Olipa tulisijan tyyppi mikä tahansa, säännöllinen huolto on välttämätöntä. Nuohooja hoitaa osansa, mutta hänen työtään on hormien ja tulisijojen puhdistus. Huolto- ja korjaustöihin on ryhdyttävä itse tai kutsuttava ammattilainen asialle.

”Pienistä tulisijan huoltotöistä selviää omatoimikorjaajakin, kunhan toimii ohjeiden mukaan ja paloturvallisuus tiukasti mielessä. Jotkut huoltoon liittyvät työt ovat aina ammattilaisten tehtäviä. Näin on silloin, kun joudutaan purkamaan rakenteita tai tekemään muutoksia”, sanoo uunimuurari Mikko Nylander, joka muuraa ja kunnostaa pääasiassa perinteisiä varaavia tulisijoja, kuten puuhelloja, pönttö-, kaakeli- ja leivinuuneja.

Kunnostus vai viimeinen pesällinen?

Vanha tulisija saattaa olla toimiva, mutta sen ulkonäkö ei ehkä miellytä alkuunkaan. Silloin kannattaa selvittää, miten toimivasta saisi paremmin silmään sopivan. Hyvin lämmittävää ja ehjää tulisijaa ei kannata ainakaan mahdollisuuksia tutkimatta suin päin ryhtyä rikkomaan.

”Tulisijan pintakäsittelyn voi uusia. Vaihtoehtoja ovat laatoitus, kalkkirappaus tai maalaus. Luukkujen vaihtokin antaa paljon ilmettä. Jopa tulisijan muotoa on jossain määrin mahdollista muuttaa. Neuvoja voi kysyä paikalliselta tulisijamuurarilta.”

Varaavan takan muotoja ei voi kuitenkaan muuttaa lisäämällä massaa.

Pienet huoltotyöt voi tehdä omatoimisesti

Arina on kovassa kuumuudessa ja käytössä kuluva osa, ja markkinoilla on iso valikoima arinoita. Arinan ostajan tärkein muistettava on materiaali, josta ei tingitä: rakoarinan pitää olla valurautaa. Sopiva arina saattaa löytyä rautakaupan hyllyltä tai sen tilausvalikoimasta, tai sen voi teettää sepällä.

Jos halkeamat ja raot ovat pieniä, maksimissaan 3 mm, ne voi korjata tulenkestävällä muurauslaastilla eli tulilaastilla. Laastipussien ja korjausmassapakkausten kyljestä löytyvät työohjeet. Raot imuroidaan ensin mahdollisimman puhtaiksi, kostutetaan vedellä ja sitten tilalle voi laittaa uutta laastia. Jos halkeamat ovat tätä suurempia tai pesässä on tiiliä irti, paikalle pyydetään tulisijamuurari.

Pienestä 1-2 mm:n halkeamasta muurissa ei kannata säikähtää, varsinkin jos halkeama pienenee tai häviää kun muuri jäähtyy. Lämpötilan vaihtelun aiheuttama lämpöliike voi tuoda tällaiset halkeamat esiin, se on aivan normaalia.

Jos halkeama ei häviä vaikka muuri jäähtyy tai se suurenee ajan saatossa, voi olla kyse esimerkiksi muurin perustusten liikkumisesta. Silloin kutsutaan heti eli ennen seuraavaa lämmityskertaa ammattilainen (palotarkastaja, nuohooja, muurari) tarkistamaan asia.

Lenksottava luukku kuriin

Luukku on lujilla tulen loimotuksessa. Katkenneet saranatapit ja roikkuvat raamit eivät ole muurarin vaan sepän töitä, tai sitten on ostettava kokonaan uusi luukku tilalle. Omatoiminen osaa korjata toki jotain itsekin.

Löysän raamin saa kiinni 4–5 cm ankkurikiiloilla. Luukun ja tiilien välistä sisäosasta puhdistetaan roskat ja villat. Luukun raamin ylä- ja alareunaan porataan hylsyn kokoiset reiät. Luukku kiristetään esimerkiksi ilmastointiteipillä uunia vasten. Pienemmällä terällä porataan hylsynsyvyiset reiät tiileen. Reikien paikat kohdistetaan niin, ettei hylsy osu saumaan. Sitten asetellaan hylsyt reikiin ja kopistellaan pohjaan saakka. Lopuksi raamin ja tiilen väliin jäävä rako tiivistetään sisäpuolelta palovillalla esimerkiksi pöytäveitsellä tunkien. Uudempia luukkuja voi kiristää ruuvimeisselillä nippeleistä, jos luukku retkottaa.

Jos luukku kaipaa uutta pintakäsittelyä, ruoste ja maali lähtee helpoiten hiekkapuhalluksella. Hitaampi ja työläämpi tapa on hinkata käsin teräsharjalla, nopeampi kikka on kiinnittää teräsharja porakoneeseen pyörimään. Maalaukseen sopii mainiosti uunimusta, ei siis liesimusta. Huom! Rautakaupoissa myytävät kuumuutta kestävät maalit eivät oikeasti kestä tulisijan kuumuutta.

Vinkki! Mustaksi nokiintunut lasiluukku puhdistetaan näin: Irtonoki pyyhitään sanomalehdellä, sitten veteen kostutetulla talouspaperilla. Vaihtoehtoisesti lasiluukkuun voi hieroa koivutuhkaa ja pyyhkiä sitten kostutetulla talouspaperilla. Loppusilauksena luukun voi huuhdella vedellä.

Lue lisää:

Näin puhdista hellan ruostuneen valurautapinnan

Muurin ehostus

Muurin pintakäsittely sujuu monessa tapauksessa amatööriltäkin. Vanhan muurin maalaus on helppo homma, kunhan käytössä ovat oikeat materiaalit. Käsittelemätön tiilipinta on helpoin ehostaa. Puhtaaseen tiileen tarttuu kaikenlainen pintakäsittely, esimerkiksi maalaus, rappaus tai laatat.

Kalkkirappaus tehdään käsirappauslaastilla, jossa on raekoko 1,2 mm tai 0,6 mm. Kivirakenteiseen pintaan sopii parhaiten vaikkapa silikaatti- tai kalkkimaali. Tärkeintä on, että maali kestää lämpöä kellastumatta. Jatkuvasti lämpimissä tiloissa käyvät kaikki maalit. Jos tila on osan vuodesta kylmillään, niin vain kalkkipohjaiset ja silikaattimaalit sopivat.

Hankala tapaus on 70-luvun talo, jonka tiilimuuri on maalattu kirkuvan värisellä maalilla. Vanha kiiltävä maalipinta on vaikein mahdollinen korjata tai muuttaa. Maalausta voi yrittää silikaattimaalilla (esimerkiksi Kivitex) tai muurimaalilla (Tikkurila). Öljymaalikin käy, jos kyseessä on jatkuvasti lämmin tila.

Toinen vaihtoehto on jyrsiä maali pois ja rapata pinta laastilla tai maalata kalkki- tai silikaattimaalilla. Usein olisi viisainta ujuttaa koko armottoman hikinen ja itse tehden ehkä vähemmän siististi onnistunut urakka maalarin tai tulisijamuurarin kontolle.