Lemmikkieläin on monessa perheessä kuin yksi perheenjäsenistä. Yhteinen elämäntaival saattaa olla hyvin pitkä. Kissat elävät jopa yli kaksikymmenvuotiaaksi, koirien elinikä riippuu muun muassa rodusta.

Koirien ja kissojen pitoa, hoitoa, kohtelua ja käsittelyä säätelevät eläinsuojelulaki, eläinsuojeluasetus, eläinkuljetuslaki ja eläinkuljetusasetus. Niihin kannattaa tutustua, kun pohtii kotipihan rakentamista niin, että lemmikitkin viihtyvät.

Koiratarhoja rakennetaan kotipihoille itse tai valmiselementeistä. Ulkotarhan koosta on omat määräyksensä, joissa otetaan huomioon eläinlaji, -rotu, eläimen koko ja aktiivisuus sekä eläinten lukumäärä.

Määräysten mukaan pitopaikan on oltava sellainen, että siihen eläin ei voi jäädä siihen kiinni tai satuttaa itseään rakenteisiin. Siinä tulee olla sopiva sisustus ja varustus, joka mahdollistaa lajinomaisen käyttäytymisen.

”Koira tarvitsee aitauksessa myös tekemistä, muuten se turhautuu, ja saattaa haukkua ikävystymistään. Vaikka tarhassa voisi kaivella ja liikkua, päivittäiset lenkit ovat täysikokoiselle koiralle silti tarpeen”, eläinlääkäri Johanna Vaurio-Teräväinen sanoo.

Ulkotarhan ohjeistuksessa sanotaan, että eläimen pitopaikka tulee sijoittaa siten, että maasto, kasvillisuus ja maapohja ovat lajille sopivat. Koiralla tulee olla kuulo- ja näköyhteys ympäröivään toimintaan ja mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tarvittaessa maapohja tulee salaojittaa tai viemäröidä. Myös rakennusmateriaalien tulee olla turvallisia. Jos aitauksessa käytetään verkkoa, silmäkoon on oltava sellainen, että koira ei voi jäädä siihen kiinni. Piikkilankaa ei saa käyttää.

Vaurio-Teräväinen muistuttaa, että ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen. Terveydestä tulee huolehtia myös pitämällä koirankoppi tai ulkotarha siistinä.

”Koiralla tulee tarhassaan olla säänsuoja tai peräti eristetty koppi, joka tulee siivota säännöllisesti. Ruoka pitää olla tarjolla niin, etteivät rotat sitä saa. Jatkuva vedensaanti ja mahdollisuus siirtyä varjoon ovat myös tärkeitä. Koiria ei pidä hylätä tarhaan, sairastunut eläin täytyy pitää voida ottaa sisälle. ”

 

Ruskeavalkoinen kissa leikkii kotipihaan rakennetussa kissatarhassa jossa on omenapuusta tehty kiipeilypuu

Kissatalo puutarhassa

Nukarilainen Krista Jännäri perusti neljälle kissalleen puutarhaan ”talon”, jossa ne voivat jaloitella ja liikkua omaan tahtiinsa. Tilaan pääsee pikkuruisesta vessanikkunasta, joka tehtiin vessaremontin yhteydessä.

Jännäri kehitteli pitkään ajatusta, kuinka voisi ulkoiluttaa kissojaan ilman että niitä tarvitsisi erikseen viedä ja hakea erilliseen kissatarhaan. Idea kissatarhan paikasta syntyi jo vuosia sitten, kun vessaa alettiin remontoida ja ulkoseinään lisättiin pieni tuuletusikkuna. Haaveesta tuli totta, kun sen rakensi tuttu timpuri. Hintaa tarhalle tuli noin kaksi tuhatta euroa.

Ikkunaan tehtiin vessan lattialta portaat, joita pitkin kissat pääsevät ikkunalaudalle ja siitä ulos. Portaat ovat turvallinen ratkaisu kaikille kissoille. Notkeat itämainen, siamilainen ja maatiainen selviäisivät korkeistakin loikista, mutta jo iäkkäälle persialaiselle portaat tulivat tarpeeseen.

Kissat viihtyvät nyt paljon ulkona, kun ne saavat itse päättää siitä. Välillä ne ravaavat vauhdilla keittiön ja kissatarhan väliä, mikä on tuonut sisäkissoille paljon lisää liikuntaa.

Verkkoaitaus sijoitettiin suojaisalle seinustalle talon viereen, pois paahteesta ja tuulesta. Kissatarha on kooltaan 2 x 2,5 metriä, ja sen harjakorkeus on kolme metriä.
Säädösten mukaan eläimen pitopaikan ja eläimen pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa eläimelle myrkytyksen.

”Siksi rakensimme tarhan lämpökäsitellystä puusta ja käytimme pienisilmäistä, vankkaa ja muovitettua metalliverkkoa. Sateelta suojaa valokate, vaikka kissat eivät kovalla sateella ulos haluakaan.”
Tontilta kaadetusta omenapuusta saatiin kissoille tukeva kiipeämispuu. Oksia lyhenneltiin ja puunrunko asennettiin tukevasti paikalleen. Kissatarhan lähellä kasvaa suuri vuorijalava, joka varjostaa paikkaa.

Pohja perustettiin paksuun sorakerrokseen ja erilliset tolppakengät valettiin betoniin, jotta rakenteet pysyvät kuivina. Lattiassa käytettiin monenlaisia pintoja – puulaattoja, liuskekiveä ja singeliä – jotta tassut saavat kokemuksia monenlaisilta pinnoilta.

”Kissat ovat tykänneet etenkin liuskekivestä, kun se lämpiää auringossa. Myös aivan varjoon kissojen täytyy päästä. Vettä pitää olla koko ajan saatavilla ja tilaan sijoitettu hiekkalaatikko siivottava vähintään kahdesti päivässä. Paikat pysyvät silloin puhtaina, kissa ei hevin omaa pesäänsä likaa.”

Kissatarhassa on ovi myös puutarhaan. Kaksiosaisessa ovessa on lukko, ettei kissoja voi ulkopuolinen viedä. Lukko on kätevästi numerosarjalla, ettei tarvitse lähteä avaimia hakemaan sisältä.

● Koira ja kissa – eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna -esite on ladattavissa www.evira.fi
● Myrkyllisiä ja myrkyttömiä kasveja http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx