Eero Koskelan työympäristö sijaitsee keskellä henkeäsalpaavan kaunista itäuusmaalaista kulttuurimaisemaa. Sahalle Askolan kirkonkylältä ajettaessa asfaltti vaihtuu soraksi ja maisemat avautuvat joka suuntaan: on peltoa, metsää ja yllä kaartuvaa taivasta.

Perillä vieraan toivottaa tervetulleeksi yrityksen suhdetoimintajohtaja, reipas 12-vuotias pikinokkainen suomenpystykorva Mandi. Kansalliskoira täydentää kasallismaiseman.

Saha toimii maatilalla, jossa harjoitetaan myös luomuviljelyä ja metsätaloutta. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1989. Eeron lisäksi sahalla työskentelee hänen kolmekymppinen poikansa Oskari, joka kertoo oikeastaan ajautuneensa alalle, vaikka hänellä on koulutus aivan muuhun.

”Työtä on kuitenkin riittänyt hyvin. Pitää nyt katsoa, mitä elämä tuo tullessaan”, hän tuumaa filosofisesti.

Tarpeen mukaan sahalla on sesonkiaikaan apuna myös yksi tai kaksi palkattuakin työntekijää.

Kyläsahat katoavat

Kyläsahat edustavat katoavaa maalaisperinnettä. Ennen vanhaan jokaisessa kylässä oli sahansa, mutta nykyisin niistä useimmat ovat muisto vain. Maatalon ulkorakennuksien takaa saattaa löytyä vielä puurunkoisen sirkkelisahan luhistunut runko.

”Suomessa on nykyisin ehkä tuhat piensahaa, useimmat niistä enimmäkseen asiakkaan puita sahaamassa käyviä rahtisahoja”, Eero Koskela kertoo.

Hän tietää, sillä hän on toiminut aktiivisesti Suomen Sahayrittäjät ry:ssä.

Eero Koskela arvelee, että ylivuotista puuta varastoivia piensahoja on jäljellä vain muutamia kymmeniä. Siihen on selityksensä. ”Varastointi vie tilaa ja sitoo aika paljon pääomaa.”

Koskelan tilalla sahayrittämiseen ryhdyttiin panostamaan pitemmän ajan kuluessa, mutta tavoitteellisesti. Tilalla oli totuttu sahauttamaan rahtisahurilla omista metsistä kaadettua, yhtiöille kelpaamatonta tukkipuuta laudoiksi ja lankuiksi omaan käyttöön ja myyntiin. Bulkkitavaran tekeminen ei kuitenkaan pitemmän päälle osoittautunut kovin kannattavaksi, joten oman sahan hankkiminen alkoi tuntua järkevältä ajatukselta. Koskelat päättivät erikoistua ja panostaa laatuun ja vuonna 1998 tilalle hankittiin Woodmizer 40 -vannesaha.

Ensimmäisen taivasalla sahatun kesän jälkeen rakennettiin sahahalli ja varastotiloja. Nykyisin niitä on tuhannen neliötä. Kun kuivaamo saatiin käyttöön 2000-luvulla, sahatavara on saatu kuivattua koneellisesti puusepänkuivaksi.

Erikoislaatua erikoiskäyttöön

Puusepät, veneenrakentajat, perinnerakentajat, hirren veistäjät ja laatutietoiset puurakentajat ympäri Suomen hankkivat Puutavara Eero Koskelalta ylivuotista puutavaraa. Sahalta saa erikoismittoja ja erikoisleveitä lankkuja rakentamiseen, käsin kuorittuja hirsiaihioita ja järeitä parruja, venelautaa, eri levyistä ja paksuista tuppilautaa ja -lankkua monesta puulajista.

Esimerkiksi Museovirasto tarvitsee korjauskohteisiin paljon erikoismittaista puutavaraa.

Profiloivaa höylää Koskelan sahalla ei ole, mutta kahden yhteistyökumppanin avulla sahalta saa myös valmiiksi höylättyä tavaraa. Tasohöyläykset tehdään itse.

Pelkkahirret ja erikokoiset parrut sekä leveät lankut ovat sahalle tärkeitä tuotteita.

”Erikoismittaista puutavaraa menee paljon vanhoihin kohteisiin. Ennen runkorakenteissa käytettiin isoja parruja. Nykyisin sellaiset järeät rakenteet alkavat olla harvinaisia”, Eero Koskela huomauttaa.

Puutavara Eero Koskelalla on uskollinen asiakaskuntansa.

”Ilmeisesti asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, kun palaavat ja myös kertovat meistä eteenpäin”, Oskari Koskela sanoo.

”Tällaisia sahoja ei enää niin kovin paljon ole jäljellä”, Eero Koskela lisää vaatimattomasti.

