peltitakka

Pellettitakka annostelee omasta säiliöstään puupellettejä tuleen ja polttaa ne. Syntyneen lämmön laite puhaltaa siihen tilaan, johon se on asennettu. Erilaiset automatiikat huolehtivat siitä, että liekki syttyy ja se saa sopivasti polttoainetta.

Puustiset muuttivat suorasähkölämmitteiseen rivitalohuoneistoon noin vuosi sitten. Sähkön hinnan nopeat hyppäykset ylöspäin ja hidasliikkeisyys silloin, kun tukkusähkö on halvempaa, toivat mieleen muut lämmitystavat. Rakennusmessuilla esittelyssä ollut pellettitakka miellytti sekä ulkonäöltään että toiminnaltaan.

”Teimme kaupat esillä olleesta takasta – tosin sillä ehdolla, että sen keltaiset värikuoret vaihdettiin ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin”, kertoo Hannu Puustinen.

Suurin osa markkinoilla olevista pellettitakoista onkin sellaisia, että niiden ulkonäköä voi nopeasti vaihtaa. Saatavilla on eri värisiä teräs- ja keramiikkakuoria, joiden vaihto on nopeata – aivan kuin kännyköiden kuoria vaihtaisi. Se antaa mahdollisuuden sopeuttaa lämmityslaite helposti muuhun sisustukseen – esimerkiksi verhojen vaihdon yhteydessä voi sävyttää koko huoneen kevät- tai talviasuun.

Suorasähkölämmitteiseen rivitaloon ei yleensä hormeja ja tulisijoja asennella, sillä ostohetkellä päätös kaikesta huolimatta syntyy useimmiten tunteella. Siksi rakennuttajan tai grynderin ei kannata sijoittaa rahaa järkevään lämmitykseen vaan tunnelmaa luoviin yksityiskohtiin. Kalliit asumiskulut selviävät erityisesti ensiasunnon ostajille vasta muutaman kuukauden kuluttua.

Puustisten asunto on rakennettu yhteen tasoon, ja rungon materiaalina on puu. Hormiksi valittiin kevyt teräksinen valmispiippu, joka oli helppo viedä läpi rakenteiden – savun johdattaminen seinien ja välipohjan läpi ei ollut sen puolesta lainkaan vaikeata. Yläpohjan eristeenä on puhallettu selluvilla, joten sen kohdalla vaadittiin huolellisuutta, jotta palomääräykset täyttyivät kirjaimellisesti.

Pienimpienkin takkojen maksimiteho on lähellä kymmentä kilowattia, joka riittää melko isoon asuntoon jopa paukkupakkasilla, jos lämmön vain saa jaettua tasaisesti. Toisaalta suurten, vesikiertoiseen lämmitykseen suunniteltujen laitteiden tehot ylittävät 20 kW, eli ne kilpailevat oikeasti pannuhuoneen kanssa.

Lämmön jakaminen tapahtuu tavallisimmin ilmakierrolla. Asunnon muoto ja väliseinät estävät usein lämpimän ilman pääsyn kaukaisimpiin nurkkiin, ainakin kun ovet ovat kiinni. Siksi kylmänä kautena pitää joko edelleen käyttää jonkin verran sähköä tai parantaa kiertoa esimerkiksi puhaltimin.

Lämpö ei myöskään synny tyhjästä, joten pellettien osto, varastointi ja kuljetus kannattaa miettiä hyvin. Tähän mennessä on ollut nyrkkisääntönä, että polttoaine kannattaa hankkia irtotavarana tai suursäkeissä, jos haluaa todellisia säästöjä. Se merkitsee sitä, että pellettien kuljetus tai varastointi on järkeistettävä – ehkäpä molemmat.