Kun tehotiimi inspiroituu haasteesta, mikään ei ole mahdotonta. Vahvasti kiertotalouteen pohjautuva, vähähiilinen Pyörre ei tee ketään kateudesta vihreäksi, koska sen toteutusratkaisut pistetään jakoon.

Pyörre-talon hedelmöityshetkestä on olemassa muutama versio: kuka sanoi mitä ensimmäiseksi. Yhteistä niille on tapahtumapaikka (Cafe Lauri Lohjalla) ja tarinoissa eri vaiheissa mukana olevat toimijat (rakennuttajat Jukka Turunen ja Timo Ranta, terästä taivuttava toimitusjohtaja Leena Lundell, arkkitehti Matti Kuittinen ja rakennesuunnittelija Sami Huttunen) sekä kaikkia kutkuttava haaste: miten luodaan jotain aivan uutta ja tulevaisuuden kannalta merkittävää rakentamista.

Ei mitään toisin

Noin pari vuotta myöhemmin, kesäkuun 2021 alussa, kaikki asianosaiset istuvat 96-prosenttisesti valmiin talon ruokapöydän ääressä ja tunnistelevat tuntojaan.

”Taloa katsoessa tuntuu kuin näkisi sukulaisen pitkän ajan jälkeen: hänet muistaa hämärästi tietynlaisena, ja nyt hänestä löytää taas sen saman pikkuisen muuttuneena. Eli piirrosviivat ovat muuttuneet todeksi. Työmaavaiheessa huomio kiinnittyi lähinnä siihen, miltä raksatilanne kulloinkin näyttää”, Matti Kuittinen pohtii.

”On saatu valtavasti uutta tietoa ja hyvää kokemusta. Mitä enemmän asioihin on syvennytty, sitä enemmän on löytynyt uusia mahdollisuuksia”, Leena Lundell tiivistää.

”En ole koskaan juossut maratonia, mutta voin kuvitella, että viimeinen kilometri tuntuu juuri tältä”, Sami Huttunen myöntää.

”Ei ole yhtään kohtaa, jonka haluaisi olevan toisin, ja hienoa työtä voi vain ihailla”, Timo Ranta vakuuttaa Jukka Turusen nyökytellessä.

Ainutlaatuista yhteistyötä

Paitsi itse taloon tekijöiden tyytyväisyys kohdistuu myös ainutlaatuiseen yhteistyöhön, jossa on ollut ”etuoikeus olla mukana”.

”Enpä muista yhtään aiempaa suunnitteluhanketta näin hyvällä tiimillä. Kaikilla on ollut samanlainen näky, innostus ja asenne: heittäydytään, pyritään kunnianhimoisiin, ei kaikkein helpoimpiin ratkaisuihin”, Matti Kuittinen luettelee.

Tärkeää on hänen mukaansa ollut muun muassa niin ”superhelppo yhteistyö” rakennesuunnittelijan kanssa kuin rakenteet valmistavan tehtaan sijainti lähellä työmaata.

”Toki tehtaalle illalla viestitetyt tarpeet ovat aiheuttaneet siellä harmaita hiuksia, mutta taitavien tekijöiden myötä mutka kuin mutka on auennut alle viikossa”, Leena Lundell kiittää työntekijöitään.

Syvää on ollut luottamus myös ”täysin epäteknisten” rakennuttajien ja teknisten toteuttajien välillä.

”Monet Matin jo ensimmäisissä piirustuksissa olleet asiat ovat toteutuneet, vaikka ne aluksi epäilyttivät: esimerkiksi kuusirimakatosta nousivat ensin mieleen mökkimme kellertävät mäntylaudoitukset ja ehdoton ei. Mutta Matin perustelut vaaleuden tai katon muodon esiin nousemisesta muuttivat omaa ajattelua”, Jukka muistelee.

Myös aaltopeltinen julkisivu tuntui aluksi mahdottomalta. Nyt valon ja varjon leikki auringon kierrossa simpukanvalkoisen talon ympärillä ihastuttaa suuresti.

”Emme voisi enää kuvitella mitään muita ratkaisuja”, Timo vakuuttaa.

”Hieno taloa lähdettiin rakentamaan – ja hieno tästä on tullutkin”, Sami Huttunen painottaa.

Kierrätys on enemmän

Kiertotalouden kehittäminen ja rakentamisen ”vihreys” olivat hankkeen ydintä alusta asti. Lundell ja Kuittinen olivat tehneet asiassa yhteistyötä jo aiemmin, mutta rakennuttajien piti makustella hetki ajatusta kierrätyksestä.

