Venelaiturin juoksut oli aikoinaan tehty mökin rakennuksesta ylijääneistä pitkistä ja paksuista hirsistä. Laiturin kansi oli uusittu jo moneen kertaan, mutta sen alla oleva arkku oli alkuperäinen. Arkku oli sovitettu järven pohjassa olevan ison ja laakean kivenlohkareen päälle, mutta sitä ei ollut kiinnitetty siihen mitenkään.

Laiturin käyttö ja paino pitivät arkun kesäaikaan jotenkuten paikoillaan, mutta talven jäljiltä se oli aina luisunut kiven syrjään. Säänhaltiaakaan ei oikein voi syyttää, sillä tähän suojaisaan lahteen eivät osu myrskytuulet, ja jäätkin sulavat yleensä vähin äänin paikalleen.

Nyt oli aika uusia arkku, joten oli keksittävä keino saada se pysymään paikoillaan.

Varo sähköiskua

Parhaalta idealta tuntui porata kiveen reiät pilarijalkoja varten ja kiinnittää arkku niiden varaan.

Järven pohjassa makaava kivenmurikka oli niin iso, että sen liikutteleminen, saati nostaminen, olisi ollut täysin mahdotonta. Ainoa tapa oli porata reiät veden alla. Tuttavalta lainatulla akkukäyttöisellä poravasaralla ja pitkällä terällä sen arveltiin onnistuvan.

Akkukoneiden jännite on yleensä noin 12–18 volttia. Siis ihan toista kuin 240 V:n jännitteellä toimivat sähköporakoneet. Sähkö ja vesi ovat tappava yhdistelmä, jonka varmasti kaikki lukijat jo tietävät. Toivottavasti myös muistavat.

Akkukäyttöisestä laitteestakin on mahdollista saada lievä sähköisku etenkin veden alle porattaessa. Vaikka itse kone ei osuisi veteen, niin roiskeitahan aina syntyy.

Yleinen käsitys on, että alle 24 V:n jännitteellä toimivien laitteiden aiheuttama sähköisku ei olisi hengenvaarallinen, mutta sekin on tapaus- ja yksilökohtaista: siihen vaikuttavat esimerkiksi ihon kosteus, virran vaikutusaika tai sen kulkureitti kehossa. Turhia riskejä ei kannata ottaa.

Lainakoneen jännite oli 18 volttia. Sen arveltiin olevan sekä turvallinen että tehokas neljän kymmenen senttimetriä syvän ja kuusitoista millimetriä halkaisijaltaan olevan reiän tekoon.

Tarkkaan laskettu

Onneksi kesä oli ollut otollinen laiturin korjaamista ajatellen. Järven pinta oli kolmisenkymmentä senttimetriä normaalia alempana, mikä helpotti työtä suuresti. Kaltevan lohkareen päällä oli vettä vain 10–15 senttiä.

Vesi taittaa valoa ja heijastelee sen verran, että kirkkaankin pinnan alta on aika hankala ottaa mitään tarkkoja mittoja. Siksi arkkua ei kannata rakentaa valmiiksi ensin.

Laiturin tekijä käytti L-kirjaimen muotoisia pilarijalkoja. Koska arkku oli saatava vaakatasoon L:n alasakaran varaan, oli laskettava kuinka syvän kiinnitysreiän kukin neljästä tukijalasta tarvitsi. Suuri murikka ei ollut tasainen, vaan vietti alaspäin toiselta reunaltaan.

Laskutoimitus onnistui mittaamalla tyynellä säällä veden syvyys kiven pinnalta porattavista kohdista vedenpintaan. Koska pilarijalkojen pituus oli tiedossa, pystyi tarvittavan reiän syvyyden laskemaan näiden kahden mitan avulla.

Lopputulos oli ällistyttävän tarkka, vaikka jokainen reikä oli eri syvyinen vaihdellen noin 5–10 sentin välillä. Vain yhden jalan kohdalla mitta- ja poraustulos heitti puolisen senttiä.

Hamaralla hakaten

Poravasaran terä oli kuusitoistamillinen, kuten pilarijalan harkkorautakin. Tukiraudan alapäätä piti rälläkällä vähän ohentaa ja pyöristää, jotta sen sai hakatuksi pirullisen tiukkaan reikään kiven sisään. Kirveen hamaralla ja ärräpäiden myötävaikutuksella sekin onnistui. Hakatessa pilarijalka voi kiertyä epätoivottuun suuntaan, mutta sitä voi yrittää kääntää jalan yläosasta sopivampaan asentoon.

Ennen poraamista pilarijalkojen etäisyys toisistaan oli arvioitu silmämääräisesti vanhan arkun koon mukaan. Nyt kun jalat olivat paikallaan, sai niistä tarkat mitat uuden arkun rakentamista varten.

Noin puolen neliön suuruinen arkku on tehty lämpökäsitellyistä kakkosnelosista, joita on päällekkäin kolme kerrosta. Sen kestoiäksi on arvioitu kolmisenkymmentä vuotta. Edellinen palveli tehtävässään liki puoli vuosisataa.

Pikkulaituria käytetään venelaiturina. Se on Kymijoen vesistöön kuuluvan järven rannalla. Järven vedenpinnan korkeus vaihtelee vesistön sääntelyn ja juoksutusten takia. Viime kesänä vesi oli aivan poikkeuksellisen alhaalla, joten laituri näytti jäävän vähän liian ylös. Normaalikesinä sen korkeus on luultavasti juuri sopiva veneeseen hyppäämiseen.