Ihanat pionit löytävät tiensä yhä useampaan puutarhaan. Niiden liittyy sitkeitä väärinkäsityksiä, joita oikoo Suomen Pioniseuran puheenjohtaja Riitta Juonala.

Riitta Juonala ja pioniharrastajat perustivat viisi vuotta sitten Suomen Pioniseuran. Juonala on toiminut alusta saakka yhdistyksen puheenjohtajana ja moottorina.

Yhdistyksen tavoitteena on lisätä tietoutta pioneista ja niiden käytöstä. Korjata myös väärinkäsityksiä, jotka ovat elävät sitkeinä: vaikka moni pioni siirtämistäkin aristelee, pioneja voi myös lisätä ja jakaa. Paras aika ei kuitenkaan ole kevät vaan syksy, jolloin kasvit ovat lepotilassa.

”Pioniharrastajat ovat kiireisimpiä lokakuussa, kun ulkomailta tilatut ja vasta nostetut juurakot pitää saada maahan ennen talven tuloa. Tilaamisen tekee turvalliseksi se, että tilaamme vain luotettavilta toimittajilta ja sääntöjen mukaan jokaisella tuontitaimella on kasvipassi”, Juonala huomauttaa.

Yksi yksilö kutakin

Juonalan omalle pihalle rakennetuissa penkeissä tila on loppunut jo aikapäiviä sitten. Tontin alaosaan, rinteen alle, on perustettu pitkät kaarevat penkit, joihin uudet pionintaimet on istutettu kukinta-ajat ja kasvukorkeudet huomioon ottaen.

”Hankin vain yhden yksilön kutakin, jotta näkymästä tulee elävä ja vaihteleva kokonaisuus. Pidän erityisesti ranskalaisista pioneista, joissa on vähän vallattomat, vaaleanpunaiset tuulessa heiluvat terälehdet. Pionin tulee myös tuoksua.”

Istuttaessaan Riitta Juonala kaivaa maata puolisen metriä ja muotoilee maan päälle kohopenkin, joten parhaimmillaan kasvualusta on lähes metrin paksuinen. Peruslannoitukseen pioneille parhaaksi hän on havainnut hevosenlannan ja luujauhon, hitaasti liukenevat luonnonlannoitteet.

”Kun istutusmulta on peruslannoitettua ja -kalkittua, muuta ylläpitokalkitusta ei tarvita. Keväisin ja loppukesällä lisään luujauhoa, josta pionit selvästi nauttivat.”

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 5/21. Lue koko artikkeli Piharemontista sai alkunsa pionipuutarha.

Näin aloitat pionin kasvattamisen

Aloita pioniharrastuksen vanhoista ja kestävistä lajikkeista, joita on helposti puutarhamyymälöistä saatavissa. Kokeilla kannattaa etenkin aikaista kuolanpionia sekä myöhemmin kukkivia ’Rubla Plena’ tai ’Sarah Bernhardt’-lajikkeita.

Jaa pionit tai istuta juurakoina ostetut pionit syksyllä. Etelä-Suomessa paras aika on lokakuussa, mutta pohjoisemmassa hieman aikaisemmin. Juurakoita voi tilata itse tai pioniseuran yhteishankinnan kautta. Syksyllä istutetut juurakot monesti kukkivat jopa seuraavalla kasvukaudella.

Valmistele pionille puoli metriä leveä ja syvä istutuskuoppa. Käytä kasvualustana hiekansekaista peltomultaa tai ruusuille tarkoitettua multaa. Sekoita kasvualustaan luujauhoa, joka tuo maahan hitaasti liukenevaa typpeä, fosforia ja hivenaineita. Jos mahdollista, laita kuopan pohjalle myös palanutta hevosenlantaa.

Karista juurakosta pois vanha multa, ja liota juurakkoa vedessä vartti. Kaada kuoppaan vettä ja anna sen imeytyä. Ala sen jälkeen täyttää kuoppaa kasvualustalla, ja istuta juurakko vinoon. Silloin juurakko kasvattaa paremmin lisäjuuria. Ole varovainen, kun täytät juurten välit kasvualustalla. Istutussyvyyden tulee olla kiinanpioneilla 3 ja Itoh-pioneilla 5 senttiä.

Keväällä myydään astiataimia, jotka istutetaan entiseen syvyyteensä. Jos kyseessä on turpeeseen pussitettu juurakko, raaputa varovasti turve pois juurakon päältä ennen istuttamista. Valmistele istutuskuoppa kuten syksyllä istutettaessa. Lisää kasvualustaa juuripaakun ympärille, ja tiivistä istutus valuttamalla vettä taimen ympärille.

Kun vesi on imeytynyt, laita istutuksen päälle vielä 3 senttiä karkeaa hiekkaa. Silloin taimen lopulliseksi istutussyvyydeksi kiinanpioneilla tulee 3 senttiä silmujen kasvukohdasta laskien. Itoh-pionien syvyydeksi tulee 5 ja puupionien 10-15 senttiä.

Uudet istutukset tulee kastella seuraavana keväänä kunnolla. Myöhemmin kastelua ei tarvita, ellei tule viikkokausien helteitä.

Vinkit antoi Suomen Pioniseuran puheenjohtaja Riitta Juonala