Suuri vaalea sauna

Vuosien aikana moni on sanonut, että vanha sauna pitäisi purkaa. Saunan omistaja Eki on kuitenkin eri mieltä. Tänä kesänä saunaan tehtiin mittava remontti, joka toivottavasti säilyttää sen seuraaville sukupolville. Päättäkööt he, puretaanko vai ei.

Vanha sauna oli rähjäisen näköinen jo silloin, kun Eki merenrantatilansa Pernajasta osti, yli neljännesvuosisata sitten. Itse asiassa se näytti niin surkealta, ettei sitä kahteen ensimmäiseen vuoteen edes lämmitetty. Päällimmäinen ajatus sitä katsoessa oli, että tuo röttelö joutaisi purettavaksi.

Tänä keväänä Eki kuitenkin intoutui tekemään saunassa hieman enemmän remonttia. Eipä silti, oli sitä ennenkin paranneltu. Kun Eki nyt vihdoin puhkaisi vuosia suunnitellun ikkunan myös merelle päin, sisälle tulvi sen verran valoa ja maisemaa, että koko saunaan oli vaihdettava tuore paneeli vanhan mustuneen tilalle. Lauteet ja trallitkin oli tehtävä uusiksi.

Nyt oli sauna sisältä, ja osittain päältäkin, kuin uudesti syntynyt. Uusi kaunis sisäkatto olisi kuitenkin vaarassa, kun vesikatteen rapistuminen vain jatkui. Selvästikin katolle jo kohta täytyisi tehdä jotakin.

Eihän noin pienen saunan katon luulisi olevan urakka eikä mikään. Vaikeustasoa nosti kuitenkin katon jyrkkä kulma. Yli 45-asteinen lapekulma katolla on ikämiehille haaste, eikä talkooporukassa ollut alle 50-vuotiaita. Mutta koetapas saada sitä nuorempia talkoohommiin!

Ensiksi piti tietenkin purkaa vanha tiilikate pois. Se on periaatteessa helppoa, kun tiilet on vain ladottu paikalle ilman sen kummempia kiinnityksiä. Tiilien alta paljastui mielenkiintoinen aluskate; pohja oli rakennettu kolmesta kerroksesta lomiteltuja, 12-millisiä laudanpätkiä. Tämä toimii pärekaton lailla, ja osaltaan selittää, miksei vettä ole vuotanut sisälle rikkinäisestä ulkokatosta huolimatta.

Aluskatteeseen ei luonnollisestikaan kajottu. Tiilikatteen ruoteet sen sijaan poistettiin, ja tilalle rakennettiin tuoreista laudoista pellin kuviolle soveltuva ruodejako. Kattotuolien päälle naulattiin laudat ruoteiden pohjaksi. Sitten harja linjattiin langan avulla ja harjan ruoteet naulattiin paikoilleen. Nyt meillä oli kiintopisteet, joista päästiin mittaamaan ruodelautojen tarkat paikat.

Tiilikuvioinen pelti on periaatteessa erittäin helppo ja nopea asentaa, mutta se vaatii, että alusta on verraten suora sekä tehty oikeisiin mittoihin ja suoraan kulmaan. Peltien saumoissa ei ole oikaisuvaroja, joten pohjatyöt on maltettava tehdä huolellisesti.

Jos vanha vesikate on ollut muuta kuin profiilipeltiä, ei vanhoihin päätyräystäisiin voi ikinä luottaa, vaan lappeet on ristimitattava. Jos ensimmäinen pelti tulee asennetuksi vähänkin muuhun kuin suoraan kulmaan, koko loppumatka kuluu virhettä korjattaessa, ikään kuin sudelle häntää tehdessä. Ja valmiissa katossa nauraa jok´ikinen sauma.

Kun aloituspään päätyräystäs oikaistiin huolella suoraan kulmaan, peltien asennus sujui verraten ongelmattomasti. Oli melkein suurempi työ katkaista pellit oikeaan mittaan kuin nostaa ja kiinnittää ne katolle. Jätimme toisen päätyräystään määrittelemättä, kunnes työ oli viimeistä peltiä vailla. Viimeistä edellisen pellin reunasta mittaamalla on sitten helppo katkaista ruoteet oikeasta kohdasta ja viimeistellä päätyräystäs. Kun sitten toisen lappeen aloittaa näin löytyneestä linjasta, saa katosta symmetrisen.

Loppusuoralla kävikin sitten niin kuin usein käy, kun itse tekee. Nimittäin, että hyvää rupesi tulemaan, vaikka vain ihan tavallista yritettiin.

Lue katon vaihdosta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 6/09, joka ilmestyi 23.9.