Erityisesti 50- ja 60-lukujen kerrostaloihin toteutetaan uusia pesutupia ja korjataan jo olemassa olevia. Yhteisillä pesu- ja kuivaustiloilla on myös monia kerrannaishyötyjä, kuten kosteuden väheneminen huoneistoissa.

Kuutisen vuosikymmentä sitten rakennetuissa taloissa on tyypillistä, että erityisesti pienempien huoneistojen kohdalla kylpyhuoneet ovat ahtaita. Tuolloin pyykkikoneet olivat vielä harvinaisempia, joten asuntoja suunniteltaessa niille ei varattu tiloja, vaan asukkaiden oletettiin käyttävän yhteisiä pesutupia.

70-luvullea rumpupesukoneet syrjäyttivät pulsaattorikoneet. Näitä alettiin yhdistää kuivausrummun kanssa pesutorneiksi, ja kylppäriin alettiin suunnitella tila niitä varten. Siksi talopesulan tarve on 1950-60 luvun taloissa polttavampi kuin uudemmissa kohteissa.

Usein esimerkiksi linjasaneeraus tuo tilaisuuden uusia pesutupa tai rakentaa sellainen. Jos tiloja ei ole ennestään, se pitää löytää ja saada varatuksi tähän käyttöön. Koneiden ja asentajan tilaaminen ei siis riitä, vaan pitää päättää ja määritellä käyttöön tulevat koneet. Lisäksi tila tulee kunnostaa ja ensimmäiseksi tehdä sille lvi-suunnitelma.

Taloyhtiöissä erilaiset tavat

Isännöitsijä Matti Ruuti kertoo, että päätöksenteon osalta taloyhtiöt ovat erilaisia. Toisissa on muutosvastarintaa ja epäilyä kaikkea uutta vastaan. Toisessa ääripäässä pesutupa nähdään asukkaille tarjottavana palveluna, joka koetaan kuuluvaksi nykyajan tavanomaiseen palvelutasoon. Yleensä muutosvastarinta ilmenee hallituksen jäsenissä, eikä hallitus vie asiaa yhtiökokoukseen ratkaistavaksi. Näissä taloissa jatketaan kylpyhuonekoneilla vuodesta toiseen.

”Siellä missä muutosvastarinta viivästyttää pesulan perustamista, argumentteina käytetään muiden muassa asukkaiden jo koteihinsa hankkimia pesukoneita, mikä ikään kuin tekisi koko talopesulan turhaksi.”

Usein kiinteistöpesulan ­käytöstä ­aiheutuvista kustannuksista ja palvelun hinnoittelusta ei ole täyttä varmuutta. Jos kustannukset halutaan jakaa mahdollisimman tarkasti ja oikeudenmukaisesti, voidaan mennä desimaalitason tarkkuuteen. Tällöin summat ovat pieniä, mutta periaatteen vuoksi voidaan käyttää paljon energiaa asioiden ratkaisemiseen.

Ruuti kertoo, että sama periaatekysymys koskee kiinteistöjen datapalvelujen hinnoittelua, joitten osalta taloyhtiöt ratkaisevat jaetaanko aina vain pienemmiksi käyviä laajakaistapalvelun maksuja osakkaille neliöiden vai asuntojen lukumäärän suhteessa.

Myös hankintavaiheessa on tietty haitta siitä, jos hankittavat koneet kilpailutetaan – sen seurauksena valitaan lähes poikkeuksetta halvin, ominaisuuksiltaan riisuttu kokoonpano.

Miten järjestää rahastus

Helsinkiläisen Asunto Oy Mäkitorpantie 7:n hallitus päätti, että saunan toinen pukuhuone muutettiin pesutuvaksi. Samassa yhteydessä otettiin kanta, että tupa on asukkaille kuuluva etu, eikä sen käytöstä tarvitse erikseen maksaa.

”Varaukset hoidetaan yksinkertaisesti vihkoa käyttäen. Kun mitään mutkikasta maksusysteemiä ei ole, varaaminenkin hoituu kynällä ja paperilla”, kertoo hallituksen puheenjohtaja Leena Eräsaari.

