Lähes koko aikuisikänsä Henri Joonatan Lokki on liihottanut talveksi etelään.

”Tavanomainen tiettyyn paikkaan sidottu osoite tai talo ei ole koskaan ollut minua”, hän kertoo.

Sirkusvaunussa Portugalissa vietetty talvi 2013 herätti kuitenkin uudenlaisia näkyjä.

”Ihastuin sen pieneen tilaan, toimivuuteen ja etenkin sen herättämiin uusiin ideoihin. Ehkä itsellä myös syntyi tarve jonkinlaista pysyvyyteen”, Lokki pohtii.

Syntyi visio kärryn päällä kulkevasta, tieliikennekelpoisesta minitalosta, jonka voisi myös tarvittaessa jättää talveksi kylmilleen paikoilleen. Siis idea asunnosta, jossa yhdistyisivät pysyvyys ja vapaus.

Nyt neljä vuotta myöhemmin sellainen seisoo Kokemäenjoen Korkeaojalla, luomutilan hamppupellon laidalla – yhden miehen ja 5000 euron projektina.

Ja vaikka meillä suositusten mukaan asumista pidetään ahtaana, jos asunnossa on alle 25 neliötä henkeä kohti, tuntuu Lokin kompaktiin 15 neliöön mahtuvan kaikki tarpeellinen.

”Tilaa syntyy sen miettimisellä, mitä elämässä oikeasti tarvitsee”, Henri Lokki painottaa.

Tilat tarpeiden mukaan

Kun filosofi-Lokki muuntautuu rakentaja-Lokiksi, sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” on melkein enemmän kuin totta. Hänelle suunnittelu tarkoittaa tarkemmin ottaen oman elämän mallintamista: Miten luontaisesti toimin? Mikä on tarkoituksenmukaista?

”Kärsin sellaisessa ympäristössä, joka ei ole optimoitu tukemaan sitä, mitä ollaan tekemässä. Kun on selvillä siitä, millaista elämää haluaa elää, pystyy luomaan talon, joka tarjoaa hyvät puitteet olla, elää ja tehdä töitä. Samalla rakentaminen on matkaa omaan itseen”, Lokki kuvaa.

Tavoittaakseen talon tilojen optimaalisen toimivuuden hän muutti asumaan puolivalmiiseen taloon.

”Minulla ei ollut alkujaan talosta varsinaista suunnitelmaa, lähinnä vain idea ulkokuoresta. Kun muutin, valmiina oli ainoastaan parvi – minusta on mukava nukkua ylhäällä – rakennettuna juuri sellaiseen korkeuteen, että mahdun hyvin toimimaan sen alla olevassa keittiössä. Herättyäni kapusin alas ja aloin tutkailla, miten toimin ja liikun tilassa. Miten esimerkiksi keittiö pitäisi rakentaa, että voin tehdä asiat helposti luontaisessa järjestyksessä?”

”Pohdin myös tavaroiden käyttöastetta. Jos käytän jotain usein, sen pitää olla keskeisellä paikalla. Harvoin tarvittavat tavarat voivat olla hankalammassa paikassa, korkeammalla tai taaempana. Tämä koskee niin keittiön hyllyjä kuin koko rakennelmaa.”

”Säilytystiloja ei tosin ole paljon, koska ei ole paljon tavaraa, mitä pitäisi säilyttää”, Lokki täydentää.

Sitäkin välttämättömämpiä ovat isot ikkunat.

”Filosofin ajatustyössä on paljon kyse siitä, että pystyy näkemään pitkälle. Siksi katossakin on ikkuna. Kun aamulla parvella herään ja avaan silmät, on saman tien linja auki ylöspäin. Mukavaa on myös nukahtaa katsellen tähtikirkasta taivasta.”

Traktori talon vetojuhtana

Liikkuvaa elämää ihannoivan miehen talo on tietenkin rakennettu liikuteltavaksi. Kärryllä kulkeva koti vaihtaa maisemaa parhaiten traktorin vetämänä.

”Alun perin kärryä oli tarkoitus kuljettaa henkilöautolla. Mutta talon siirtäminen tällaisessa hankalassa ympäristössä olisi edellyttänyt huomattavan suuren vetoauton hankkimista”, Lokki kertoo.

