototyyppi, ja olisi kiinnostavaa tehdä tästä versioita. Myös savusaunan rakentaminen houkuttaa.”

Mökin rakentamisen vaiheita voi seurata Instagramissa tunnuksella @cabinproject.

Juttu on ilmestynyt ensimmäisen kerran TM Rakennusmaailmassa 10/19.