Mies testaa ikkunankarmeja

Pokat kuntoon

Ikkunaremontti kummittelee monen pien- ja kerrostaloasujan näköpiirissä. Hintava urakka mietityttää, eikä pelkästään kustannusten osalta. Vanhojen ikkunoiden kunnostus voi nousta houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, vaikkei sen todellisista hyödyistä olekaan aina käsitystä. Päätösten tueksi otimme selvää, mitä kunnostuksella saadaan aikaan.

Ikkunaremonttiin löytyy monia syitä. Vanhat ikkunat voivat olla niin pahassa kunnossa, ettei niitä ilkeä katsella. Häiritsevä vedon tunne pistää miettimään, olisiko ikkunoille tehtävä jotain. Viimeistään halu pienentää sähkö- tai öljylaskua voi käynnistää urakan, jolla ”räppänät” pannaan kertaheitolla parempaan kuosiin.
Lähtökohtien erilaisuus vaikeuttaa oikeiden päätösten tekoa. Mikäli tarkoituksena on kohentaa rakennuksen ulkonäköä, kevyt ikkunakunnostus voi olla järkevin vaihtoehto. Jotta edellytykset onnistumiselle olisivat olemassa, ainakin ikkunoiden pysty- ja ylärakenteiden tulee olla jokseenkin kohtuullisessa kunnossa.
Mikäli ikkuna on ulkoiselta olemukseltaan tyydyttävä, pelkkä tiivistyskin saattaa parantaa asumismukavuutta oleellisesti. Kunhan työhön uhrataan aikaa, osaamista ja hyppysellinen euroja, raivostuttava seula muuttuu vettä ja tuulta pitäväksi sekä muutoinkin asiansa ajavaksi käyttöikkunaksi.
Energiansäästöä haettaessa ollaan vaikeammilla reiteillä. Ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei vanhoilla ikkunarakenteilla päästä lähellekään samoihin eristävyys- eli U-arvoihin kuin nykykäytännöillä. Kolminkertaisen ikkunan kohdalla edellytykset ovat vielä jonkinlaiset, mutta kun ikkunassa on vain kaksi lasia, ei ihmeitä saada aikaan. Eri asia on, mikäli sisäpuitteen lasi vaihdetaan samanlaiseksi eristyselementiksi kuin uustuotantoikkunoissa.
Ikkunan eristävyydellä on toki merkitystä myös asumisviihtyvyyden kannalta. Koettu vedon tunne ei aina johdu vuotavasta ikkunasta, vaan lämpötilaeroista. Ihmiskeho tulkitsee helposti kylmät pinnat epämiellyttävinä, joten lämpöä huonosti eristävän ikkunan vieressä voi aistia vetoa, vaikka ikkuna olisi muutoin tiivis.

Kolmipuitteinen ”kasari”-ikkuna kuosiin

Jottei pohdiskelu jää kirjoituspöytätason teoretisoinniksi, selvitimme käytännössä, kuinka rakenteiltaan suhteellisen järkevässä kuosissa olevan ikkunan ominaisuuksia saa parannettua. Koekohteeksi valittiin karmisyvyydeltään 130-millinen MSK-ikkuna, jonka karmin mitat olivat 1190 millimetriä suuntaansa.
Kyse on varsin tyypillisestä 1970- ja -80-lukujen kolminkertaisesta ikkunasta, jossa keskimmäinen lasi on omassa, sisäpuitteeseen saranoidussa kehyksessään. Rakenteen perusominaisuuksiin kuuluu, että keskilasin lukitukset voidaan avata. Toisin kuin nykyään tyypillisessä MSE-ikkunassa, MSK-ikkunan sisäpuite muodostuu näin ollen kahdesta, selkeästi toisistaan erillisestä lasista.
Testattavaksi saatu ikkuna oli jossain määrin kärsinyt, joskin sisäpuolelta tarkastellen ulkoasu oli varsin siisti. Ulkopuitteen alareunan pellavaöljykittaus oli kuitenkin selvästi vaurioitunut. Myös ulkomaalipinta oli irronnut paikoin kokonaan. Pahimmillaan ulkopuitteen puu oli tyystin paljaana. Itse puuosat olivat silti terveitä.
Myös ikkunan käynnissä oli selkeitä ongelmia. Ikkunaa ei saanut suljettua ilman, että puitteita nostettiin. Tiivisteet olivat menettäneet selvästi ryhtinsä. Sisä- ja keskipuitteen välistä niitä ei löytynyt lainkaan.
Kunnostamaton ikkuna ei arvatenkaan pärjännyt testeissä alkuunkaan. Ilmanpitävyydeltään ikkuna oli jotakuinkin siedettävä, mutta vedenpitävyydessä ei päästy alkua pitemmälle. Kastuneen ikkunan kiikuttaminen lämmöneristävyysmittauksiin olisi ollut turhaa. Kunnostamattoman ikkunan U-arvo jätettiin omaan arvoonsa eli sitä ei selvitetty.

Lue kunnostuksesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/08, joka ilmestyi 17.9.