”Sitten tajusin, ettei minulla kuitenkaan ole tarvetta liikuttaa taloa kovin usein eikä kovalla kiireellä. Niinpä sen sijaan, että olisin tarvinnut vanereita ja polyuretaanieristeitä saadakseni taloon autolle sopivan kevyen rakenteen ja hankkinut tuhansien eurojen kärryn, pystyin rakentamaan talosta vähän tukevamman. Kärrynkin tein itse muutamalla sadalla eurolla. Ja traktoreitahan täälläpäin pörisee vähän joka paikassa.”

Liikuteltavuus on säästänyt Lokin myös byrokratian rattaissa pyörimiseltä. Kyseessä kun ei ole lähtökohtaisesti rakennus vaan lavetin päällä oleva kuorma. Kirjoilla Lokki on tilalla, jonka mailla talo sijaitsee.

”Suhtautuminen lienee kuntakohtaista. Mitään yleisiä ratkaisuja ja vastauksia en osaa antaa”, hän myöntää.

Kokemäellä kaupunginjohtaja Reijo Siltalalle minitalossa kahvilla piipahtaminen sopii hyvin.

Yksi tila, monta tarvetta

Pienen neliömäärän hyötykäyttöä lisää olennaisesti se, että yksi tila vastaa moneen eri tarpeeseen: sohvat muuttuvat tarvittaessa tuplaleveiksi sängyiksi ja niiden sisus tarjoaa säilytystilaa. Kompostikäymälä on mainio äänityskoppi, jossa Lokki lukee nauhurille ääneen luentojaan.

”Siellä on hyvä akustiikka ja tuuletus”, hän toteaa.

Erityisen monikäyttöinen on tyhjä tila, jota Lokin mielestä talossa on lopulta ”aika paljon”.

”Tässä venyttelen ja meditoin, treenaan aikidoa ja tanssin kirjoitustyön tauoilla. Samalla tämä on myös pieni kuntosali”, hän esittelee keittiön ja ulko-oven välisessä tilassa olevia kahvakuulia.

”On tässä pidetty viiden hengen jamitkin. Hyvin toimi; luonnonmateriaalit ja -pinnat tarjoavat hyvän akustiikan. Ja äskettäin valmistuneen kattoterassin myötä jameja voi pitää nyt kahdessa kerroksessa”, hän lisää.

Ensin kärry, sitten talo

Talohankkeeseen Henri Lokki lähti ilman rakentajataustaa.

”Tietysti olen peruspikkujätkä, joka on väsäillyt vähän sitä sun tätä. Ja sen verran olen ollut mukana muutamissa rakennusprojekteissa, että tiedän, miten lautaa sahataan”, hän heittää.

”Itse rakentaminenhan ei sinänsä ole vaikeaa”, toteaa filosofi, joka opetteli uutta aluetta mm. YouTuben kautta. ”Toki siihen tarvitaan vähän enemmän aikaa, kärsivällisyyttä ja inspiraatiota, ellei ole ammattilainen.”

Talo valmistui kahdessa vuodessa. Rakennuspäiviä oli noin puolen vuoden verran.

”Rakentaminen on aika paineista puuhaa. Siksi lopetin homman heti, jos se ei huvittanut. Olotila kun näkyy heti jäljessä”, Lokki muistuttaa.

Moni asia löytyikin kokeilemalla.

”Matalan kynnyksen rakentamisessa, jossa materiaalit eivät maksa paljon, siihen on jopa varaa.”

Yhden selkeän asian Lokki kuitenkin tekisi nykyisellä viisaudella ehdottomasti toisin.

”Rakentaisin kärryn ennen taloa”, hän naurahtaa. ”Talon siirtäminen kärryyn ei nimittäin ollut maailman helpoin juttu, vaikka se kaveriporukalla onnistuikin.”

Tosin tämän erehdyksen myötä tuli testattua talon kestävyys – melko persoonallisella tavalla.

”Olimme siirtämässä Porin Reposaaressa rakennettua taloa nykyisille sijoilleen. Kun aloimme nostaa sitä kivitassujen päältä lavetille, tapahtui kaksi asiaa: tunkki lipesi ja yksi lecaharkoista meni poikki. Sitten talo tipahti. Samalla selvisi, että se on hyvin tehty: talolle ei käynyt kuinkaan.”

