Nuohouksen järjestämisen säätely loppui heinäkuun alussa 2019. Asiakkaalla säilyy nuohousveloite, nuohoojalla säilyy ammattipätevyysvaatimus.

Lakisääteisen nuohouksen tarkoitus on poistaa savuhormeihin ja tulisijoihin kertynyt palamisjäte, jotta se ei aiheuta palovaaraa. Lisäksi nuohouksen pitää edistää energiataloutta, ympäristönsuojelua ja asumisviihtyvyyttä.

Pelastuslain muutos vapautti nuohouspalvelujen tarjonnan ja viimeiset piirinuohoussopimukset lakkasivat kesäkuun lopussa. Piirinuohousjärjestelmässä pelastuslaitos valitsi kilpailutuksen perusteella alueensa nuohousyritykset.

Rakennuksen omistajan tai haltijan on edelleen huolehdittava tulisijojen ja savuhormien säännöllisestä nuohouksesta. Jos nuohooja ei ota yhteyttä, asukkaan on itse tilattava nuohous.

Nuohouksen määrävälit pysyvät entisinä. Ympärivuotisessa käytössä olevat tulisijat ja hormit on nuohottava kerran vuodessa, vapaa-ajan asunnoissa kolmen vuoden välein.

Nuohoojan turvallisuus edellyttää, että savupiipuille johtavat kulkuväylät ovat kunnossa. Kiinteistön omistaja vastaa tikkaiden ja kulkusiltojen kunnosta.

Liitto tahtoo pätevyysrekisterin

Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja Hannu Murtokare kiteyttää, että nyt asiakas saa valita, kenen kanssa asioi. Yleensä nuohoojat jatkavat aiemmilla piirinuohousalueillaan.

Keskusliitto haluaa nuohoojien valtakunnallisen pätevyysrekisterin. Murtokareen mukaan rekisteri helpottaisi suuresti asiakas mahdollisuutta löytää pätevä palveluntarjoaja.

Pelastuslaki edellyttää nuohoojalta hyvää nuohoustapaa, käytännössä nuohoustyöohjeen noudattamista.

”Nuohoojalta vaaditaan edelleen ammattipätevyyttä. Hänellä pitää olla vähintään nuohoojan ammattitutkinto tai talotekniikan ammattitutkinto nuohouksen osaamisalalta”, Murtokare painottaa.

Nuohoojan ammattitutkintoon ei enää oteta opiskelijoita, vaan uudet nuohoojat pätevöityvät talotekniikasta.

Keskusliitto on kouluttanut nuohoojia ja nuohoojamestareita vuodesta 1932. Se järjestää lisäksi nuohoojille säännöllisesti täydennyskoulutuksia.

Pääosa nuohoojan koulutuksesta hoituu oppisopimuksella eli käytännön työssä, mikä on yleistynyt muussakin ammatillisessa koulutuksessa. Näyttötutkinto suoritetaan ammatillisessa oppilaitoksessa.

Ympäristövastuulle painoa

Nuohoojat ovat tärkeitä puunpolton aiheuttamien pienhiukkasten vähentämisessä. Nuohooja näkee tulisijasta mitä siellä on poltettu ja miten. Ammattinuohooja osaa neuvoa, miten puu poltetaan oikein ja miten tulisijaa käytetään energiatehokkaasti.

Puunpoltossa on palo- ja turvallisuusasioiden lisäksi aina kyse myös ympäristöstä. Hyvin toimivista savuhormeista sekä tulisijoista tulee päästöjä vähemmän kuin huoltamattomista tulisijoista.

”Puhtaan palamisen perusteita ovat säännöllisesti huollettu tulisija, sytytys pienellä puumäärällä ja kuivan puun polttaminen”, Murtokare sanoo.

Nuohousalan Keskusliitto ja Helsingin seudun ympäristöyhdistys (HSY) pilotoivat palvelua, jossa nuohoojat tarpeen mukaan mittaavat polton savuhaittoja. Nuohoojalta saa myös vinkkejä tulisijan valintaan. Palvelua pilotoidaan syksyllä 2019 Varsinais-Suomessa ja Helsingin seudulla.

”Käyttö- ja turvallisuusviestintää tarvitaan, sillä aina ilmaantuu tulisijan käyttäjiä, jotka eivät ole koskaan polttaneet puuta”, Murtokare tietää.

Nuohoojille olisi töitä

Suomessa toimii noin 650 nuohoojaa. Heistä Nuohousalan Keskusliiton jäseniä on noin 280. Valtaosa nuohoojista on siis itsenäisiä yrittäjiä. Nuohoojien järjestäytyminen on vapaaehtoista, kuten muissakin ammateissa.

”Toki Keskusliittoon kuulumattomissakin on kelpo nuohoojia”, Murtokare kommentoi.

Keskusliitto käynnisti vuoden 2019 alussa OMAnuohooja-toimintamallin. Malli kertoo, että tätä brändiä käyttävä nuohooja on pätevöitynyt. Lisäksi nuohooja osallistuu keskusliiton täydennyskoulutukseen ainakin joka toinen vuosi.