Esteri Pesulakoneet Oy:n markkinointipäällikkö Harri Karling kertoo, että valtaosa pesutuvista on asukkaille ilmaisia. Mikäli pesulassa on maksujärjestelmä käytössä, niin taloyhtiö saa tyypillisesti tuottoina noin 1 500 euroa vuodessa, ja sähköisen varausjärjestelmien hinta on karkeasti ottaen kolminkertainen.

Maksujärjestelmä voi toimia myös puhelimella, mutta tällöin operaattori perii 30–40 prosenttia liikkuvasta rahamäärästä. Edullisemmat kustannukset ovat lähimaksulla toimivassa maksujärjestelmässä, jossa operaattorin kulut ovat noin 20 prosenttia. Lähimaksurahastin on helppo käyttää, sillä pelkkä kortin vilautus lukijan edessä riittää.

”Nykyaikaisilla älypuhelimilla olisi mahdollista toteuttaa edullisempiakin rahastusjärjestelmiä. Tällöin kuitenkin vanhimmat asukkaat jäisivät hyvin usein järjestelmän ulkopuolelle, kun soveltuvaa puhelinta ei ole.”

”Pesulan käytön rahoittamisen kannalta pienissä taloyhtiöissä on mielestäni järkevää määritellä palvelu kuuluvaksi taloyhtiön peruspalveluihin, joka rahoitetaan hoitovastikkeella, eikä kerätä käyttäjämaksuja erikseen. Suurissa taloissa yleensä käytetään käyttäjärahoitusta. Olen pyrkinyt valitsemaan mahdollisimman yksinkertaisia rahastusjärjestelmiä, jotta ne eivät sulkisi ketään pois. Kortti-, poletti- ja mobiiliperustaiset järjestelmät onnistuvat monilta, mutta eivät kaikilta. Ne aiheuttavat ongelmia vanhuksille, heikkonäköisille ja nuoremmillekin, joilta puuttuu taito laitteiden käyttöön. Kolikkorahastus ei heitä sorsi”, kertoo Matti Ruuti.

Yhteisöhengen nostattajia

Rakennuksen hyvinvoinnin kannalta on edullista, kun pyykkiä ei pestä eikä kuivata asunnoissa. Näissä toimissa ilmaan tulee merkittävä määrä kosteutta, joka puolestaan kuormittaa rakenteita. Kesäaikaan tavanomainen kuivausrumpu myös lämmittää huonetta, ja hellekaudella tämä saattaa olla hyvinkin kiusallista.

Yhteiset pesutilat ja niiden ahkera käyttö saa myös asukkaat enemmän tekemisiin keskenään. Tämän seurauksena on havaittavissa, että myös pihatalkoiden tapaisten toimintojen suosio ja osallistujamäärät kasvavat.

Koko korttelin kokoontumispaikka

Nykyisin asuinkiinteistöjä rakennetaan yhteistyössä niin, että asukkaat edustavat eri ikäryhmiä ja siten erilaisia elämänvaiheita. Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaareen on rakennettu ”Sukupolvien kortteli”, johon sisältyy opiskelija-asuntoja, vuokrahuoneistoja ja omistusasuntoja.

”Olemme hakeneet tällaisissa kohteissa yhteistyötä eri rakennuttajien kesken. Kun koko korttelin yhteistilat palvelevat suurempaa käyttäjäkuntaa, niiden laajuus ja varustelu voidaan toteuttaa paremmin”, kertoo Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen.

Sukupolvien korttelissa jokaisella talolla on oma sauna, mutta pesutilat ja kuntosali ovat kaikille taloille yhteiset. Talokohtainen kuntosali olisi hieman vaikea toteuttaa, mutta kun käyttäjinä ovat koko korttelin asukkaat, salin laitetasoa voidaan kohottaa. Samalla on mahdollisuus varata kuntoilu- ja pesutoiminnoille väljät tilat; tilojen käyttö parantaa myös korttelin yhteisöllisyyttä, kun muiden asukkaiden kanssa tulee useammin erilaista kanssakäymistä.

Kankainen arvioi, että huoneistokohtaiset saunat ovat hienokseltaan poissa muodista. Pienimpiin asuntoihin niitä ei enää rakenneta ja saneerauksissa saunoja muutetaan esimerkiksi vaatehuoneiksi – pari vuosikymmentä sitten suuntaus oli päinvastainen.