Taivasalla jököttävä, jyhkeä pirttipöytä oli odottanut huoltohommia jo tovin.

Vuosien saatossa pöytäryhmä oli saanut pintaansa kauniin harmaan sävyn, mutta samalla ränsistyneen yleisilmeen.

Mäntytukeista halkaistut pöllit toimittivat penkkien sekä pöytäkannen virkaa.

Yhtään ruuvia tai naulaa ei pöytäryhmästä löytynyt. ”Kansilevyt” oli lovettu ja pysyivät painonsa ansiosta tukevasti paikoillaan. Jalkojen pöllit oli tappikiinnitetty.

Huoltohommien suhteen hyvä juttu, kun kannet ovat irtonaiset. Ne saa hyvin käsiteltyä joka puolelta mukavissa työasennoissa.

Tällaisia ”tukkijätkien” pirttipöytiä ei mielestäni kannata lähteä sutimaan millä tahansa tuotteilla. Eräkämpillä ja muilla ”savotoilla” niiden kuuluukin olla luonnon muovattavina, joten käsittelyjä niihin ei yleisesti tehdä. Tämän kohteen kaltaisissa mökkimaisemissa pieni ”parturointi” voi kuitenkin olla paikallaan.

Pihkaantuminen on luonnollinen asia

Havupuusta tehdyissä kalusteissa on aina pihkaantumisvaara. Tästäkin pöytäryhmästä on joku istuja luultavammin saanut pihkaisen leiman takalistoonsa, mutta asiaa ymmärtävä ei siitä hätkähdä. Havupuiden ominaisuus on pihkata ja sitä nousee pintaan niin kauan kuin pihkaa puussa riittää. Kivikautisajan ihmisten kerrotaan käyttäneen pihkaa purukumina. Kansanlääkinnässä pihka on tunnettu tuote ja joku jaloste on tainnut päätyä apteekin hyllyynkin. Erittäin luonnollinen tuote siis!

Aurinkoisella ja kuumalla kelillä kannattaa kuitenkin katsoa mihin istuu, nimittäin silloin pihka nousee entistä kiivaammin ylös ja tarttuu tiukasti kiinni, eikä ihan pienellä näppäilyllä irtoa.

Erilaisia vippaskonsteja voi kokeilla pihkan tyrehdyttämiseksi, mutta aika taitaa kuitenkin olla se paras keino.

Säältä suojaan

Tätä mökkimiljöötä hallitseva kalusteryhmä oli käsitelty melko uutena värittömällä puunsuoja-aineella.

Mökkiläisten ideana oli ollut, että kalusteryhmä säilyttäisi mäntypuun vaaleuden.

Uv-säteet kuitenkin kellastavat puun hyvinkin nopeasti. Värittömistä, nollapigmenttisistä tuotteista ei ole taistelijaksi sitä vastaan.

Taivasalla, täysin sään armoilla pinnoitteet ja puupinnat kuluvat huomattavankin nopeasti ja muuttavat ilmettään.

Näissä kalusteissa vuosien takainen puunsuoja oli lähes kokonaan kulunut pois. Vaakapintojen syyt olivat selkeästi näkyvillä ja syvällä. Puun pinta oli kauttaaltaan ”nukkaantunutta” ja oksien kohdat olivat ”itkeneet” tosi paljon pihkaa.

Pöytää ei ollut edelleenkään tarkoitus suojata katoksella, ”talvipeitoilla” tms. vaan jollain puuta suojaavalla aineella.

Pienten pohdiskelujen jälkeen tähän hommaan valikoitui Osmo Colorin suojaava kuultoöljy. Hakusessa oli natural look ja tätä lähdettiin toteuttamaan helmen harmaalla värisävyllä. Sävyn lopulliseen ilmeeseen vaikuttaa aina käsiteltävä pinta ja puulaji.

Jos ei ole sävystä varma, kannattaa koesively tehdä huomaamattomaan kohtaan esim. penkin alapintaan. Tämän jälkeen odotetaan, että sävy kuivuu. Kuivuneessa sivelyssä näkee lopullisen sävyn.

Tämän pöydän suojauksessa haluttiin kiinnittää erityistä huomiota säältä suojaukseen, mutta kuitenkin mahdollisimman pehmein keinoin. Osmon kuultoöljyt ovat kasviöljypohjaisia ja niistä löytyy tarvittavaa suojaa sääolosuhteita vastaan.

Viimeisen päälle

Yleensä kun yhtä paikkaa kunnostaa, muut kunnostusta kaipaavat asiat pistävät silmään entistä tarkemmin. Tässäkin kävi niin. Kun kalusteryhmä oli valmis, korostuivat sammaloituneet ja vinksallaan olevat betonilaatat pöydän alla.

Mökkiläiset tarttuivat talkoisiin ja pöytä siirtyi sivummalle odottamaan alustan kunnostamista. Betonilaatat nostettiin pois paikoiltaan ja puhdistettiin. Alustaan asentui suodatinkangas sekä sora. Laatat takaisin soran päälle vatupassin ja kumivasaran avulla. Kun pöytä nostettiin kunnostetulle alustalleen takaisin, näytti ympärillä oleva nurmikko pitkältä ja savusaunan nurkalla kasvava koivukin kihnutti ikävästi rakenteita. Hetken aikaa moottorisahan pärinää ja ruohonleikkurin surinaa, kunnes kaikki oli viimeisen päälle siistiä.

Kannattaa muistaa, että huoltohommista huolimatta on kyseessä edelleen mäntykaluste. Pihkaa voi siis vieläkin tihkua. Kesäisissä kellohameissa kannattaa istua alusen päällä, ellei halua olla pihkassa.