Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2010 julkaiseman terveysriskinarvion mukaan noin 250 suomalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti sairauksiin, joita aiheuttavat pienhiukkaset, jotka syntyvät puun poltosta vakituisten pientaloasuntojen lämmityksessä.

Sen sijaan vapaa-ajan asuntojen puunpoltosta arvioitiin tulevan vain kymmenkunta ennenaikaista sairauskuolemaa vuodessa, joten haja-asutusalueen puunpoltolla on valtakunnan tasolla vain vähäinen kansanterveydellinen merkitys.

Tutkimusta ja ilmanlaatumittauksia
THL:n äskettäin tekemä väestötutkimus vahvistaa, että puunpolttoa lämmityksessä suosivilla, kaukolämpöverkkoon kuulumattomilla pääkaupunkiseudun vanhoilla pientaloalueilla oli 25 vuoden seuranta-aikana merkittävä määrä sydän- ja hengityssairaiden ennenaikaisia kuolemia verrattuna vain täydentävää takkalämmitystä käyttäviin kaukolämpöalueisiin.
Asuinrakennuksissa tapahtuvasta puunpoltosta syntyy peräti 40 % koko maan pienhiukkaspäästöistä ja yli 80 % soluille myrkyllisten ja syöpävaarallisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) päästöistä. Lisäksi pienpoltolle tyypillinen puun epätäydellinen palaminen lisää tuntuvasti alailmakehää lämmittävien pienhiukkasten mustan hiilen sekä metaanin ja otsonia tuottavien haihtuvien hiilivetyjen päästöjä.
(Tehtyjen) Ilmanlaatumittausten ja puun palamisessa syntyvän merkkiaineen, levoglukosaanin, määritysten perusteella on arvioitu, että puun pienpoltosta aiheutuu talvikaudella 18-29 % pk-seudun pienhiukkaspitoisuuksista, pientaloalueilla jopa 31-66 %.

Ympäristöongelma omakotialueilla
THL:n ylilääkärin Raimo Salosen mukaan ilmanlaatu- ja terveysongelmat korostuvat Suomessa vanhoilla, tiiviisti asutetuilla pientaloalueilla, joilla ei ole kattavaa kaukolämpöverkkoa. Siellä useimmiten eläkkeellä olevat hyväkuntoiset asukkaat polttavat oman, tutun tai vaikkapa kaupungin metsästä ilmaiseksi tai halvalla hankittua puuta vanhoissa kattiloissa, joihin kaikkiin ei ole liitetty vesivaraajaa. Runsaasti pienhiukkasia tuottavaa polttoa saattaa pakkasilla olla jopa 20 tuntia vuorokaudessa.
Tiheästi asutuilla pientaloalueilla on Suomessa ainakin satatuhatta puukattilaa, joista vain pieni osa on uusia vähäpäästöisiä pellettikattiloita. Lisäksi on ainakin miljoona takkaa, uunia, puuhellaa ja saunankiuasta.
Talvipakkasella puunpolton savut jäävät leijumaan matalalle pientaloalueilla ja pienhiukkasia kulkeutuu joko painovoimaisen ilmanvaihdon ja ajoittaisen ikkunatuuletuksen tai koneellisen ilmanvaihdon kautta talojen sisälle. Ongelma on havaittavissa ulkona aistinvaraisestikin pahana hajuna.

Polttoon sopimattomia tulisijoja
Valviran edeltäjän STTV:n vuonna 2008 julkaiseman oppaan ”Puun pienpolttoa koskevat terveydelliset ohjeet” mukaan ilman vesivaraajaa olevat yläpalo-, alapalo- ja kaksoispesäkattilat sekä öljylämmityskattilasta muunnetut puukattilat eivät sovellu jatkuvaan puulämmitykseen. Näiden kattiloiden hiukkaspäästöt ja PAH-yhdisteiden päästöt ovat jopa sata- tai tuhatkertaiset parhaisiin, puhtaasti polttaviin pellettikattiloihin verrattuna. Myös avotakkojen päästöt ovat valtavat verrattuna nykyaikaisiin varaaviin takkoihin. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) tekemät ilmanlaadun mittaukset puun pienpolttoa suosivilla omakotialueilla sekä kuntiin, hallinto-oikeuksiin ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen menneet lisääntyneet valitukset huonosta ilmanlaadusta puolestaan kertovat, että vanhoihin taloihin ei ole hankittu uuden polven vähäpäästöisiä kattiloita tai varaavia takkoja, vaan ensisijaista puulämmitystä toteutetaan edelleen vanhoilla kattiloilla, uuneilla ja takoilla.

Märkä polttopuu pahentaa ongelmaa
Epätäydellistä palamista ja päästöjä lisää tietenkin myös vääränlainen polttoaine, eli puun liiallinen kosteus. Pienpolttolaitteessa poltettavan puun tulee olla kuivaa ja puhdasta. Likaista, maalattua tai kyllästettyä jätepuuta ei saa polttaa lainkaan.
Puupinot ulkona sateessa ja runsas savuisuus talvi-iltoina kertovat karua kieltään siitä, että hyvän puunpolton käytäntöjä tuskin noudatetaan yleisesti, vaikka tietoa on ollut hyvin saatavilla kampanjaesitteissä, lehdissä ja netissä jo ainakin kymmenen vuoden ajan.
Pelkästään 2000-luvulla pientaloissa poltetaan puolet enemmän puuta kuin aiemmin. Ongelma siis jatkuu ja saattaa pahentuakin.
Raimo Salosen mukaan nyt olisi tärkeintä saada tiiviisti asutetuilla vanhoilla pientaloalueilla ilman vesivaraajaa olevat, huonot klapikattilat korvattua päästöttömillä tai vähäpäästöisillä ensisijaisilla lämmitysratkaisuilla. Silloin ei monien astmaa ja sydäntauteja sairastavien tarvitsisi pelätä henkensä puolesta, kun lämmityskausi alkaa.