Koskelat sahaavat vaakavannesahalla, jonka sahausjälki ja mittatarkkuus on erittäin hyvä. Saha soveltuu myös parhaiten juuri järeän puun sahaukseen.

”Pystymme sahaamaan jopa metrin halkaisijaltaan olevia puita. Lankun maksimileveys on 75 cm.”

Kuvassa sahattavan tukin läpimitta on paksuimmalta kohdaltaan noin 70 cm. Siitä syntyy neljästä viiteen paksua lankkua.

Alkuperä tiedossa

Sahahallissa Eero Koskela valmistautuu sahaamaan paksua mäntytukkia vuonna 2008 hankitulla Woodmizer LT 70 -sahalla. Koskelat voisivat laittaa jokaiseen lankkuun, hirteen tai lautaan tarkan alkuperätiedon, sillä he tietävät tarkalleen, mistä jokainen sahattu tukki on peräisin. Yhtään sikaa ei osteta säkissä eikä puuerää pelkän puhelinkeskustelun perusteella.

”Käymme etukäteen paikan päällä katsomassa kaikki kohteet”, Eero Koskela kertoo.

Parhaillaan sahattava oleva tukki on tullut naapurikylästä, paikallisen metsänomistajan metsästä.

Metsänomistajan käsitys leimikon laadusta ei välttämättä aina kohtaa sahurin käsitystä. Kannattaa silti käydä katsomassa. Joskus tosin matka voi osoittautua niin pitkäksi, että kuljetuskustannukset osoittautuisivat liian suuriksi.

Koskeloiden sahaamat tukit ovat joko suoraan paikallisten metsäsomistajien myymiä tai metsänhoitoyhdistysten välittämiä. Jonkin verran he sahaavat myös esimerkiksi puistoista saatavia jaloja lehtipuita.

Koskeloilla on omiakin metsiä, mutta ne ovat kuusivaltaisia. Koska sahalla sahataan pääasiassa mäntyä, oman metsän puulla ei pitkälle pötkitä.

Nyt sahattavan tukin läpimitta on paksuimmalta kohdaltaan noin 70 cm. Oskari Koskela kertoo, että siitä syntyy neljästä viiteen paksua lankkua.

”Pyrimme välttämään hukkaa. Lopusta tulee lautoja. Ylijäämästä tulee haketta, joka käytetään omassa hakepolttimossa.”

Leveää lankkua menee paljon esimerkiksi pöytiin ja penkkeihin.

Ulkona tuoreen puun tuoksu johtaa käsin kuorittujen hirsien luokse. Oskari sanoo, että nykyisin todella harvasta paikasta saa enää huolellisesti käsin kuorittuja hirsiä.

Erikoistumalla pärjää

Eero ja Oskar Koskela, Mandista nyt puhumattakaan, näyttävät osaansa tyytyväisiltä. Miehet kertovat saavansa työstä palkan, vaikka ei sillä äkkirikastumaan pääsekään.

”Päivät ovat pitkiä ja työ kovaa, mutta kyllä tällä toimeen tulee. Voisin kyllä suositella tätä aloittelijallekin. Aika pienellä investoinneilla pääsee alkuun. Sahalaitteet sinänsä eivät niin hirmukalliita ole, mutta toisaalta kyllä tarvitaan varastotiloja ja kuormakalustoa tukinsiirtoon”, Eero Koskela sanoo.

Työtä sahalla on jaksettava tehdä. Puut pyritään kaatamaan talvikaatona, kun puu on lepotilassa ja säilyy parhaiten. Vaikka keskitalvellakin saatetaan sahata, sesonkiaika on keväällä ja kesällä. Lomia voi pitää loppukesästä tai talvella, mutta miehet myöntävät, että vähemmälle ne ovat jääneet.

Piensahat pärjäävät erikoistumalla, palvelemalla ja joustamalla.

”Bulkkitavaraa ei kannata tehdä. Pienet sahat pystyvät reagoimaan nopeasti ja toimittamaan vähän erikoisempiakin tilauksia. Isot linjat ja teollisuussahat eivät muuta prosessia erikoistilauksen takia”, Eero Koskela huomauttaa.

Puutavara Eero Koskelalta saa edelleen käsin kuorittuja hirsiä.

Hyvästä puusta puute

Kesän korvalla sahalla ollaan parhaan sesongin keskellä. Sahattava puu olisi pitänyt jo kaataa talvella, joten jos niitä hitaasti kasvaneita, järeitä mäntyjä ei leimikoista löytynyt, ongelma ei kosketa vain tämän kesän sahauksia, vaan rakentajien ja puuseppien ensi vuoden tilauksia.

