kattotyo

Putoamissuojainten yhteydessä puhutaan usein putoamisen pysäyttävästä järjestelmästä, jolloin suojaus tapahtuu vasta kun putoaminen on jo alkanut. Putoamisen estävässä järjestelmässä putoamistapahtumaa ei päästetä syntymään lainkaan ja samalla mahdollistetaan työskentelyn aikainen tukeutuminen suojaimiin.

Pysäyttävä järjestelmä aktivoituu vasta henkilön pudotessa, kun köyteen kiinnitetty lukkiutuva liukutarrain tai nykäyksenvaimennin toimii ja pysäyttää pudotuksen ennen maanpintaa. Valitettavasti putoamisessa on silti aina loukkaantumisriski uhrin päätyessä avuttomana roikkumaan räystään ja maan välille. Köyden varaan jäänyt on pelastettava välittömästi, sillä viimeistään roikkuminen siihen sopimattomissa valjasmalleissa aiheuttaa jo minuuteissa ongelmia alaraajojen verenkierrolle.

Sen sijaan putoamisen estävässä ajattelutavassa pyritään siihen, ettei putoamistapahtuma pääse edes alkamaan ja lisäbonuksena saavutetaan työskentelyn aikainen tukeutuminen suojainjärjestelmään.

Molemmissa edellä kuvatuissa menetelmissä voidaan työskennellä muuten samoilla välineillä, mutta köydessä oleva liukutarrain liikkuu vapaasti molempiin suuntiin ja lukkiintuu vasta, kun sen varaan pudotaan. Sen sijaan lukkiutuva säätölaite pysäyttää pudotuksen, mutta köyden pituus voidaan säätää halutuksi ja siihen voidaan tukeutua työskentelyn aikana. Lisäksi säätölaitetta on mahdollisuus käyttää laskeutumislaitteena jäätäessä roikkumaan tyhjän päälle.

Tuntuu käsittämättömältä lukea lehdestä, kuinka lumenpudottaja on tipahtanut katolta, vaikka samassa yhteydessä mainitaan, että hänellä on ollut asianmukaiset suojavälineet. Ainoa selitys putoamiseen on siis se, että välineitä on käytetty väärin. Viime talvena nähtiin tilanteita, joissa lumenpudottajia killui turvaköysiensä varassa räystään sekä maan välillä ja tarvittiin pelastuslaitos paikalle noukkimaan heidät pois.

Kun työskentelyperiaate on putoamisen pysäyttävä, kiinnitytään yleisesti putoamisvaljaisiin selkäpuolelta ja otetaan köyteen riittävästi löysiä, jotta katolla kyetään liikkumaan. Kun jalka lipeää, liu’utaan lapetta pitkin ja jäädään avuttomana roikkumaan köyden varaan. Ensimmäinen loukkaantumisriski on kaatuminen. Seuraavaksi mennään liukumalla räystään yli, kunnes seuraa vapaata pudotusta ja köyden kiristyttyä äkkipysäys heiluri-ilmiöineen, jolloin iskeydytään pahimmillaan seinärakenteisiin.

Jos ankkurointipiste, köysi ja putoamissuojaimet kestivät edellä mainitun rysäyksen, voi pelastajia odotellessa kiittää onneaan ja toivoa, että apu tulisi nopeasti. Perusvaljaissa roikkuminen muuttuu tuskaksi jo muutamassa minuutissa, ja verenkierron estyessä alaraajoissa seuraa tajuttomuus.

Riippumatta toimintatavasta on tietenkin hyvä, että katolle mentäessä ylipäätään puetaan turvavaljaat, sillä turvavälineiden laiminlyönti johtuu usein siitä, että niiden oletetaan hankaloittavan työsuoritusta. Kunnollisilla turvavaljailla työskenneltäessä asia on päinvastoin, sillä käytettäessä turvavaljaita ja säätölaitteella varustettua köyttä oikeaoppisesti, niihin voidaan tukeutua ja työskentely paitsi helpottuu, myös ylipäätään mahdollistuu jyrkillä lappeilla.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 9/11, joka ilmestyi 19.10.