Yli-insinööri Jaana Rajakko sisäministeriön pelastusosastolta arvioi, että pelastuslain muutos voi lisätä nuohoojamäärää, kun nuohoustutkinnon saa yhdistettyä muutamalla kurssilla muuhun talotekniikan ammattitutkintoon.

”On hyväksi, jos rakennusala saa monitaitureita, jotka pystyvät tarjoamaan monipuolisesti talotekniikan palveluita”, Rajakko päättelee.

Hän kertoo pelastuslaitosten arvioineen, että Suomessa on 1 100 000 kiinteistöä, jotka pitää nuohota vuosittain. Jos nuohooja nuohoaa vuodessa 1 500 kiinteistöä, tarvetta on noin 750 kokopäiväiselle nuohoojalle.

Rajakon mukaan piirinuohousjärjestelmäkään ei taannut nuohoojan saatavuutta.

”Esimerkiksi saaristossa oli usein nuohoojapula. Ja jos ison alueen piirinuohooja – johon kuluttaja oli sidottu – sairastui, hänelle ei aina saatu sijaista”, Rajakko konkretisoi.

Rajakko ja Murtokare olettavat, että entiset piirinuohoojat jatkavat entisillä alueillaan, jos he ovat saaneet vakiintuneen asiakaskunnan.

Hintasäätely poistui

Piirinuohoukseen sisältyi nuohoustaksa, mutta nyt nuohousyrittäjät tai -yritykset päättävät itse hintansa. Murtokare ja Rajakko eivät ennakoi, nousevatko hinnat kovasti vai pitääkö kilpailu hinnankorotukset vähäisinä. Markkina määrää hintatason.

Rajakko toteaa, että lain valmisteluaikana verrattiin naapurialueita, joista toisessa käytettiin piirinuohousta, toisessa vallitsi vapaa hinnoittelu. Tuolloin hinnoissa ei ollut isoa eroa.

Sisäministeriön pelastuslainvalmistelun muistiossa todetaan, että piirinuohouksessa taksa oli sama koko alueella. Kuitenkin nuohooja joutuu tekemään paljon töitä maaseudulla, jossa puu on usein päälämmitystapa. Taajamassa taas nuohoustyötä on usein vähän, siellä tyypillisesti puuta poltetaan harvakseltaan avotakassa.

Muistion mukaan nuohoojat pitivät keväällä 2017 nuohousyksikön hinnan korotuspaineena noin 15–25 prosenttia. Korotuksen jälkeen yhden tulisijan ja savuhormin nuohous maksaisi Helsingissä noin 50 euroa ja Lapissa noin 75 euroa.

Kuluttaja-asiamies on aiemmin linjannut, että alle 15 prosentin hinnankorotus ei ole kohtuuton.

Kuluttajan on syytä kysyä hinta etukäteen, ja nuohoojan on osattava perustella hinta.

Jotkut nuohoojat käyttävät hinnoitteluperusteena yksikköhintaa, mitä kuluttajan on vaikea hahmottaa. Rajakko kehottaa kysymään, paljonko maksaa tulisijan nuohous ja mitä maksaa hormin nuohous.

Nuohousuudistukselle on perustettu seurantahanke, jossa ovat edustettuina viranomaiset sekä kiinteistö- ja pelastusalan toimijoita. Rajakon mukaan tarkoitus on kehittää mittareita ja keinoja nuohouspalvelun saatavuuden, hinnan ja laadun seurantaan.

Puunpolttajan muistilista

Säilytä polttopuut katetussa, ilmavassa varastossa. Tuo tarvittava määrä puita kuivumaan pari päivää ennen niiden polttamista.

Polta vain kuivaa, puhdasta ja mieluimmin ylivuotista puuta. Älä polta paperia, pahvia, tölkkejä tai pakkausjätettä – kierrätä ne.

Tulisijan oikeasta käytöstä voit kysyä tulisijan valmistajalta tai nuohoojalta.

Tarkista ennen sytytystä, että savupellit ovat auki ja tuhkat on poistettu tulisijasta.

Lado puut mieluimmin vaakatasoon siten, että palamisilma pääsee kiertämään. Aseta isot puut alle, pienet päälle ja ylimmäksi sytykkeet. Jätä vapaaksi vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta.

Sytytä puut päältä. (Varmista tämä tulisijan valmistajalta, sillä kaikkiin takkoihin tämä yleisohje ei päde.)

Varmista, että huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa. Liekin pitäisi olla kirkas ja huminan tasainen. Voit avata ikkunan tai käyttää ilmanvaihtojärjestelmän takkakytkintä tai pienentää liesituulettimen poistoilmanvaihtoa.

Tarkista savupiipun savu. Sen pitäisi muuttua vaaleaksi, heikosti näkyväksi.

Vältä häkävaara sulkemalla savupellit vasta, kun hiillos on varmasti palanut loppuun.

Huolehdi säännöllisesti nuohouksesta.

Kun hankit uuden tulisijan, kiinnitä huomiota sen hyötysuhteeseen ja päästöarvoihin. Käytä ammattiasentajaa.

Lähde: Hengitysliiton Polta puuta puhtaasti -opas