Puunpolton terveys- ja ympäristöhaitat ovat isot, jos tulisija tai lämmittäjä ei toimi oikein. Puunpoltolle tarvitaan nopeasti puhdistustekniikoita. Polton vähentäminen on jo toimiva ratkaisu.

Puu on edullinen ja ympäristöystävälliseksi luultu lämmitysaine. Puunpoltto kuitenkin rasittaa niin tiheästi asuttua lähiseutua kuin lämmittäjän ja naapurien terveyttä, jos tulisija on kehno tai lämmittäjä ei osaa asiaansa.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Mikko Savolahti vertaili viime vuonna tarkistetussa energiatekniikan väitöskirjassaan lämmityksen päästöjä Suomessa. Hän osoittaa, että 25 vuoden tarkastelujaksolla puunpoltto on ympäristöä kuormittavin lämmitysratkaisu, kun vertailtavina olivat tyypillisimmät lämmitysaineet.

Savolahti havaitsi, että Suomessa puun pienpoltto aiheuttaa lähes puolet pienhiukkaspäästöistä ja yli puolet ilmastoa lämmittävän mustan hiilen päästöistä.

”Tulisijassa palaminen on epätäydellistä. Siksi puun pienpoltto aiheuttaa suhteettoman korkeat päästöt saatuun energiahyötyyn nähden”, Savolahti selittää.

Hän kertoo teoreettisesta tarkastelusta, jossa mietittiin vaihtoehtoja puunpolton päästöjen vähentämiseksi. Niitä ovat valtakunnallinen ’Näin käytät tulisijaasi oikein’-kampanja; uusien puulämmitteisten saunankiukaiden maksimipäästöraja; keskuslämmityskattiloiden sähkösuodatinpakko ja puulla lämmittämisen kieltäminen taajamien keskustoissa.

Puunpolton kieltäminen keskustoissa oli odotetusti tehokkain keino terveyshaittojen vähentämiseksi. Tällaista ei kuitenkaan ole suunnitteilla.

”Jokainen puunpolttaja pystyy vähentämään päästöjä, kun keskittyy tulisijan oikeaoppiseen käyttöön. Parhaimmin vähentää puunpolton haittoja, kun vähentää tarpeetonta puunpolttoa”, Savolahti kiteyttää.

Emme tunnista polttoa riskiksi

Jo vuonna 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL esitti: ”Kaupunkien kannattaisi nyt aktivoitua miettimään puun pienpolton savuille altistumisen vähentämistä omassa päätösvallassaan olevilla keinoilla. Myös valtiovallalta toivoisi EU-määräyksiä täydentäviä kansallisia toimia puun pienpoltosta nykyisin syntyvien kohtuuttoman suurten hiukkaspäästöjen vähentämiseksi.”

THL päivitti puunpolton terveysriskiarviota 2017, jolloin tarkasteltiin vuoden 2015 tietoja. Kotimaisten päästölähteiden arvioitiin aiheuttavan 205 ennenaikaista kuolemaa sekä satakunta sydänsairauksista ja satakunta hengityselinsairauksista johtuvaa sairaalakäyntiä.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY tiedotti viime marraskuussa arvionsa, jonka mukaan pääkaupunkiseudun polttoperäisistä hiukkaspäästöistä yli kolmannes johtuu puunpoltosta ja noin neljännes autojen pakokaasuista. Pahimmin päästöt koettelevat vanhoja ja tiiviisti rakennettuja pientaloalueita.

Ympäristöepidemiologian professori Timo Lanki Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että puunpoltto on viime vuosina lisääntynyt, joten haitat eivät vähene, eivät varsinkaan, kun tulisijat ovat keskimäärin vanhoja.

Pari vuotta sitten THL kyseli suomalaisten riskitietoutta. Tiesimme hyvin, että esimerkiksi liikenteen päästöt ja melu haittaavat terveyttä. Kyselyn sisältäneistä ympäristötekijöistä puunpolton ilmansaasteita pidettiin vähiten haitallisina.

Langin – joka on myös johtava tutkija THL:ssä – mukaan tulos kuvastaa asiantuntijoiden näkemysten ja yleisen mielipiteen välistä juopaa.

”Passiivisen tupakoinnin haitat tiedetään jo, ja ihmiset osaavat vierastaa tupakansavua. Puunpoltossa on samoja karsinogeenisiä yhdisteitä kuin tupakansavussa. Ihmiset voivat mieltää puun luonnolliseksi lämmönlähteeksi ja siten haitattomaksi, mutta tupakanlehdetkin ovat luonnonmateriaalia”, Lanki opastaa.

Jos päästöihin ei puututa eikä naapuri kohteliaasta pyynnöstä huolimatta tarkista puunpolttotapojaan, hätäratkaisuna sisäilmaa voi puhdistaa vaikkapa huonekohtaisilla suodattimilla.

”Totta kai ensisijaisesti pitää tavoitella päästöjen vähentämistä, jotta ilmanlaatu paranisi”, Lanki kiteyttää.

