Perinteisesti puukko teroitetaan hiomakiven tai tahkon avulla. Nopea, suhteellisen helppo ja hyvin toimiva tapa on käyttää nauhahiomakonetta, joka on kiinnitetty nurinpäin joko työpöytään tai viilapenkkiin.

Jokaisella konemerkillä on omat hiontanauhansa, joten nauhan pituuden suhteen on oltava tarkka. Liian lyhyt ei mene paikalleen ja hiukankin liian pitkä luistaa. Puukon teroitukseen paras karkeus on hiukan harvinaisempi 240, jota on saanut ainakin Biltemasta. Yleisin karkeus on 180, joka käy hätätilassa, jos muuta ei löydy. Tällä karkeudella hiottaessa tarvitaan ehkä vielä hiomakiveä terän loppuviimeistelyyn.

Oleellista on, että nauha säädetään aivan koneen toiseen reunaan, jolloin terän tyvikin tulee hiotuksi.

Tässä menetelmässä ei saa missään tapauksessa käyttää vettä tai öljyä, joita tarvitaan tahkon tai hiomakiven kanssa. Kivihionnassa nesteen tarkoitus on estää hiontapölyä tukkimasta kiveä.

Nauhahiomakoneen avulla työskentely on kuivahiontaa, sillä 240 voltin sähkövirta ja vesi olisivat hengenvaarallinen yhdistelmä. Koneeseen ei ole saatavissa vesihiontapaperiakaan.

Hiottaessa puukon terä kuumenee nopeasti, joten sitä on välillä jäähdyteltävä ilmassa heilutellen. Kuumenemisen tuntee helposti sormenpäissään, kun terää painetaan kevyesti nauhaa vasten.

Jos haluaa, niin terän voi jäähdyttelyvaiheessa kastaa veteenkin, mutta ennen työn jatkamista se on aina kuivattava .

Varo lämpenemistä

Jos puukon terässä on lovia tai muita kolhuja, niin ne korjataan ensiksi tylsyttämällä terä painaen sitä pystysuoraan liikkuvaa nauhaa vasten. Näin teroitus voidaan aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Ensiksi hiotaan nauhan pyörimissuuntaan myötäpäivään oleva lape. Koko terä painetaan kevyesti kiinni pyörivään nauhaan ja sitä liikutellaan pikkuhiljaa edestakaisin.

Hiontaotetta voi harjoitella ennen koneen käynnistämistä. Oikean otteen ja kulman oppii tuntemaan helposti hyppysissään. Siitä huolimatta ensimmäiset teroituskokeilut kannattaa aloittaa varaston huonoimmasta puukosta.

Terän kuumenemista pitää tarkkailla erityisesti ohuen kärjen osalta. Sitä ei saa päästää lämpenemään niin, että se tummuu. Kuten ei terääkään. Kuumenemisen aistii kyllä herkästi sormenpäissään. Jos kärki muuttuu mustaksi, niin teräksen karkaisu pehmenee ja puukko on kärjen osalta pilalla. Ensikertalaisen on varminta jättää kärki hiomatta ihan valmiiksi asti ja viimeistellä lopputulos hiomakivellä.

Molempia lappeita hiotaan vuorotellen. Nauhan pyörimissuuntaa vasten teroitettava lape on oikeakätiselle henkilölle vaikeampaa kuin myötäpäivään hiominen. Mutta senkin oppii pienellä harjoittelulla. Kun teroitettavan lappeen vastapuolen alareunaan nousee kierrettä, niin terä alkaa olla valmis. Aloittelijan kannattaa poistaa kierre hiomakivellä, mutta kokeneemmalta tekijältä se käy nauhahiomakoneellakin.