”Muistan hyvin, miten Timo ja Jukka olivat alussa kauhuissaan: emme halua käytettyjä kodinkoneita tai kierrätyskeskuksen kaappeja”, Leena Lundell nauraa.

”Kieltämättä kierrätys tarkoitti meille lehtien viemistä keräykseen, jos sitäkään. Nyt tietotaso on hypännyt nollasta avaruuksiin, ja matka varmasti jatkuu”, Jukka Turunen vakuuttaa.

”Ja nyt tiedätte senkin, että terästä kierrätetään enemmän kuin lehtiä”, Lundell täydentää.

Yhteisymmärryksen lisäksi vastaan tuli myös pähkinöitä purtavaksi.

”Kun detaljikuviakin on ollut varmaan 250, joka päivälle on riittänyt jotain uutta ratkaistavaa”, Leena Lundell myöntää.

Jo 40 vuotta terästä työstäneessä firmassa kyse on toimitusjohtajan mukaan ollut nyt ”kohokohdasta”.

”Monenlaiset teräsrakenteet ovat kehittyneet entisestään, on etsitty ja löydetty uusia tuoteinnovaatioita, joista moni tulee päätymään vakiotuotteeksi.”

Sellainen on muun muassa bioälyovi: nanohiiliputkista tehty sähköä johtava elementti, joka voidaan sijoittaa liukuoven peileihin tuottamaan niin sanottua mukavuuslämpöä.

Kierrätyslasista valmistetussa puhallusvillassa on täysin uusi rakenne. Kaarevat profiilit mahdollistavat uudella tavalla monta asiaa. Habito-kipsilevyä-kin on nyt taivutettu.

Ainakin yhtä merkittävänä Lundell pitää kuitenkin uutta ajattelutapaa kiertotalouden mahdollisuuksista.

”Se on ollut tärkeää ja pohdinnan alla ennenkin, mutten ole ikinä miettinyt asioita näin syvällisesti ja konkreettisesti. Tajunnut, että kaikkeen todellakin voi suunnitteluhetkellä vaikuttaa. Rakennuksiin voidaan löytää keveämpiä ja luonnolle hellempiä materiaali- ja rakenneratkaisuissa.”

On ollut keskeistä selvittää, millaisen kierrätysasteen nykyään tarjolla oleviin rakennustuotteisiin voi saada. Pyörteessä rakennusmateriaalien kierrätysaste on noin 40 prosenttia talon painosta, mikä on ollut positiivinen yllätys. Se voisi olla enemmänkin, jos tarjolla olisi ollut terästä, joka sisältää enemmän kierrätysainetta.

”Ostopaikkoja ei juurikaan ole. Kierrätettyä romumetallia ei ole tarjolla niin paljon kuin uusiin terästuotteisiin voitaisiin laittaa.”

Pyörteen elinkaaren lopulla lähes 70 prosenttia materiaalista voidaan kierrättää.

Viimeinen ehtoollinen järven lumossa

Asuntomessukohteena Pyörteessä näkyvät myös yleiset messuteemat. Ilmastoystävällisesti tehty talo tuottaa lopulta hyvää oloa messualueelle ja lopulta koko maapallolle. Kuittisen suunnittelema naapurin kanssa yhteinen lajitteluun pohjautuva jätekatos vahvistaa yhteiseloa. Sitä lisää myös Pyörteen autohuoneen sijoittaminen osaksi taloa; alun perin erilliseksi suunniteltuna se olisi pilannut naapurien järvinäköalan.

Pääteema Järven lumo näyttäytyy paitsi talon terassilla myös talon maisemaikkunoissa heijastuksineen lähes alttaritaulun omaisina näkyminä.

”Nyt kun talon muodot ovat selvillä, on ollut hienoa seurata auringon kiertokulkua. Fiilistely on lähtenyt siitä, miten hienosti talo ’pyörii’ tässä ympäristössä”, Jukka Turunen huokaa.

Tänä vuonna asuntomessualueella näkyy vahvasti myös taide. Turuselle ja Rannalle se on elämän olennainen elementti. Uutta kotia voi hyvin kutsua minigalleriaksi.

Pyörteessä taide on paljon muutakin kuin taulu seinällä. Spa-osaston seinästä löytyy kierrätyskeramiikkaa, liukuovista ja tapeteista Johanna Oraksen kädenjälkeä.