Hän suosittaa, että tiheästi asutuilla kaupunkialueilla ei säännöllisesti lämmitettäisi puulla. Jos puuta poltetaan, pitää huolehtia sen puhtaasta palamisesta.

”Tekniikka on olennaista. Eiväthän ajoneuvojenkaan hiukkaspäästöt olisi pienentyneet, jos autoteollisuutta ei olisi siihen pakotettu”, Lanki vertaa.

Tärkeitä: tuloilma ja sen suodatus

Erikoistutkija Aimo Taipale Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:stä suhteuttaa, että vaikkakin koronapandemia on myös Suomessa ollut iso tragedia, silti ilmansaasteisiin menehtyy moninkertainen määrä suomalaisia – joka vuosi. Pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan vuosittain yli 1 400 ennenaikaista kuolemaa. Niistä kaksi kolmesta aiheutuu hiukkaskulkeumista, joista iso osa saapuu valtionrajojen yli.

Silti Suomessa on jokseenkin maailman puhtain hengitysilma.

Parantamista on Taipaleen mukaan etenkin talojen ilmanvaihtojärjestelmän tuloilman suodatuksen tehokkuudessa.

Taipale sanoo VTT:n osoittaneen, kuinka tuloilman suodatuksen tehokkuus korreloi suoraan sen kanssa, mikä on sisä- ja ulkoilman hiukkaspitoisuuksien suhde.

”Olemme ainakin 85 prosenttia ajasta sisätiloissa. Pitää siis estää savun tuleminen sisälle. Toki sinä runsaan kymmenen prosentin aikanakin voi altistua”, hän miettii.

On siis syytä varmistaa palamisilman saatavuus aina, kun lämmitetään. Taipale ei usko, että sähkösuodatin ratkaisisi ongelman.

”Voimalaitoksia velvoitetaan investoimaan suodattimeen, mutta olohuoneeseen suodatin on suhteettoman kallis,” hän päättelee.

Puunpoltosta tuli pahis

Niko Karvosenoja ennakoi jo 2008 energiatekniikan väitöskirjassaan, että puun pienpolton osuus kaikista päästöistä kasvaa, kun muut päästöt vähenevät selvästi enemmän kuin puunpoltossa.

”Monissa maissa ongelma on suurempi kuin Suomessa, kun meillä on varaavia takkoja paljon. Ne eivät ole niin pahoja kuin yksinkertaiset kamiinat”, Karvosenoja, Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö, vertaa.

Hän tietää, että puunpoltolle on ainakin Saksan osavaltioissa Suomea tiukempaa lainsäädäntöä. Tanskassa ja Norjassa Oslon seudulla on ollut vähäpäästöisten tulisijojen hankintatukia.

Toisaalta ei ole tietoa siitä, ovatko nämä rajoitukset vaikuttaneet.

Karvosenojan mukaan pienpolton savut ovat suodattimilla vaikeita hillittäviä, sillä päästöistä pääosa on tervamaisia yhdisteitä. Usein ne likaavat suodattimet, mikä vaatii huoltoa.

”Jos suodatin maksaa satoja euroja, ja sen huolto vaatii työtä – eipä sitä moni hanki”, hän sanoo.

Tulisija- ja savupiippuyhdistyksen varapuheenjohtaja Jari Hautala tietää, että Saksa, Sveitsi ja Itävalta ovat asettaneet tulisijoille päästörajoja. Tulisija saa päästää savukaasuja korkeintaan kaksi grammaa häkää ja 0,075 grammaa hiukkasia kuutiometriä kohti. Varaavan takan hyötysuhteen pitää olla vähintään 75 prosenttia.

Terveyshaitta ei tunnu heti

Ilmansaasteille altistumisen ja terveyshaittojen tutkija Taina Siponen THL:lta kertoo, että pienhiukkaset tunkeutuvat keuhkoihin ja jopa verenkiertoon.

”Puunpoltto tuottaa terveyshaittoja useimmiten vasta vuosia tai vuosikymmeniä kestäneen puunpoltolle altistumisen jälkeen. Kuitenkin esimerkiksi astmaatikot oireilevat jo lyhytaikaisesta savulle altistumisesta.”

Tulisijoja käytetään yleensä, kun myös naapureissa ollaan paikalla, mikä lisää altistumisen todennäköisyyttä. Heikkotuulisina päivinä ja pakkassäällä savu kulkeutuu asuntoihin.

Avotakan tai vanhan puukiukaan hiukkaspäästöt voivat olla moninkertaiset hyvin toimivaan, varaavaan takkaan verrattuna. Toisaalta päästöt voivat moninkertaistua vähäpäästöiselläkin laitteella, jos sitä käyttää huonosti.

EU:n ekosuunnitteludirektiivi vaikuttaa ensi vuodesta alkaen uusiin, tehdasvalmisteisiin varaaviin tulisijoihin.