Puusepillä on nykyisin haasteita löytää riittävän laadukasta ja puusepänkuivaa puutavaraa. Puun tulisi olla luonnonmukaisesti, hitaasti kasvanutta, tiheäsyistä ja kovaa.

Asiakkaat kaipaavat ylipäätään kuivaa, ylivuotista puuta, sillä tuoretta, vasta sahattua puuta ei voi heti käyttää. Kuiva ylivuotinen puu ei vääntyile kostean tapaan.

Metsäisessä Suomessa on valitettu huippulaatuisen puun puutteesta. Mutta minkälaista huippulaatuinen puu sitten on?

”Huippulaatuinen puu on hitaasti kasvanutta, vanhaa, karsiutunutta ja järeää. Esimerkiksi puuseppä lähtee mielellään tekemään leveästä kappaleesta, eikä hänelle ole neljän tuuman lankusta ole paljokaan iloa”, Eero Koskela huomauttaa.

Eero Koskela sanoo, että puuseppien ja hirsirakentajien kaipaama järeä puu alkaa olla vähissä. Sitä ei ole enää helppoa löytää, sillä nykymetsänhoito tähtää nopeaan kasvuun.

Yksi Eero Koskelan pitkäaikaisista asiakkaista, kirkkonummelalainen perinnehirsirakentaja Lauri Kinnunen tietää, miltä tuntuu etsiä hyviä hirsiä kissojen ja koirien kanssa.

Keväisin hirsiä tarvitaan erityisesti kengityksiin.

”Sesongin alussa hyvälaatuista hirttä on vielä hyvin saatavissa. Valikoimaa ja pituuksia riittää. Loppuvuotta kohti tarjonta on heikompaa. Kaikki ovat myyneet varastonsa tyhjiksi”, Lauri Kinnunen kertoo.

Ongelmana on kuitenkin se, että kyseessä on talvella kaadettu puu, jonka suhteellinen kosteus on vielä aika korkea. Jos sellaisen laittaa seinään, villat välissä homehtuvat.

Ylivuotista hirttä on äärimmäisen harvoin saatavilla.

Hirsikehikoihin laadukasta ja kuivaa puuta tarvitaan luonnollisesti huomattavasti enemmän. Pahimmillaan puuta päästään vasta valikoimaan talvella leimikosta. Harva asiakas on valmis kehikkoaan aivan niin pitkään odottamaan.

Käsin veisto voi tyssätä siihen, ettei puuta löydy. Tai sitten sitä haetaan Lapista saakka.

Hyvää puuta myös rakentamiseen

Lauri Kinnunen sanoo, että Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä on oivallisia kuivia kankaita, joilla kasvaisi hyvää puuta. Mänty kasvaa tiheäsyiseksi nimenomaan hiekkapohjaisella kangasmaalla. On sääli, ettei sopivaa puumateriaalia täältä enää tahdo löytää.

Hän toivoisikin, että metsänhoidossa maltettaisiin nykyistä enemmän hyödyntää jatkuvan kasvatuksen periaatetta. Silloin metsässä olisi koko ajan tarjolla kypsää iäkästä, hitaasti kasvanutta puuta.

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 8/20.

Tästä tunnistat hyvän männyn

  • Hyvässä männyssä on tupsulatva ja sileä runko
  • Iäkäs puu on lopettanut pituuskasvunsa.
  • Ei latvakasvua, puu näyttää hyvin ”tasalatvaiselta”.
  • Tyvi on täysin oksaton ja kyhmytön.
  • Alimmat oksat ovat terveitä.
  • Ei kuivuneita oksantappeja.

Lähipuuta omalta kylältä

Pandemia-aika on korostanut halua panostaa lähellä tuotettuihin tavaroihin ja tuotteisiin. Suomen Sahayrittäjät ry:n Lähipuu®-tavaramerkki kertoo puun paikallisesta alkuperästä, ympäristöystävällisyydestä ja asiakkaan kokonaisvaltaisesta palvelusta.

Lähipuu-tuotteet ovat lähtöisin ovat sertifioidusta suomalaisesta metsästä. Se on usein hyvin lähellä kasvanutta, joten sen kuljetuksesta aiheutunut hiilijalanjälki on pieni.

Pienet sahat, höyläämöt ja puun jatkojalostajat tuottavat asiakkaille erikoimittoja ja -laatuja ja joillakin sahoilla ja jalostajilla on erikoisosaamista esimerkiksi lepän, haavan tai lehtikuusen jalostuksessa. Oikealla sahaustekniikalla esimerkiksi männyn sydänpuusta saadaan erittäin muotopysyvää ja kulutusta kestävää.