Rautakaupan tarjouksessa oli näppärän kokoinen ja edullisen tuntuinen pieni, alumiinikehyksinen kasvihuone, kooltaan 4,75 neliötä. Edellinen kasvihuone, joka oli tehty kerrostalon ikkunaremontista haalituista ikkunanpokista, oli lahonnut ja pari kesää sitten romahtanut. Rouvan mielestä nyt oli korkea aika saada uusi kasvihuone.

Kasvihuone haettiin Ruoholahden K-raudasta. Lastauslaiturilla kuormaa tehdessä pakkauksen pituus noin 2,5 metriä yllätti. Tilavankin farmarin takaovi piti jättää auki, jotta tavara mahtui kyytiin. Kasvihuoneen kuljetus onnistuu vain pitkän tavaratilan omaavalla autolla tai henkilöauton taakkatelineellä. Pakkauksen koko ja paino aiheuttavat sen, että laatikon käsittelyyn tarvitaan mielellään kaksi henkilöä.

Pystytysohje löytyi pakkauksesta. Sen etusivulla kerrottiin symbolein, että pystytykseen tarvitaan kolme henkilöä, kiintoavain ja ristipäinen ruuvimeisseli. Osaluettelosta ilmeni, että kasvihuone koostuu 468 osasta. Niistä noin 360 kpl on ruuveja, muttereita ja jousia. Tässä vaiheessa alkoi muodostua käsitys edessä olevasta näpertelyn määrästä.

Myyjä kylläkin antoi vinkkiä, että hänen kollegansa oli koemielessä kasannut ko. kasvihuoneen ja siihen meni koko viikonloppu ja erinäinen määrä virvokkeita sekä tupakkaa.
Pystytysohjeen vähäisessä tekstiosuudessa huomautettiin, että pystytyksessä voisi käyttää silikonia, mutta se pitää hankkia erikseen. Silikonia ei sitten ollut mukana pystytyksessä.

Pystytettävästä kasvihuoneesta tehtiin alta kasteleva. Kokeilumielessä kasvihuone pystytettiin jatkuvasti kosteana olevaan kohtaan, johon ilmeisesti taustalla olevasta mäestä valuu muuta ympäristöä enemmän kosteutta.

Kasvihuoneelle valettiin ohut kehäantura ja sen päälle edellisistä projekteista yli jääneistä harkoista sokkeli. Suunnitelman mukaan kosteus nousisi maasta kasvihuoneen kasvatuslaatikoihin. Laatikoiden multa olisi suodatuskankaalla erillään kasvihuoneen alustan kosteasta sorasta ja kosteasta maasta.

Asennusohjeissa ei ole mitään ohjeita, mittoja tai edes vihjeitä perustamisesta, saati pystytyksestä. Ainoastaan numeroitu piirros näyttää seinien ja katon osien paikat. Tässäkin liitoskohtien suurennetut kuvaukset ovat onnettoman tuhruisia. Vain päättelemällä ja pähkäilemällä on edettävä!

Tämän kasvihuoneen voi pystyttää tasamaalle, suoraan nurmelle, pihakivetykselle tai kuten nyt – työläämmälle perustukselle. Sokkeliksi kelpaa yksinkertaisimmillaan lappeelleen asetettu lautakehä, johon kehikko ruuvataan kiinni. Kiinnitys kannattaa tehdä myös alustaan, sillä kevyt kokonaisuus saattaa siirtyä tai lähteä lentoon tuulenpuuskan voimasta.

Pystytys aloitetaan nostamalla kaksi vierekkäistä seinää pystyyn ja nurkistaan yhteen. Kumpaakin seinää varten on oltava yksi henkilö tukemassa. Kolmas asentaa kulman liitoksen ruuvit ja mutterit paikoilleen. Kun kehä on kursittu kasaan, voi asennusta jatkaa taas yksinkin.

Kokoamisen viimeinen vaihe oli lasitus eli kennolevyjen kiinnittäminen. Kennolevyt on leikattu muotoon ja numeroitu, ja ne kiinnitetään jousilla aukkoihinsa. Asennus sujui kommelluksitta j oli varmasti kiitollisin työvaihe koko urakassa.

Kasvihuoneen kokoamiseen kului aikaa kaikkiaan seitsemän tuntia ja 40 minuuttia. Koko urakka jakaantui kahdelle päivälle ja täytyy myöntää, ettei ennalta voinut aavistaa, kuinka työläs ja vaativa pienen kasvihuoneen pystyttäminen olisi.

Ruuveja ja muttereita liittäessä muistui mieleen, kuinka pienenä tuli rakenneltua Mecano-rakennussarjasta jos minkälaisia vempaimia. Ehkä siksi tässä kasvihuoneprojektissa olikin jotain tuttua.

Lopputulokseen täytyy kaikesta huolimatta olla tyytyväinen. Toivomuslistalle jäivät kunnolliset asennusohjeet. Lisäksi sopivasta pystytyspaikasta, perustamisesta ja tarvittavista apuvälineistä saisi olla muutama sana ja vinkki kokoamisohjeissa. Tällaisena en suosittele kyseistä kasvihuonetta kenellekään, joka on joskus tuskaillut esimerkiksi huonekalujen kasaamisen kanssa. K-raudan kasvihuone oli siihen verrattuna moninkertainen savotta.

Lue pystytyksestä tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/12, joka ilmestyi 4.7.2012