Sovitteluakin on tarvittu.

”Timo ja Jukka toivoivat eteisaulaan halkeilevaa lattiaa. Matti jo visioi ratkaisuksi japanilaista kintsugi-tekniikkaa, jossa rikkinäisyyttä korjataan korostamalla sitä kultahipuilla. Olisihan siinä ollut hieno vertauskuva, miten hajonneesta tuleekin kaunis. Sami oli kuitenkin kauhuissaan, mitä tapahtuu lattian alla olevalle tekniikalle, ja toisaalta meillä oli liian hyvät tuotteet tieten tahtoen rikottaviksi”, Leena Lundell naurahtaa.

Ratkaisu löytyi Oraksen lattiaan maalaamasta Elämän kultaisesta virrasta. Maalaukseen sisältyy myös kartantarkka matka Lohjalta Punkaharjulle, asukkaille tärkeisiin paikkoihin.

Keittiön seinää hallitsee Oraksen Viimeinen ehtoollinen. Alkuperäisestä taulusta tilaan sopivaksi sävytetystä tapetista löytyy siitäkin symboliikkaa.

”Näin dramaattisessa aiheessa ihmishahmojen korvaamista kasveilla voi pitää ympäristötaiteellisena kommenttina”, Kuittinen pohtii.

Siinä voi nähdä myös talon sielun.

Tulevaisuutta ajatellen

Asukkaat ovat nyt saaneet ”täydellisen” kodin, mutta on käteen jäänyt muutakin. Matti Kuittinen puhuu hankkeesta oppimispolkuna, jonka antia tulee tehdä laajemminkin näkyväksi ja ymmärrettäväksi.

”Rakentaminen on selvästi ylipöhöttynyttä. Emme voi enää kuluttaa luonnonvaroja nykyiseen tapaan. Asian näkyväksi tekemisellä sitä voi lähteä ohjaamaan eteenpäin.”

”Tarvitaan myös lisää yhteistä ymmärrystä. Asukkaiden ekologiset tarpeet pitää pystyä välittämään suunnittelijoille ja tekniselle tiimille entistä paremmin.”

Tätä pyrkii tukemaan Pyörre-talosta valmistuva ”tuoteseloste”. Se kertoo talon materiaaleista, niiden vaikutuksesta ympäristöön ja mahdollisuudesta kierrätykseen talon elinkaaren lopussa. Messuilla tieto on esillä Pyörteen autohuoneessa.

”Toisaalta tietoa on paljon, toisaalta kaikista rakennustuotteiden raaka-aineista sitä ei ole. Pyörteessä onkin ollut hyödyllistä pohtia kiertotalouden strategisen ohjaamisen kannalta, mitä meidän pitäisi rakennuksista tietää.”

Kuittisen mukaan kyse on ikuisuusteemoista.

”Metallit ja monet muut alkuaineet ovat syntyneet aikaa sitten räjähtäneiden jättiläistähtien ydinten reaktioiden sivutuotteena ja kasautuneet tähtipölynä hiljakseen meidän aurinkokunnaksemme. Ne muodostavat meidänkin planeettamme. Otamme niitä taloissamme käyttöön hetkeksi, mutta kun laajeneva aurinko miljardin vuoden jälkeen polttaa maapallon uudelleen tomuksi, ne palaavat taas osaksi kosmosta.”

”Kyse on valtavista aikaskaaloista, mutta usein vain haemme kaupasta materiaalin ja alamme rakentaa. Sen miettimisestä, miten pitkältä aine tulee ja kuinka pitkään se jää olemaan meidän jälkeemme, voisi hyvinkin ammentaa inspiraatiota suunnitteluun. Tämä voi kuulostaa idealistiselta, mutta nyt on pakko pysähtyä miettimään, miten haluamme jatkossa elää.”

Entäpä mitä tapahtuu talon valmistuttua tiiviille ja antoisalle yhteistyölle?

”Nyt on pistetty kuntoon kiertotaloutta. Jatkossa ryhdymme hoitamaan kuntoon kulttuuriasioita kuukausitapaamisissa”, Leena Lundell nauraa.

Pyörre-talon elinkaarihan jatkuu joka tapauksessa vielä pitkään sen tekijöiden jälkeenkin.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 6/21.

Lue lisää:

Talo Pyörre on ilmastoteko

Pyöreä talo syntyy teräksestä