Suomessa direktiivi vaikuttaa puunpolton päästöihin hitaasti, sillä laitteita uusitaan harvoin, ja direktiivi ei koske saunan kiukaita.

Kiukaan ekomerkki harkinnassa

Yliopistotutkija Jarkko Tissari Itä-Suomen yliopistosta kehittää hankekumppaniensa kanssa saunan kiukaisiin vapaaehtoista merkintää. Sen saisivat kiukaansa päästöt testauttaneet valmistajat. Näin kuluttaja saisi vertailutietoa, ja yritykset saisivat kannustetta kiukaiden kehittämiseen.

Kun tiedettiin, että kiukailta vaaditaan CE-merkintä 2013 alkaen, tiedosta seurasi se, että huonoimmat kiukaat poistuivat kaupoista. Enää CE-merkintä ei Tissarin mukaan ohjaa kehittämiseen. CE-merkinnän saanut tuote täyttää kaiken sille luodun lainsäädännön vaatimukset.

”Rakennustuoteasetuksessa taas määritellään esimerkiksi tulisijojen mittaustavat tarkasti, mutta hiukkaspäästöihin asti mittaustarkkuus ei yllä. Esimerkiksi kamiinoista päästöt mitataan CE-testissä esilämmityksen jälkeen eli kuumasta laitteesta, mikä ei kerro todellisia päästöjä. Suomessa sentään varaavien tulisijojen testeissä häkä mitataan polton alusta polton loppuun asti”, Tissari sanoo.

Tulisijojen standardointi on muokattavana Euroopan standardoimisjärjestössä. Tissari arvioi, että työ ei valmistu tänä vuonna, sillä kokonaisuus on monimutkainen.

Itä-Suomen yliopiston 2019 päättyneen Kiuas-hankkeen tulos oli se, että kiukaat ovat yksilöitä niin toiminnoiltaan kuin päästöiltään.

Nyt jatkohankkeessa kiuasmalleja testaa tutkijoiden kanssa yhdeksän kiuasvalmistajaa. Tavoite on saada vertailukelpoisia tuloksia päästöistä ja lämmöntuotosta.

Tissari vinkkaa, että kiuasvalinnassa tärkeintä on kiukaan sopivuus omaan saunaan ja omiin käyttötottumuksiin. Päästöjä on järkevä katsoa vasta näiden jälkeen.

”Jos valitset vähäpäästöisen, mutta itsellesi liian pienen kiukaan, se kiuas on päästövaikutuksiltaankin huono.”

Tissarin mukaan kallis kiuas ei takaa vähäpäästöisyyttä. Päästöihin vaikuttavat tekniset ratkaisut etenkin tulipesässä, ilmanjaossa, lämmönvaihdossa, kivimäärässä sekä savuputkien koossa, pituuksissa, muodoissa ja määrissä.

Vanha puukiuas vaihtoon!

Kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa 2030 pyritään alentamaan puunpolton pienhiukkaspäästöjä. Ohjelman toimenpanosta vastaava erityisasiantuntija Katja Ohtonen ympäristöministeriöstä luottaa tiedottamiseen.

”Opastamme puun oikeaoppiseen polttoon, jotta päästöt olisivat mahdollisimman pienet”, hän kiteyttää.

Ohtosen mukaan laskennallisesti on osoitettu, että Suomessa puunpolton päästöt vähenisivät merkittävästi, jos vanhat eli yli kymmenvuotiset puukiukaat vaihdettaisiin uusiin.

Karvosenoja säestää, että kodeissa ongelmallisimpia ovat puulämmitteiset kiukaat. Niistä valtaosa on polttotekniikaltaan niin yksinkertaisia, että päästöjä syntyy runsaasti ja lämpöä karkaa harakoille.

Jari Hautala sanoo uusien tulisijojen polttavan 20–50 prosenttia puhtaammin kuin viime vuosituhannen tulisijat.

Hautala ottaisi mallia Saksan Bimschv-säätelystä, jossa edetään portaittain uusiin, normit täyttäviin tulisijoihin. Vanhoistakaan tulisijoista häkää ei saa tulla enempää kuin neljä grammaa kuutiometriltä, hiukkasia vastaavasti 0,15 g/m3.

”Saksan mallissa nuohooja mittaa käynneillään päästöt. Tulisijaa saa käyttää vain, jos se alittaa saksalaisen päästörajan. Käyttökielto etenee vaiheittain”, Hautala selostaa.

Viime vuoden loppuun mennessä Saksassa oli vaihdettava ennen vuotta 1994 asennetut tulisijat, jos ne eivät täytä normeja. Vastaavasti vuoden 2024 loppuun mennessä on luovuttava ennen vuotta 2010 asennetuista tulisijoista, jos niiden päästöt ylittävät raja-arvot.

”Päästöt pienenevät, energiatehokkuus paranee ja turvallisuus lisääntyy”, Hautala kehuu.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 5/21.

Lue lisää:

Pk-seudun pientaloissa palava puu tuottaa liikennettä suuremmat hiukkaspäästöt