Vasta-asennettujen PEX-käyttövesiputkien aiheuttamia haju- ja makuhaittoja on Suomessa todettu lähinnä vuoden 2014 aikana tai jälkeen asennetuista putkistoista. Yön yli putkissa seisonut vesi on saattanut haista ja maistua epämiellyttävältä. Ongelmia ei ole ilmeisesti esiintynyt kuin tietyissä viallisissa putkissa.

Haittojen aiheuttajina ovat olleet putkista liuenneet hiilivedyt, joilla on hyvin matala havaittavuuskynnys. Esimerkiksi metyylitertbutyylieetteri MTBE on aistinvaraisesti havaittavissa jo ennen kuin siitä on terveydelle haittaa.

PEX-putkista yleisimmin liukenevista hiilivedyistä tertbutyylialkoholi (TBA) ei kuitenkaan ilmaise läsnäoloaan samalla tavalla. TBA on isopropanolin sukulaisaine, joka on LD50-arvonsa perusteella hieman etanolia myrkyllisempää. Ainetta ei toisaalta etanolin tavoin luokitella syöpävaaralliseksi.

TBA:lle ei ole Suomessa määritelty terveysperustaista juomaveden raja-arvoa. Saksan ympäristöviranomainen UBA on esittänyt TBA:lle juomavedessä raja-arvoa 500 mikrogrammaa litrassa.

”Arvo vaikuttaa oikealta, sillä myös Euroopan kemikaalivirasto ECHA on päätynyt samaan”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Kiviranta toteaa.

Kiviranta muistuttaa, että raja-arvo perustuu pitkäaikaiseen saantiin. Niinpä esimerkiksi lyhytaikainen hieman suurempi altistus ei ole vielä hälyttävä.

TBA-pitoisuudet pysyivät raja-arvoissa

Satakunnan ammattikorkeakoulun Vesi-Instituutti Wanderissa tehtyjen tutkimusten perusteella TBA:n pitoisuudet pysyvät muovisissa PEX-käyttövesiputkissa esitetyissä raja-arvoissa. Tavanomaisia käyttöolosuhteita mallintavissa kokeissa TBA-pitoisuus kohosi korkeimmillaan 330 mikrogrammaan litrassa. Muita tutkittuja putkinäytteitä korkeamman tuloksen antoi vuonna 2014 valmistettu PEX-putki.

Lisäksi TBA- ja muut hiilivetypitoisuudet laskivat selvästi putkien käyttöajan myötä. Muutamissa tapauksissa pitoisuudet putosivat jo viikossa alle määritysrajojen. Uusien putkien asennuksen jälkeinen runsaampi veden käyttö onkin yleinen suositus.

Tutkimukseen liittyi myös VTT:llä tehtyjä testejä, joissa vettä seisotettiin näyteputkissa jopa yhdeksän vuorokauden ajan. Tällöin kahdella putkinäytteellä kahdeksasta pitoisuudet nousivat yli ehdotetun raja-arvon.

”Testiasetelma oli kuitenkin haettu pahimman vaihtoehdon kautta. On myös huomattava, että testeissä käytettiin ultrapuhdasta vettä, joka liuottaa tutkittuja aineita tavallista vettä paremmin”, FT, Vesi-Instituutti Wanderin johtava hankepäällikkö Martti Latva painottaa.

Tuloksia pohdittaessa on ehdottomasti muistettava, että pitoisuudet on mitattu veden seisotuksen jälkeen. Vettä juoksutettaessa pitoisuudet jäävät laimentumisen myötä ratkaisevasti pienemmiksi.

”TBA ja MTBE esiintyvät myös hyvin pitkälti käsi kädessä. MTBE:n haju paljastaa siis tilanteen ennen kuin raja-arvot ylittyvät”, Latva muistuttaa.