Myös kärry osoitti neitsytmatkalla kykynsä tasaiseen menoon: pöydälle unohtunut kahvikuppi pysyi paikoillaan perille asti.

Lampaanvillaan alle ja ylle

Rakentamisessa Henri Lokin luovuttamattomiin periaatteisiin kuuluivat materiaalien ekologisuus ja terveellisyys: ei muoveja eikä myrkkykemikaaleja. Tapetit pysyvät seinillä itse tehdyllä vehnäjauholiisterillä, lattianpesuun riittää mäntysuopa.

Seinäeristeenä on pellavaa ja lattiaeristeenä lampaanvillaa.

”On aika kestämätön tilanne, että lihalammastiloilla villoista suurin osa menee roskiin. Kieltämättä on aika haastava prosessi puhdistaa villa ja käsitellä se niin, ettei se haise ja kestää ötököitä. Siinä onnistuin. Toivottavasti kysyntä lisääntyy ja keinot kehittyvät”, Lokki huokaa.

Eristeeksi hän määrittelee myös pukeutumisen.

”On paljon tehokkaampaa pukea 10 milliä lampaanvillaa eristeeksi kerrastona päälleen kuin pistää sitä 10 senttiä rakenteisiin – etenkin tällaisessa talossa, jonka levyttä rajoittaa tieliikennekelpoisuus.”

Myös puhe lämmittämisestä iskee heti kipinää.

”Miksi talon pitäisi olla kuuma, jos minulla on sängyssä lämmin? Miksei lämmitys elä sen rytmin mukaan, jolla talossa eletään? Miksi taloa koetetaan pitää vuorokauden ympäri tasalämpöisenä, jos siellä ei olla?” hän kiihtyy.

Lokin talossa lämmitys hoituu, myös itse tehdyllä, vesikiertokaminalla. Ja lämpöä riittää, 16–17-asteisessa asunnossa viihtyvälle miehelle myös talvella, jopa liiaksikin.

Kahden suunnan kierrätystä

Yhden seinän hevoskastanjakuvioista tapettia lukuun ottamatta kaikki on kierrätettyä. Materiaaleja on haeskeltu lähiseudun maatiloilta, romuttamoilta, verkosta – eri paikoista kyselemällä.

”Sana on kiirinyt. Nyt kaikenlaista tullaan jo tarjoamaankin”, Lokki kertoo.

”Kierrätys on toki huomioitava aikatauluissa. Kaikkea on saatavilla, mutta ei välttämättä samalla hetkellä. Ja budjetissa on huomioitava kuljetuskustannukset. On kuitenkin ihan mielekästä hakea ikkunasatsi vaikka vähän kauempaakin, jos normaali ikkuna maksaa 200 eurosta ylöspäin ja kierrätysikkuna 5 euroa – ja auto kulkee kasviöljyllä.”

Talon jätteet pääsevät toisen suunnan kiertoon: muun muassa erottelevan käymälän makkilanta kompostoidaan ja käytetään myöhemmin hedelmäpuutarhassa, urea kerätään kanistereihin ja hyödynnetään laimennettuna lannoitteena.

Kierrätyksen myötä tärkeäksi kodin rakennusmateriaaliksi tulevat myös tarinat.

”Omakohtaisuus synnyttää kotoisuuden tunteen. Suurelta osin tiedän, mistä materiaalit ovat peräisin. Tiedän, missä on se 120 vuotta vanha lato, josta parven portaiden tukilauta on peräisin. Sinkkikatto oli aikoinaan Vilho-papan. Ystävien kesälampaista saatuja villoja käsitellessäni niiden väristä jopa tiesin, milloin on kyseessä Sumpin, milloin Pikku prinssin villa. Siten tarinoiden elämä jatkuu tässä talossa.”

Tarinoita löytyy myös keittiön ja wc:n seinistä, jotka on tapetoitu vanhoilla aikakauslehdillä.

”Ei käymälässä sitten muuta lukemista tarvitsekaan”, Lokki naurahtaa.

Henri Lokin näkemyksiä on esillä myös Mikkelin Asuntomessujen Yhdenvertaisuusviikon paneelikeskustelussa keskiviikkona 9.8. sekä osoitteessa www.kotonen.fi.

Lue koko artikkeli TM Rakennusmaailman numerosta 5/17.